Photobucket Lilianin koti
 
Photobucket Darcey kurkkasi eteisestä olohuoneeseen. Hänen isotätinsä Lilian oli kiireinen viihdyttäessään ystäviään illanistujaisissa. Täydellistä. Lilian ei huomaisi laisinkaan, kun hän poistuisi kotoa viettämään iltaa omien ystäviensä kanssa kaupungilla.
 
Photobucket Darcey oli saanut arestia, koska hän oli tullut pienessä humalassa kotiin. Darceyn mielestä se oli epäreilua, koska kaikki nuoret kokeilevat alkoholia, jotkut vähän aikaisemmin ja jotkut vähän myöhemmin. Darcey oli myöntänyt sen, että yksitoistavuotiaana ei pitäisi juoda joka viikonloppu, mutta Darceyn mielestä hänellä oli oikeus edes maistaa.
 
Photobucket Darcey asui isotätinsä luona, koska hänen äitinsä oli kuollut, kun hän oli kaksivuotias. Isäänsä Darcey ei ollut juuri nähnyt sen jälkeen. Hän ei edes muistanut, miltä mies edes näytti. Hänellä oli kuvia vain äidistään. Lilian oli hemmotellut ja lellinyt Darceytä paljon juuri siitä syystä. Lilian sääli lasta, joka oli suorastaan hylätty hänen luokseen. Darceytä ei ollut edes rangaistu aikaisemmin. Ehkä juuri siksi kotiaresti tuntui niin väärältä.
 
Photobucket Darceyllä oli kuitenkin mieletön suunnitelma. Vaikka Darcey ei ollut koskaan joutunut oikeasti ajattelemaan karkaamista – hän oli ennen saanut mennä ihan miten vain halusi – mutta hän oli aina ollut valmistautunut. Koskaan aikaisemmin Darcey ei ollut ollut niin kiitollinen parvekkeestaan.
 
Photobucket Darcey oli päivällä etsinyt vanhat köysitikkaansa. Hän vain sitoi sen yläpään kiinni parvekkeen tolppiin ja kipusi alas. Jos hän palaisi kotiin keskiyöllä, Lilian ei edes huomaisi hänen poissaoloaan, vieraat nimittäin lähtisivät luultavasti joskus aamukahdelta.
 
Photobucket Kun Darcey pomppasi alas köysitikkailta, hän kuuli takaansa, kuinka kengät pohja naputti maata. Hän kääntyi hitaasti ympäri.
”Ai hei Lilian”, Darcey sanoi yrittäen kuumeisesti keksiä jonkin hätävalheen.
”Et pysty huijaamaan minua”, Lilian sanoi rauhallisesti. ”Selviät tästä rangaistuksetta, jos palaat välittömästi sisälle. Ja turha luulla, että pääsisit takaisin omaan huoneeseesi. Sinä jäät minun vahdittavakseni.”
 
Photobucket ”Hei Darcey!” vaaleatukkainen Mona hihkaisi nähdessään hänet.
Mona oli ennen vahtinut Darceytä, kun tämä oli pieni. Paikalla oli muitakin tavallisia kasvoja, kuten vanha Malcom ja vaaleatukkainen Logan. Uusin kasvo kuitenkin herätti Darceyn huomion.
 
Photobucket Mies vaikutti olevan vähän yli kaksikymmentä. Hän oli uskomattoman komea. Hänellä oli tuuheat ruskeat hiukset ja upeat silmät. Darceystä tuntui, että hän olisi voinut upota niiden sinisyyteen. Darcey oli varma, että hän oli rakastunut.
 
Photobucket ”Ja kukas tämä pikkutyttö oikein on?” tuntematon mies sanoi.
Yleensä Darcey oli enemmän kuin sanavalmis. Jos häntä ei olisi yhtäkkiä ujostuttanut niin paljon tuon upean miehen takia, hän olisi tehnyt selväksi, ettei hän ollut mikään pikkutyttö. Lisäksi hän olisi tehnyt jonkin ikävän huomautuksen kyseisen herran miehuuden koosta.
Photobucket ”Leo, tämä on Darcey”, Logan sanoi, ”Häntä taitaa vähän harmittaa, kun Lilian sai hänet kiinni karkausyrityksestä.”
 
”Ahaa, hän on siis syyllinen Lilianin poissaolevaan käytökseen”, Leoksi osoittautunut mies sanoi laiskalla äänellä.
Hän artikuloi jokaisen sanan tavalla, joka toi Darceylle kylmiä väreitä. Hän tiesi, että hänen täytyisi sanoa jotain, mutta mitään fiksua ei tullut mieleen.
”Uhum. Niin”, Darcey katsoen syvälle Leon silmiin.
Se oli yllättävän vaikeaa. Darceyn oli käännettävä katseensa nopeasti pois.
 
Photobucket Koko loppuaikana kukaan ei kiinnittänyt huomiota Darceyyn, joka oli vaipunut ajatuksiinsa. Hän tiesi olevansa melko nuori Leolle. Mies oli kuitenkin varmaan kymmenen vuotta vanhempi kuin hän. Silti, tapa jolla Leo katsoi häntä… Sen täytyi tarkoittaa jotakin! Darcey oli varma siitä.
---------------------------------------------------------------
 
Photobucket Miltonin asunto.
 
Photobucket Darceyn äidin siskopuoli oli vierailemassa Darceyn isän luona. He olivat olleet ystäviä Rebeccan kuoleman jälkeen, mutta Ashley oli vuosia tahtonut enemmän. Hän oli jo kolmekymmentäviisi. Hän oli odottanut todella kauan, että Milton selvittäisi päänsä. Hän oli viettänyt villiä poikamiehen elämää tarpeeksi kauan. Parikymppiset tytöt saisivat siirtyä. Ashley oli tullut ottamaan Miltonin itselleen.
 
Photobucket Suunnitelma ei kuitenkaan toimisi, jos Milton ei olisi hänen seurassaan.
”Mitä sinä täällä sisällä oikein lymyät? Ulkona on ihana ilma. Tulisit ottamaan aurinkoa!” Ashley sanoi.
”Ei kiitos. Minä saan nauttia siitä ympäri vuoden. Jos totta puhutaan, olen aika kyllästynyt siihen. En ole nähnyt lunta vuosiin”, Milton sanoi.
 
Photobucket ”Tulisit nyyyt”, Ashley sanoi ja asettui istumaan Miltonin viereen.
Hän siveli hellästi Miltonin reittä ja yritti vaikuttaa viettelevältä. Milton hymyili kulmiensa alta. Ashley ei osannut tulkita, mitä miehen hymy oikein tarkoitti.
”Ehkä minä voisin tulla vilkaisemaan, millaista siellä on”, Milton sanoi vähän pirteämmällä äänellä.
Milton pisti kirjansa sivuun ja seurasi Ashleytä ulos.
 
Photobucket ”Eihän tähän edes paista kunnolla aurinko. Ja varjossakin on liian kuuma”, Milton sanoi pitkästyneenä.
”Valitatko sinä aina vai vain minun seurassani?” Ashley sanoi siihen. ”Sitä paitsi, sinulla on tuo naurettava pitkähihainen päällä. Ei ihme, että sinä paistut.”
”En minä valita”, Milton sanoi pilke silmäkulmassaan.
 
Photobucket Illalla Milton lupasi kokata heille illallisen. Tavallisesti Ashley olisi ollut meikittä ja pukeutunut tavallisiin tylsiin vaatteisiinsa. Mutta nyt hän oli pakannut mukaansa tiukan kultaisen mekkonsa ja korkeat korkonsa. Lisäksi hän käytti tavallista enemmän aikaa juhlameikkinsä tekemiseen. Hän halusi näyttää täydelliseltä.
 
Photobucket Jos kaikki menisi hyvin, Ashley ei yöpyisi sinä yönä vaaleanpunaisessa vierashuoneessa. Huone oli alun perin tarkoitettu Miltonin tyttärelle Darceylle. Hyllyissä oli jopa pölyttyneitä leluja ja kaapissa vaatteita, jotka sopivat ehkä kuusivuotiaille. Ashleystä tuntui hieman pahalta nukkua Darceyn huoneessa, eikä vain itsensä takia. Huone oli tehty lapselle, jonka äiti oli kuollut ja isä hylännyt. Kuinka vanha Darcey olisikaan nyt? 10? 11? Ashley ei edes muistanut. 
”Ashley, ruoka on valmista!” Milton huikkasi alakerrasta ja keskeytti Ashleyn mietteet.
 
Photobucket ”Vau, sinä näytät… upealta”, Milton sanoi, kun Ashley tuli olohuoneeseen.
Hän vaikutti hieman häpeilevän nuhjuista paitaansa ja ikivanhoja farkkujaan.
”Ai tämä”, Ashley sanoi muka yllättyneenä, ”Ei tämä ole mitään.”
 
Photobucket He istuivat alas. Milton oli laittanut porsaankyljyksiä, mikä oli tuhdimpaa ruokaa, mihin mallina toiminut Ashley oli tottunut. He olivat hiljaa jonkun aikaa. Ashley ei voinut olla huomaamatta tunnelmallisia kynttilöitä ja pieniä kukkia, jotka Milton oli asettanut pöydälle. Yrittikö mies viestiä jotain? Oliko mahdollista, että Milton tunsi jotain häntä kohtaan?
 
Photobucket He keskustelivat melko tavallisista asioista. Milton kyseli Ashleyn uudesta työstä mallien mentorina ja Ashley kyseli Miltonin työstä koreografina. Vaikka puheenaiheet olivat kaverillisia, Miltonin elekieli tuntui viestivän jotain muuta. Mies ei saanut silmiään irti Asleystä. Sillä välin kuin he keskustelivat arkisista jutuista, Ashleyn ajatukset olivat muualla. Hän tahtoi tunnustaa ihastuksensa, mutta jos hän saisi pakit… Se olisi kamalaa.
 
Photobucket ”Mitäs nyt?” Milton kysyi, kun he olivat lopettaneet aterioinnin.
Ashley ei ollut vieläkään saanut muotoiltuaan tunteitaan sanoiksi. Hänestä tuntui, että hänen olisi tehtävä se nyt tai ei koskaan. Oli aika tehdä hyppy kohti tuntematonta.
”Milton, minulla olisi sinulle kerrottavaa. Tai siis ei mitään vakavaa, eikä sinunkaan edes tarvitse olla samaa mieltä. Tai muutakaan. Voi ei, nyt minä vain höpötän…”, Ashley sanoi.
”Sano vain sanottavasi. Vai pitäisikö minun huolestua?” Milton kysyi lempeällä äänellä.
 
Photobucket ”Ei sinun pidä huolestua. Kai. Milton, me ollaan tunnettu pitkään. Ja minä… minä tavallaan pidän sinusta. Enemmän kuin ystävästä”, Ashley sanoi ja pidätte hengitystään.
Miten tunteiden tunnustaminen tuntui yhtä kamalalta kuin se oli tuntunut teininä? Ashley oli yli kolmekymmentä, ja nyt hän tunsi itsensä nuoreksi tytöksi.
 
Photobucket ”Vau, Ashley. Minä… minä en tiedä… Vau”, Milton sanoi ja oli sitten hiljaa.
Mitä pidemmälle hiljaisuus jatkui, sitä kamalammalta Ashleystä tuntui. Miksei Milton sanonut mitään oikeaa? Miksei hän voinut joko sanoa, että hän myös piti tai ei pitänyt Ashleystä. Tosin puhumattomuuden jatkuessa Ashleylle tuli selväksi, ettei Milton tuntenut samoin.
 
Photobucket ”Ymmärrän”, Ashley sanoi lopulta ja nousi ylös.
Häntä hävetti ja suututti, ja hän halusi vain olla rauhassa.
”Öitä”, Ashley lisäsi, kun hän viiletti kohti portaita.
”Hei, Ashley, odota”, Milton sanoi.
 
Photobucket Ashley pysähtyi ja Milton käveli hänen taakseen.
”Minä en tarkoita, ettenkö minä pitäisi sinusta”, Milton sanoi vaimealla äänellä.
”Niinkö?” Ashley sanoi kuulostaen ehkä liiankin toiveikkaalta.
 
Photobucket Hän kääntyi ympäri ja suuteli Miltonia. Niin kovin kauan hän oli tahtonut tehdä niin. Odottavan aika on pitkä, mutta suudelma oli sen arvoista. Ashley ei ollut varma, kuinka kauan suudelma kesti – kymmenen sekuntia vai kokonaisen tunnin – mutta lopulta hän kuiskasi:
”Ehkä me voisimme siirtyi makuuhuoneeseen.”
 
Photobucket Samassa Milton irrottautui Ashleystä ja oli hänen vuoronsa kääntyä ympäri.
”Se ei ole hyvä idea”, Milton sanoi hivenen ahdistuneella äänellä.
”Voi vit-”, Ashley sanoi, mutta hiljeni. ”Minä… minä luulin, että sinä halusit sitä.”
 
Photobucket Ashley meni hätäisesti yläkertaan ja omaan huoneeseensa. Hänen poskensa punottivat häpeästä. Hän oli tarjonnut itseään miehelle, mutta tämä oli kieltäytynyt. Hän ei voisi enää koskaan katsoa Miltonia silmiin! Ehkä hän voisi yrittää laittaa tämän kaiken viinin piikkiin. Jotain oli kuitenkin pakko keksiä.
 
Photobucket Ashleyn harmiksi Milton seurasi häntä.
”Voisitko poistua”, Ashley pyysi.
”En”, Milton sanoi. ”Minä tahdon selittää. Minä en tarkoittanut, ettenkö… haluaisi sinua. Minä en vain tahdo edetä liian nopeasti. En tahdo, että sinä ajattelet, että olet vain joku nainen muiden joukossa. Ja minäkään en tahdo ajatella niin.”
 
Photobucket Milton otti kiinni Ashleyn kädestä.
”Tiedän, että tällä hetkellä on kaikkea muuta kuin soveliasta puhua Beckystä”, Milton sanoi ja hänen äänensä hieman särkyi Rebeccan lempinimen kohdalla, ”Mutta minä ja hän odotimme kuukausia ennen sitä askelta. Ja meidän suhteestamme tuli vahva. Jos minä tosiaan… aloittaisin oikean suhteen, tahtoisin sen olevan yhtä vahva kuin edelliseni.”
 
Photobucket ”Minusta me ollaan edetty jo aika hitaasti. Tai siis minä olen saanut odottaa sinua melkein kymmenen vuotta. Onko järkeä odottaa enää pidempään?” Ashley kokeili kepillä jäätä.
Milton vaikutti hieman epäröivältä.
”Jotenkin minusta tuntuu, että sinä olet oikeassa”, hän sanoi poikamaisesti hymyillen.
 
Photobucket Ja tosiaan, he eivät aikailleet enää missään. Kuukautta myöhemmin Ashley kantoi tavaransa sisälle, ja he muuttivat virallisesti yhteen. Heistä kumpikaan ei enää ollut niin nuori, joten miksi aikailla? Heistä kumpikaan ei kuitenkaan uskaltanut kertoa uudesta suhteesta Ashleyn vanhemmille.
---------------------------------------------------
 
Photobucket Elämä vaikutti sujuvan ilman suurempia ongelmia. Kaikki kuitenkin muuttui eräänä lämpimänä aamuna.
 
Photobucket Beatrice, Darceyn isoäiti, heräsi myöhään aamulla. Hänellä ja Bertilillä oli viininmaistajaiset puoliltapäivin, eikä Beatrice tahtonut olla myöhässä.
”Nousehan, köriläs”, Beatrice sanoi miehelleen unisesti.
Vastausta ei kuulunut, joten Beatrice tönäisi Bertiliä. Silloin Beatrice ymmärsi, että jotain oli vialla.
 
Photobucket ”Bertil?” Beatrice kysyi ja nousi ylös.
Pelon ja kauhun aalto pyyhkäisi hänen ylitseen. Hän pidätti hengitystään. Huoneessa ei kuulunut kenenkään muun hengitystä. Bertil oli aivan äänetön. Kamala ymmärrys kulki Beatricen ajatuksiin.
”BERTIL!” hän huudahti ja juoksi soittamaan ambulanssia.
 
Photobucket Viikkoa myöhemmin järjestettiin muistotilaisuus. Bertil oli saanut yön aikana sydänkohtauksen. Lääkärit sanoivat, että vaikka Beatrice olisi huomannut Bertilin hädän, mitään ei olisi ollut tehtävissä. Beatrice ei kuitenkaan uskonut sitä. Hän koki syvää syyllisyyttä.
”Bea, tulisit vieraiden luo. He tahtoisivat ilmaista osanottonsa Bertilin kuoleman johdosta”, Lilian pyysi.
14-vuotias Darcey ei sanonut mitään. Hänestä tuntui kamalalta katsoa isoäitinsä romahdusta. Hän tahtoi auttaa, muttei tiennyt miten.
 
Photobucket Lilian ohjasi tytön keittämään kahvia. Ei sillä, että Darceyllä olisi ollut mitään parempaakaan tehtävää. Muistotilaisuuteen ei tullut montaakaan ihmistä, ja heistä kukaan ei vaikuttanut tarpeeksi kiinnostavalta sopiakseen hänen keskustelukumppanikseen. Sitä paitsi kaikki katsoivat häntä paheksuvasti, koska hän oli laittanut vähän meikkiä ja pukeutunut lyhyeen mekkoon.
 
Photobucket Kun muistotilaisuus oli kestänyt jo lähes tunnin, ovikello soi. Sisälle astui Ashley, Bertilin ainoa hengissä oleva tytär. Lilian tervehti Ashleytä lämpimästi, vaikkei hän pahemmin perustanut tästä. Hänen takanaan tuli kaikkien yllätykseksi Milton, Darceyn isä. Lilian oli toki kuullut huhuja, että Ashley ja Milton tosiaan olivat yhdessä, mutta tätä hän ei odottanut. Miten Milton kehtasi!
 
Photobucket Darcey oli juuttunut tylsään keskusteluun kahden Bertilin sukulaisen kanssa, joita hän ei ollut eläissään tavannut. Hän huomasi tätinsä tulleen sisälle miehen kanssa, jota hän ei tunnistanut. Lilianilla kuitenkin vaikutti olevan hieman sanaharkkaa hänen kanssaan. Darcey ei olisi huomioinut miestä sen enempää, ellei Lilian olisi yhtäkkiä huutanut kesken riidan:
 ”’Tuo hupakko’, kuten sinä asian ilmaisit, on sinun tyttäresi!”
 
Photobucket Darceyltä kesti jonkun aikaa rekisteröidä kaikki kuulemansa. Ensinnäkin, vaikutti siltä, että tuo mies oli kutsunut häntä hupakoksi. Toiseksi, Lilian oli kutsunut tuota miestä Darceyn isäksi. Darcey ei ollut nähnyt isäänsä sitten kolmivuotissyntymäpäiviensä jälkeen. Eli yli kymmeneen vuoteen. Darcey tärisi. Hän kuitenkin piti kasvoillaan kohteliaan ilmeen, aivan kuin hän ei olisi kuullut Lilianin sanoja.
 
Photobucket Milton liikkui häntä kohti vaivaantuneesti hymyillen.
”Hei, Darcey?” Milton sanoi.
Darcey tunsi yhtäkkiä vihaa. Todella syvää vihaa Miltonia kohtaan. Miten tuo mies kehtasi kutsua häntä rumasti ja sitten tulla ihan vain tervehtimään häntä? Ihan kuin se korvaisi kaikki ne vuodet, kun isä oli ollut poissa.
 
Photobucket ”Tuota… minä en tiedä, että tiedätkö sinä, mutta minä olen tavallaan… sinun isäsi”, Milton sanoi erittäin vaivaantuneesti.
Hän ei selvästikään ollut suunnitellut kohtaamista tyttärensä kanssa. Hän vaikutti kuitenkin odottaneen positiivisempaa vastaanottoa.
”Tosi hienoa. Onneksi olkoon”, Darcey sanoi kuivasti.
Hän ei halunnut pilata isoisänsä hautajaisia huutamalla.
 
Photobucket ”Minä menen haukkaamaan happea”, hän sanoi ilmoitusluontoisella äänellä.
Hän halusi pois. Hänellä oli paljon kysymyksiä isälleen, mutta mikään vastaus ei olisi saanut häntä tuntemaan oloaan paremmaksi.
 
Photobucket ”Mitä sinä oikein sanoit hänelle?” Lilian meni sättimään Miltonia, kun Darcey oli astunut ulos ovesta.
”Minä en sanonut mitään! Minä vain kerroin hänelle, että olen hänen isänsä. Hän onnitteli minua siitä, ja lähti”, Milton sanoi ahdistuneesti.
”No mitä sinä sitten vielä oikein teet täällä? Hän on tietysti vihainen sinulle, mutta mikset sinä ole mennyt hänen peräänsä?” Lilian sanoi, tuntien paremmin tytön mielen.
 
Photobucket Miltonilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä ulos – vain minuutteja jälkeen hänen saapumisensa Beatricen luo. Darcey istui keinussa, ja kuuli, kuinka ulko-ovi pamahti kiinni. Hän uskoi isotätinsä tulevan häntä rauhoittelemaan, ja oli jokseenkin yllättynyt huomatessaan lähestyvän hahmon olevan mies.  Hän ei osannut päättää, oliko se hyvä vai huono asia.
 
Photobucket ”Hei Darcey”, Milton sanoi ja tunsi kiertävänsä kehää. ”Sinä lähdit melko vauhdilla.”
”Niin”, Darcey sanoi, tuntien jälleen sen ikävän vihan kumpuavan sisältään. ”Isä, joka ei ole ottanut yhteyttä yli kymmeneen vuoteen tulee yhtäkkiä isoisän muistotilaisuuteen tätipuolen kainalossa. Minunhan pitäisi hihkua innosta.”
”Minä tiedän, että tämä näyttää pahalta. Minä rakastin äitiäsi hyvin paljon, ja en tahdo, että ajattelet että olen korvannut hänet”, Milton sanoi tietämättä mitä sanoa.
 
Photobucket Darceytä huvitti Miltonin typeryys. Darceylle ei tullut mieleenkään, että hänen tätinsä olisi korvannut hänen äitinsä. Miten hänen tätinsä voisi korvata mitään sellaista, mitä Darcey ei ollut koskaan oikeastaan tuntenut? Ei, hänen tätinsä ei korvannut hänen äitiään. Pikemminkin Darceystä tuntui siltä, että hänen tätinsä korvasi itse Darceyn. Hän mietti, kertoisiko hän tuntemuksistaan Miltonille. Hiljaisuus oli kuitenkin parempi kidutuskeino kuin avoin huuto. Se loukkasi enemmän kuin avoimet tunteenosoitukset. Se sai muut hämilleen, ymmälleen. Darcey hymyili itsekseen. Hän käytti hiljaisuustekniikkaa usein Lilianiin.
 
Photobucket Milton yritti vaikuttaa tyyneltä, mutta Darceyn hiljaisuus tuntui jäätävältä.
”Eikö sinulla ole minulle mitään kysymyksiä?” Milton sanoi.
”Okei,” Darcey sanoi huokaisten. ”Missä vitussa sinä olet ollut edelliset kymmenen vuotta?”
Milton selvästi värähti tyttärensä kielenkäytön johdosta.
”Minä en tahdo, että sinä ajattelet minun hylänneen sinut”, Milton aloitti, mutta Darcey keskeytti hänet.
 
Photobucket ”Mitä sinä sitten haluat minun ajattelevan?” hän huudahti pompatessaan pystyyn.
Hiljaisuus-metodin aika oli ohi.
”Sinä et voi ymmärtää. Beckyn kuoleman jälkeen minä en ollut valmis huolehtimaan sinusta yksin”, Milton puolustautui.
”Joten sinä hylkäsit minut. Jätit aivan yksin”, Darcey syyllisti isäänsä.
 
Photobucket ”Minä jätin sinut Lilianin huomaan”, Milton sanoi kärsivällisesti.
”Ja sinä oletit kiireisen, lapsettoman vanhan naisen olevan parempi kasvattaja kuin sinä?” Darcey näpäytti.
”Minä ajattelin, että niin olisi parasta”, Milton vastasi.
”No ehkä sinä olit väärässä”, Darcey sanoi.
 
Photobucket Hän ei jäänyt odottamaan isänsä vastausta.
”Ilmoita Lilianille ja isoäidille, että minä lähdin kotiin”, Darcey sanoi.
Hän oli saanut tarpeekseen tuosta miehestä, jota hän halveksi nyt enemmän kuin koskaan. Hän ei halunnut olla missään tekemisissä tämän kanssa, joten oli parempi poistua paikalta.
 
Photobucket Darcey otti bussin ja käveli loppumatkan. Hänen sisällään kuohui yhä. Hän ei voinut uskoa, että kaikkien näiden vuosien jälkeen hänen isänsä yksinkertaisesti ilmestyi paikalle, vailla mitään varoitusta. Darcey oli salaa toivonut, että hänen isänsä poissaololle olisi ollut jokin oikea, painava syy. Hänen toiveensa kuitenkin musertuivat Miltonin käyttäessä naurettavia tekosyitä. Ei muka ollut valmis huolehtimaan hänestä. Pah.
 
Photobucket Darcey kääntyi sisäpihalle, jossa hänen kotinsa sijaitsi. Välikössä, jonka läpi Darceyn oli määrä kulkea päästäkseen sisäpihalle, seisoi kuitenkin mies.
”Leo!” Darceyltä lipsahti ennen kuin hän ehti estää itseään.
Mies oli edelleen yhtä komea kuin kolme vuotta aikaisemmin. Hän ei käynyt Lilianin illanistujaisissa usein, ja silloin kun hän kävi, Darcey oli yleensä ulkona. He olivat nähneet toisensa vain muutamaan otteeseen, mutta Darcey oli painanut mieleensä kaikki ne hetket kuin kallisarvoisimmat aarteensa. Hän ei kuitenkaan voinut odottaa samaa Leolta, joka vaikutti yllättyneeltä, kun hänen nimensä mainittiin.
 
Photobucket ”Hei?” Leo sanoi ja heitti tupakkansa maahan.
”En tiedä, muistatko sinä minua”, Darcey sanoi jännittyneenä. ”Minä asun Lilianin kanssa. Olen Darcey.”
”Ah, totta kai”, Leo vastasi. ”Kävin äsken koputtamassa oveen, mutta kukaan ei vastannut.”
”Lilian on hautajaisissa”, Darcey sanoi ja yritti samaan aikaan flirttailla parhaansa mukaan.
Harmillisesti hautajaiset ja flirttailu eivät sopineet yhteen erityisen hyvin, ja ihastuneen sijaan Leo vaikutti enemmän myötätuntoiselta.
 
Photobucket ”Ehkä minun on parempi tulla jokin toinen päivä”, Leo sanoi ja oli jo lähtemässä.
Darcey ei kuitenkaan voinut hyväksyä sitä. Hän oli salaa odottanut hetkeä, jolloin hän voisi olla kahden Leon kanssa. Hän ei päästäisi tätä tilaisuutta käsistään.
”Ei, tule vain sisälle. Voimme yhdessä odotella Liliania. Sitä paitsi, en mitenkään tahtoisi olla yksin tällaisella hetkellä”, Darcey yritti vedota Leon suojeluvaistoon.
Viimeinen osa oli itse asiassa totta. Vain alle tunti sitten hän tahtoi olla kaukana kaikista ihmisistä – eritoten isästään – mutta nyt hän kaipasi jonkun seuraa. Jos Leo ei olisi ilmestynyt paikalle kuin tyhjästä, hän olisi varmasti soittanut jollekin ystävistään saadakseen seuraa.
 
Photobucket Leo myöntyi, ja  Darcey lähti jalat täristen kävelemään kohti kotitaloaan. Hän ei tahtonut vaikuttaa epätoivoiselta, ihastuneelta pikkutytöltä. Omanikäisten poikien hurmaaminen oli helppoa kuin heinänteko, mutta Leo oli ainakin kymmenen vuotta häntä vanhempi. Hänen täytyisi saada Leo vakuuttuneeksi siitä, että hän oli aivan yhtä kypsä ja aikuismainen kuin Leon ikäiset naiset. Mutta parempi.
 
Photobucket Leo ehdotti, että hän voisi soittaa jotakin ajankuluksi. Darcey suostui siihen ilomielin. Hän istahti lähelle Leoa kuuntelemaan. Aluksi kappaleiden kuunteleminen oli ollut miellyttävää, mutta toisaalta se esti keskustelun syntymisen ja flirttailun mahdollisuuden.
”Voitko kuvitella, että minun kauan kadoksissa ollut isäni ilmestyi isoisäni muistotilaisuuteen?” Darcey sanoi saadakseen Leon huomion.
 
Photobucket ”Auts”, Leo sanoi ja lopetti soittamisen.
Hän käänsi komeat kasvonsa kohti Darceytä. Miehen upeat silmänsä tuntuivat katsovan Darceyn läpi. Darcey punastui, mutta yritti olla välittämättä siitä. Hän oli varma, että jos täydellisyyttä oli olemassa, se kaikki kultivoitui Leossa.
 
Photobucket ”Joo. Me kävimme… virkistävän keskustelun isoäitini asuintalon pihalla”, Darcey sanoi mahdollisimman selkeästi artikuloiden – hän pelkäsi puhuvansa liian nopeasti. ”Me emme varsinaisesti päässeet yhteisymmärrykseen.”
Darcey yritti pysyä ilmeettömänä, mutta ikävät tunteet ja pettymys kuohuivat pintaan.
”Ehkä meidän olisi parempi puhua jostain muusta”, Darcey lisäsi piilottaakseen todellisen olonsa.
 
Photobucket Tämä kelpasi Leolle, joka oli varmaan odottanut vuosia, että joku suostuisi keskustelemaan hänen kanssaan taiteesta ja musiikista. Hän innostui aiheesta niin paljon, että hän nousi seisomaan ja viittilöi joka suuntaan selittäessään nuottien baletista ja melankolisista sateenkaarista yhden jos toisenkin muusikon töistä. Darcey ei varsinaisesti tiennyt aiheesta paljoakaan, mutta hän kuunteli lumoutuneena Leon rytmikästä puhetta. Aina väliin Darcey heitti jonkun mitättömän kommentin, mutta lähinnä äänessä oli Leo.
 
Photobucket Heidän vilkas keskustelunsa kuitenkin päättyi ennen aikojaan, kun Lilian tuli kotiin.
”Voi hyvänen aika, Darcey, sinä pelästytit meidät”, hän sanoi nähdessään tytön. ”Ai, hei Leo.”
Lilian ei vaikuttanut olevan erityisen mielissään löytäessään Darceyn Leon seurasta.
 
Photobucket ”Ah, Lilian”, Leo sanoi ja meni tämän luo. ”Olisi hienoa jäädä pidempään, mutta olen inspiraation vallassa ja minun on pakko päästä luomaan.”
”Ai, no, mikäs siinä. Minulla onkin kahdenkeskistä asiaa Darceylle”, Lilian sanoi esittäen pirteää.
 
Photobucket Leo lähti, ja Lilian loihti kasvoilleen ymmärtäväisen hymyn.
”Haluaisitko sinä puhua siitä, mitä tapahtui Miltonin kanssa?” hän kysyi.
”En. Ei ole mitään puhuttavaa”, Darcey vastasi töykeästi takaisin. ”Minä menen kylpyyn.”
 
Photobucket Lilian huokaisi harmissaan. Päivä oli ollut rankka, ja Darceyn käytös oli kuin piste i:n päälle. Darcey oli käyttäytynyt melko ikävästi Liliania kohtaan jo vuosia. Murrosikä, muut sanoivat, mutta Lilianista ei tuntunut siltä. Darcey venytti kaikkia rajoja, jotka Lilian asetti – eikä niitä rajoja edes ollut paljon. Lilian oli aina tehnyt kaikkensa pitääkseen Darceyn tyytyväisenä, mutta se ei onnistunut.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Toisin kuin lupasin, tämän osan julkaisuun meni yli viikko. Minulla on pian muutto edessä ja kaikkea muuta pelottavaa, joten olen keskittänyt huomioni siihen. Tässä osassa kun kuvattiin niin Darceyn, Beatricen kuin Miltonin elämää, joten toivottavasti te pysyitte perässä kaikkien eri henkilöiden kanssa. Arvostaisin suuresti, jos jaksaisitte kommentoida. :)