Lc Brennan 2019-10-12T14:52:04+03:00 Blog Integration Feed Generator https://lcbrennan.vuodatus.net/ sufita https://lcbrennan.vuodatus.net/ <![CDATA[Hei kaikki rakkaat ihanat lukijat!]]> Kuten ehkä olette huomanneet, olen pitänyt aikamoista taukoa Brennaneiden parista. Ehkä suurin syy siihen on tämä vuodatuksen uudistuminen, joka pilasi minun blogini täysin (ah ja argh ärsyttävää, kaikki oli siellä ennen niin nätisti ja hyvin!). Minulla olisi vielä hiiiiirveästi kerrottavaa niin Darceyn, Nickin, Miltonin, Leon(!) kuin Kayn osalta. Olisi todella ikävää jättää Kayn mysteeri selvittämättä. Ehkä jos saisin blogin takaisin hyvään järjestykseen voisin julkaista seuraavaa osaa. Minulla on sitä varten kuvattuna jo 48 kuvaa, eli vielä puuttuisi sellaiset 10-20 kuvaa ja osa olisi valmis.

Teidän kaikkien kommentit ovat lämmittäneet suuresti mieltäni ja rohkaisseet minua jatkamaan Brennaneiden parissa. Toivottavasti jaksatte vielä odottaa. :)

 

-sufita

]]> 2013-06-12T14:09:00+03:00 2019-10-12T14:50:22+03:00 https://lcbrennan.vuodatus.net/lue/2013/06/hei-kaikki-rakkaat-ihanat-lukijat sufita https://lcbrennan.vuodatus.net/ <![CDATA[Osa 38. Break it down]]>
Photobucket  

Photobucket Darcey kulki pää kumarassa Lidian perässä kohti tämän toimistoa. Hän tiesi olevansa pahassa pulassa, eikä kouluvuotta ollut kulunut kuin pari kuukautta. Alkoholin huuruisena tilanne vaikutti lähinnä koomiselta. He olivat olleet porukalla juhlistamassa Darceyn tulevia syntymäpäiviä, ja nyt hän oli ottanut vastuun tapahtumista. Todellisuudessa Marie oli hankkinut alkoholin ja järjestänyt koko tilaisuuden.
 
Photobucket ”Ole hyvä ja istu alas, Darcey”, Lidia sanoi topakasti.
Darceystä alkoi tuntua, että Lidian kanslia oli hänelle yhtä tuttu kuin hänen omat taskunsa. Se ei enää tehnyt samanlaista vaikutusta häneen kuin ensimmäisellä kertaa. Ehkä hän oli joutunut rehtorin toimistoon liian usein. Lidia ainakin vaikutti ajattelevan sillä tavalla.
 
Photobucket ”Sinä olet ollut St. Runnymedessä vaivaiset kaksi kuukautta. Sinä aikana sinä olet löytänyt tiesi minun toimistooni useammin kuin yleensä koulumme tytöt koko koulu-uransa aikana. Minä en ole tyytyväinen. Ja millainen vaikutus sinulla onkaan ollut muihin! Juoda nyt alkoholia, teidän iässänne ja sisäoppilaitoksen tiloissa!”
 
Photobucket ”Minä olen pahoillani. Se ei tule toistumaan. Me vain pidettiin hauskaa”, Darcey sanoi käyttäen jälleen yhtä tuttua fraasia ajoilta, jolloin hän vielä asui isotätinsä luona.
Lilian yleensä antoi anteeksi. Valitettavasti Lidia ei.
”Tällaista hauskanpitoa ei hyväksytä St. Runnymedessä. Minulla on sinulle muutama kysymys ennen kuin päätän rangaistuksestasi.”
”Antaa palaa”, Darcey huokaisi.
Hän oli juuri niin humalassa, ettei hän jaksanut välittää, miten häntä rangaistaisiin.
 
Photobucket ”Mistä sinä sait ne juomat, Darcey?” Lidia kysyi.
Hänen äänestään näkyi, ettei hän osannut päättää, kuulostaisiko hän vihaiselta vai ystävälliseltä. Darcey ei ollut valmistautunut tähän kysymykseen. Hänen oli vaikea keksiä siihen mitään pätevää vastausta.
”Minä löysin ne”, Darcey sanoi hitaasti.
”Löysit ne? Mistä?”
 
Photobucket ”Uh. Keittiöstä. Jep. Keittiöstä. Olin siellä öö… etsimässä ruokaa ja löysin siidereitä. Minusta kuule tuntuu, että teillä on alkoholisti töissä siellä”, Darcey sanoi rennosti.
”Tämä ei ole vitsin paikka, Darcey”, Lidia sanoi.
”Ei tietenkään, rehtori Gordon. Mutta sieltä minä ne löysin. Enhän minä olisi itse niitä tänne saanut”, Darcey sanoi yrittäen kuulostaa vakuuttavalta.
 
Photobucket ”Olen pettynyt sinuun, Darcey. Hyvin pettynyt. Minun on luonnollisesti kirjoitettava tästä isällesi. Sen lisäksi saat ensiviikolla auttaa keittiössä oppituntiesi jälkeen. Et voi olettaa, että saisit erityiskohtelua vain, koska tunsin äitisi”, Lidia sanoi.
 
Photobucket ”Okei, kiitos. Ilmoita sitten, että milloin”, Darcey sanoi ja nousi ylös.
Mitä vain Lidia väitti, jo se, ettei hän estänyt Darceytä lähtemästä, kertoi erityiskohtelusta. Darcey käveli ja tulisi kävelemään muiden ylitse tulevaisuudessa. Näin hän ainakin itse ajatteli.
 
Photobucket Kun Darcey palasi oleskeluhuoneeseen, se oli jo tyhjillään. Nurkissa lojui vielä illan muistot, ja Darcey saattoi haistaa kaatuneiden siidereiden tuoksun. Hän tiesi, miten kamalalta haju tuntuisi seuraavana aamuna, mutta hän ei viitsinyt itse siivota sitä. Hän olisi koulun kuningatar. Tämä viimeinen uhraus olisi sinetöinyt sen. Darcey myhäili tyytyväisenä. Marien asema puolestaan laskisi.
 
Photobucket ”Toivottavasti et ole pahassa pulassa”, Ruby kysyi unisesti, kun hän huomasi Darceyn tulleen makuusaliin.
”Olen ollut pahemmassakin”, Darcey vastasi kuiskaten.
Häntä väsytti yllättävän paljon. Ennen nukahtamistaan hän huvitteli sillä ajatuksella, millaisessa kunnossa hänen ystävänsä seuraavana aamuna olisivat.
 
Photobucket Aamun valjetessa Darcey ei joutunut pettymään. Vaikka oli lauantai, suurin osa koulun väestä heräsi silti kahdeksalta, sillä aamupalaa ei tarjoiltu enää puoli kymmenen jälkeen. Näin teki myös Ruby ja Darcey. Darcey oli jo tottunut alkoholinkäyttäjä, joten hän ei tuntenut juuri muuta kuin pientä heikkoutta illan juomisen jälkeen. Ruby sen sijaan koki olonsa ihan kamalaksi.
”Minä olen ihan kamalassa pulassa”, hän voihkaisi.
 
Photobucket Darcey petasi sänkynsä esittäen pirteämpää kuin hän oikeasti oli. Hän tiesi sen ärsyttävän Rubya, mikä piristi häntä. Sivusilmällä Darcey huomasi, että Marien sänky oli tyhjä. Tämä oli siis jo noussut.
 
Photobucket Darceyllä ja Rubyllä ei ollut lainkaan nälkä, mutta Darcey pakotti ystävänsä ylös sängystä alakerran oleskeluhuoneeseen. Siellä heidät kohtasi Emma, joka hänkin vaikutti hieman huonovointiselta.
”Yrittäkää tytöt nyt ryhdistäytyä”, Darcey sanoi hymy huulillaan.
”No ei tässä tilassa voi ryhdistäytyä”, Emma sanoi. ”Sitä paitsi, minä odotan kauhulla sitä kirjettä, jonka rehtori Gordon lupasi lähettää vanhemmille.”
”Voi ei, minä olin ihan unohtanut”, Ruby sanoi. ”Minä olen ihan kuollut.”
 
Photobucket ”Entä sinä, Darcey? Mitä rehtori sanoi?” hän kysyi kääntyen Darceyn puoleen.
Kuten aina kokeillessaan omaa valtaansa, Darcey venytti hiljaisuutta pitkään.
”No”, Darcey aloitti hitaasti, ”Vaikuttaa siltä, että minä joudun keittiöön töihin ensiviikolla.”
”Tuo on ihan typerää! Sinä et edes järjestänyt niitä juhlia. Mikset vain sanonut, että Marie oli sen takana”, Ruby jatkoi.
 
Photobucket ”Uh. Hei tytöt”, Marie sanoi hiljaa oven luota. ”Minä vähän siivoilin täällä. Se oli vähintä, mitä saatoin tehdä. Mutta mikä olo teillä on?”
 
Photobucket Ensin niin Emma ja Ruby molemmat vilkaisivat Darcyyn odottaen tämän reaktiota. Darcy vain kohautti olkiaan.
”Parempia päiviä on nähty. Mutta miksi ihmeessä sinä annoit Darceyn ottaa syyt niskoilleen?” Ruby kysyi haastavasti.
 
Photobucket ”En minä tarkoittanut mitään pahaa, en etenkään Darceylle”, Marie sanoi hymyillen anteeksipyytävästi.
”No se ei onnistunut kovin hyvin”, Emma sanoi kimeällä äänellä.
Emma ei yleensä ollut ilkeä kenellekään.
 
Photobucket ”Me taidetaan mennä”, Darcey sanoi koppavasti ja nousi ylös.
Hänen ystävänsä olisivat ehkä vastustelleet liikkumista huonon olon takia, mutta nyt he tahtoivat näyttää Marielle, miten ikävä hän oli ollut. Darcey rakasti sitä vallantunnetta, joka hänellä nyt oli. Ehkä hän saisi jopa puhuttua itsensä pois keittiötyöstä…
 
Photobucket Darcey ei ollut päässyt Lidian puheille yrityksistään huolimatta. Niinpä hän joutui jättämään ystävänsä heidän parempaan ja salaisempaan oleskeluhuoneeseen, jossa oli vain yhdeksännen luokan oppilaita. Marie ei ollut paikalla. Muut vaikuttivat tuntevan syyllisyyttä siitä, että Darcey otti luodin heidän puolestaan.
”Ei se varmaan ole kamalaa”, mustatukkainen Julie sanoi hiljaa.
 
Photobucket Darcey etsi tiensä kellarikerroksessa olevaan keittiöön. Siellä haisi kosteudelta ja kanarisotolta, jota heille oli tarjottu aikaisemmin päivälliseksi. Keittiö oli kuitenkin siisti, ja sitä koristivat kauniit vanhat keittiötasot ja holvikaaret. Selkä Darceyyn päin seisoi vanhalta vaikuttava nainen kauhtuneessa esiliinassa.
”Hei. Minä tulin nyt auttamaan keittiössä”, Darcey sanoi yrittäen kuulostaa katuvalta, pieneltä ja väärinymmärretyltä.
 
Photobucket ”Minä ehdin jo miettiä, että missä sinä viivyt. Seuraavalla kerralla saat luvan olla ajallaan”, nainen sanoi.
Nainen vaikutti Darceyn mielestä yli 50-vuotiaalta, ehkä jopa yli 60-vuotiaalta. Hän selkeästi yritti peittää vanhentumistaan värjäämällä hiuksiaan halvalla hiusvärillä ruskeiksi – epätoivoinen yritys, joka oli tuomittu häviöön. Hänestä tuli sellainen kuva, että hän oli täydellisen kyllästynyt elämäänsä.
 
Photobucket Darcey käveli itsevarmasti naisen luo. Hän toivoi, että ensivaikutelma korjaantuisi valloittavalla persoonalla ja hyvällä asenteella.
”Mitäs minun täytyy tehdä? Kuoria perunoita? Pilkkoa vihanneksia?” Darcey tiedusteli.
”Sinä saat tiskata ruokailussa käytetyt astiat. Päästin Ethelin vapaalle, joten sinä teet hänen työnsä”, nainen sanoi.
 
Photobucket Nainen ei ohjeistanut Darceytä sen enempää. Hetken hiljaisuuden jälkeen Darcey kääntyi kohti tiskiallasta ja alkoi valuttaa vettä. Jos totta puhuttiin, Darcey ei ollut ikinä oikeasti tiskannut. Sen huomasi nainenkin.
”Voi hyvänen aika! Mitä sinä oikein teet? Ei astioita pestä haalealla vedellä.”
Darcey alkoi nopeasti toivoa, että nainen lähtisi pian tekemään omia töitään.
 
Photobucket Nainen kyllä lähti pois Darceyn selän takaa, mutta töiden sijaan hän istahti alas ja kaikista maailman asioista hän avasi pullon. Darcey ei tietenkään sanonut mitään, vaikka häntä se huvittikin.
”Kuulin rakkaalta rehtoriltamme, että sinä olit se pirulainen, joka oli vienyt minun siiderini täältä keittiöstä”, nainen sanoi painottaen ”rakkaalta”-sanaa merkitsevästi.
 
Photobucket ”Siis mitä?” Darceyltä lipsahti.
Oliko hän osunut oikeaan väittäessään, että juomat varastettiin keittiöstä?
”Tai siis, kyllä, se olin minä, olen pahoillani”, Darcey yritti korjata virheensä.
 
Photobucket ”Minun aikanani ei kielitty tuollaisista asioista, ei edes rehtorille. Jos jotain samankaltaista katosi – mitä siis harvoin tapahtui – sitä ei tunnustettu ja asia unohdettiin. Niin kunnon sisäoppilaitokset toimivat, lojaalisesti ystäville”, nainen sanoi katkerasti.
Darcey ei tiennyt, mitä vastata. Hänelle oli koko elämä toitotettu, että aikuisille pitää puhua totta. Hän ei tietenkään ollut koskaan elänyt sen ohjenuoran mukaisesti. Hän oli nytkin ottanut syyt niskoilleen jonkun toisen puolesta. Mutta eniten häntä hämmensi se, että nainen puhui ”hänen ajastaan”.
 
Photobucket Darcey kääntyi takaisin kohti tiskejä.
”Mitä te tarkoitatte, että teidän aikananne?” hän uskaltautui kysymään. ”Tarkoitatko sitä aikaa, kun olitte itse oppilaana?”
 
Photobucket Nainen tuhahti epäuskoisesti. Darcey tiesi välittömästi sanoneensa jotakin väärää.
”En tietenkään”, nainen sanoi, ”Etkö sinä tiedä, kuka minä olen? Minä olen Tabitha Rogers, St. Runnymeden edellinen rehtori.”
 
Photobucket Darcey pääsi lähtemään keittiöstä varsin myöhään. Koko sisäoppilaitos oli jo untenmailla. Darcey ja neiti Rogers eivät puhuneet jälkeen keittäjän oikean identiteetin paljastumisen. Se antoi Darceylle runsaasti aikaa miettiä asioita. Lähinnä Kaytä ja tämän kohtaloa. Darcey muisti, että Marie oli maininnut entisen rehtorin saaneen potkut, koska tätä epäiltiin Kayn katoamisesta. Hänen täytyi saada tietää lisää.
 
Photobucket Darceyn suunnitelma udella ystäviltään asiasta seuraavana päivänä ei kuitenkaan mennyt niin kuin hän toivoi.
”Minä vain mietin, että tiedättekö te, miksi koulun entinen rehtori erotettiin? Liittyisikö se mitenkään Kayn katoamiseen?” Darcey yritti.
”Darcey, minä en mielelläni puhuisi siitä”, Ruby sanoi.
Ruby oli ollut erityisen läheinen Kayn kanssa, joten tavallaan Darcey ymmärsi häntä.
 
Photobucket ”Minäkään en. Minä ajattelen mieluummin, että Kay karkasi. En minä tahdo miettiä, että me elämme jonkun sellaisen kanssa, joka olisi satuttanut Kaytä”, Emma vastasi siihen.
”Ehkä minä kysyn sitten joltain toiselta”, Darcey sanoi kipakasti.
Hän oli tottunut saamaan tahtonsa läpi.
”Miten vain. Mutta ole kiltti äläkä kysy Marielta. Kayn karkaaminen satutti erityisesti häntä”, Emma sanoi ystävällisellä mutta topakalla äänensävyllä.
 
Photobucket ”Hyvä on sitten!” Darcey tuhahti. ”Minä luulin, että me olemme hyviä ystäviä. Ystäviä, jotka jakavat asioita.”
Edes syyllistämiskortti ei toiminut, joten Darceyn oli tunnustettava tappionsa.
 
Photobucket Darcey meni etsimään muita luokkalaisiaan. Hän löysi Sonyan oleskeluhuoneen parvelta lukemasta. Jostain syystä Sonya vaikutti hieman rauhattomalta. Paikka oli muutenkin outo lukuhetkelle, mutta Darcey ei jaksanut välittää siitä.
”Sonya! Miten mukava nähdä pitkästä aikaa!”
 
Photobucket ”Hei Darcey. Me kyllä nähtiin edellisellä tunnilla, joten ei siitä ole niin pitkää aikaa”, Sonya vastasi vihreät silmät epäileväisinä.
”Niin onhan tuo totta, mutta me ei olla puhuttu pitkään aikaan. Minulla oli sinulle asiaa”, Darcey vastasi.
 
Photobucket Darcey ja Sonya istuivat alas parven sohvalle.
”Minä vain mietin, että öh… tiedätkö sinä, minkä takia rehtori Rogers erotettiin virastaan?” Darcey sanoi mennen suoraa asiaan.
”Ai. Mikset sinä kysy vaikka Emmalta?” Sonya kysyi epäilevästi.
”No minä en ole varma, voiko Emman juttuihin uskoa. Sinuun voi sen sijaan aina luottaa”, Darcey mielisteli.
 
Photobucket ”Minä olen kuullut vain huhuja”, Sonya sanoi. ”Mutta jotkut sanovat, että rehtori Rogers olisi syyllinen.”
”Miksi he niin sanovat?”
”Tietyt asiat tuntuvat viittaavan siihen”, Sonya jatkoi.
 
Photobucket ”Joku sanoi nähneensä hänen lähtevän pois St. Runnymedestä autollaan samana iltana kuin Kay katosi. Huhutaan, että hän oli kaapannut Kayn ja vieneen hänet jonnekin metsän keskelle. Joku sanoi, että Kay löi päänsä ja menetti muistinsa ja hän harhaili sieltä metsästä ihmisten ilmoille, ja nyt hän elää etelärannikolla tarjoilijana. Toiset uskovat, että rehtori hautasi hänet metsään.”
 
Photobucket ”Vau! Apua! Mitä jos hän oikeasti tappoi Kayn?” Darcey vastasi täydellisen hämmästyneenä.
”Minä en usko, että kukaan on tappanut häntä. Kay vain karkasi. Ihmiset tekevät niin”, Sonya sanoi nopeasti.
”Mutta miksi Kay olisi karannut?” Darcey kysyi.
”En minä ole asiantuntija Kayn ajatustenjuoksussa”, Sonya totesi kuivasti.
 
Photobucket Darcey kiitti Sonyaa, ja lähti alas portaita. Hän alkoi pohtia erilaisia syitä sille, miksi rehtori olisi halunnut pahaa Kaylle. Darcey oli tullut jo siihen tulokseen, että Kay oli luultavasti kiristänyt puolia St. Runnymeden oppilaista ja opettajista. Mutta mitä rehtori oikein piilotteli? Ja olisiko hän oikeasti voinut haudata Kayn metsään? Darcey oli niin ajatuksissaan, ettei kiinnittänyt mitään huomiota tyttöön, joka meni juttelemaan Sonyan kanssa parvelle.
 
Photobucket Illalla Darcey suuntasi jälleen keittiöön. Häntä odotti toinen valtava tiskivuori, mutta Darceytä se ei haitannut yhtä paljon kuin ehkä tavallisesti olisi. Hän tahtoi kysyä ex-rehtori Rogerssilta, mitä tällä oli Kaytä vastaan. Voidakseen saada edes jonkunlaisen vastauksen, neiti Rogers piti saada sellaiseen tilaan, jossa hän olisi valmis kertomaan asioita.
 
Photobucket Darceyn onneksi neiti Rogers hoiti asian aivan itse. Kuten edellisenä iltana, nytkin neiti Rogers tarttui pulloon heti Darceyn aloitettua työnsä. Hetken kuluttua neiti Rogers alkoi avautua Lidiasta, ja miten ikävää oli, että Lidia oli nyt rehtori. Aihe tosiaan alkoi lähennellä sitä, mikä Darceytä eniten kiinnosti.
 
Photobucket ”Olette oikeassa. Minä olen täysin sitä mieltä, että teidän olisi pitänyt jatkaa rehtorina”, Darcey sanoi hellällä äänellä.
”Niin juuri! Mutta eeeeei, liikunnan opettaja leikkii nyt olevansa joku super-jumala”, neiti Rogers murahteli.
”Minä en edes ymmärrä, miksi teidät siirrettiin tähän työhön. Tosin jotkut pahat suut ovat väittäneet, että te olisitte syyllisiä erään oppilaan katoamiseen”, Darcey sanoi nopeasti. ”Mutta mitä Kay olisi sinulle tehnyt?”
Darcey pelkäsi olleensa liian suora.
 
Photobucket Hänen pelkonsa oli kuitenkin turha. Neiti Rogers halusi selkeästi vain avautua jollekulle.
”Meidän rehtoreiden kuuluisi rakastaa kaikkia oppilaita tasavertaisesti”, neiti Rogers aloitti myrkyllisellä äänellä, ”Mutta Kaytä oli aivan mahdotonta rakastaa samalla tavalla kuin muita. Jos ollenkaan. Sillä tytöllä oli ikävä luonne. Heti teini-ikään päästyään hän alkoi aivan mahdottomaksi. Minä en häntä kuitenkaan tappanut, vaikka minua epäiltiinkin.”
 
Photobucket ”Kay tahtoi selvittää kaikista ihmisistä ympärillään salaisuuksia. Hän nuuski jatkuvasti. Kun hän sai selville minun salaisuuteni, hänen voitonriemunsa oli sanainkuvailematon. Hän halusi erivapauksia. Hän halusi enemmän vapaa-aikaa. Vapautuksia kokeista. Aluksi en tehnyt mitään, mutta katoamista edeltävänä iltana ilmoitin, että hänen oli turha odottaa erityiskohtelua. Syntyi riita, josta Kay varmaan kertoi jollekulle.”
 
Photobucket ”Mutta Kay ei ollut syy sille, miksi minä poistuin. Itse asiassa, syy minun poistumiselle oli Galeb. Se pirun Galeb. Kay oli ainoa, joka tiesi. Melkein toivon, että hän olisi lopulta paljastanut minut, kun sekin salailu kului turhuuteen.”
 
Photobucket   ”Minä kävin tapaamassa Galebia sinä iltana, kun Kay katosi. Minä nimittäin piilottelin häntä. Hulluahan se oli, vanha johtajatar piti piilossa itseään nuorempaa vankikarkuria. Hän asui metsässä vanhassa mökissä, jota entinen tilanhoitaja oli ennen asuttanut.”
 
Photobucket ”Kävin noin kerran viikossa Galebin luona. Kay sai kaavani jotenkin selville, ja kerran seurasi minua mökin luo. Hän tiesi, että joutuisin suuriin vaikeuksiin, jos jollekulle selviäisi, että metsässä asuu vankikarkuri.”
 
Photobucket ”Minä kuvittelin, että Galeb rakasti minua. Siksi minä en voinut kertoa poliisille, missä minä olin. Siksi minä jouduin luopumaan työstäni. Turhan tähden, jos totta puhutaan.”
Neiti Rogersin puhe alkoi hiljalleen muistuttaa sammallusta.
 
Photobucket ”Sillä vain muutama viikko Kayn katoamisen jälkeen minä menin jälleen tapaamaan Galebia. Avasin oven ja kohtasin kamalan näyn.”
 
Photobucket ”Galeb oli sängyssä jonkun hupakon kanssa. Totta kai. Minä en ole enää nuori tyttönen. Minunlaiseni naiset eivät ole miesten mieleen, ei enää tässä iässä.”
 
Photobucket ”Se nainen ja Galeb hyppäsivät ylös kuin vieteriukot. Ja se nainen kysyi, että olenko minä miehen äiti. En voinut uskoa sitä todeksi. Se ylitälläytynyt nainen kehtasi väittää, että minä olisin tarpeeksi vanha Galebin äidiksi. Voitko sinä uskoa sitä?”
Darcey ei osannut vastata. Vanha rehtori oli selvästi unohtanut, että Darcey edes oli paikalla.
 
Photobucket ”Mutta minä näytin sille paskiaiselle. Minä menin ja kerroin poliisille hänen olinpaikkansa. Siitäpähän sai”, neiti Rogers lopetti tarinansa.
Kului vain hetki, kun rehtori sulki silmänsä ja sammui.
 
Photobucket Darcey ei ensin tiennyt, mitä ajatella. Neiti Rogers oli menettänyt koko uransa miehen takia, joka ei loppujen lopuksi edes pitänyt hänestä. Tavallaan tarina muistutti Darceytä omasta suhteestaan Leoon. Darcey oli joutunut sisäoppilaitokseen, koska hän oli ollut suhteessa itseään vanhemman miehen kanssa. Lopulta Leo ei ollut välittänyt lainkaan Darceyn kohtalosta.
 
Photobucket Kun Darcey oli saanut tiskattua, hän jätti keittiön ja vaelsi pitkin koulun käytäviä. Hän mietti, miksei neiti Rogers ollut mennyt kertomaan poliisille, että Kayn katoamisiltana hän oli Galebin luona. Ehkä hän olisi voinut pitää paikkansa rehtorina. Sitten Darcey älysi, että neiti Rogers olisi varmaan saanut vähintään sakkoja vankikarkurin piilottelusta. Darcey myös mietti, puhuiko neiti Rogers totta. Ja jos hän puhui, kuka muu olisi voinut kaapata Kayn?
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kayn mysteeri ei vieläkään tunnu avautuvan, mutta epäillyistä yksi on pois - vai onko? Kuten osan alussa lupasin, minulla on teille ihanille lukijoille äänestys. Te saatte päättää, tullaanko tulevissa osissa näkemään Perry (Rebeccan vanha luokkatoveri, Miltonin siskon mies, joka rakastui Rebeccaan) vai Nick (Rebeccan vanha luokkatoveri ja lukioaikainen läheinen ystävä, joka myös rakastui Rebeccaan mutta esitti tunteensa aivan väärällä tavalla). Jos teidän ei tee mieli muuten kommentoida, niin voitte vain laittaa jomman kumman nimen kommenttiinne. Olisin syvästi kiitollinen!]]> 2012-12-30T17:02:01+02:00 2019-10-12T14:50:24+03:00 https://lcbrennan.vuodatus.net/lue/2012/12/osa-38-break-it-down sufita https://lcbrennan.vuodatus.net/ <![CDATA[Osa 37. Pretending or not]]>

Photobucket Photobucket Aamu tuli aivan liian nopeasti. Parin nukutun tunnin jälkeen Darcey tunsi itsensä aivan liian uupuneeksi mennäkseen tunnille. Jos hän olisi yhä ollut Lilianin luona, hän olisi ehdottomasti jäänyt kotiin nukkumaan. Nyt se olisi mahdotonta. Jälleen yksi sisäoppilaitoksen huono puoli.
 
Photobucket Darcey tuli luokkaan viime hetkillä. Muut tytöt olivat olleet ajoissa, mikä hämmensi Darceytä. Hänen vanhassa koulussaan kukaan ei ollut koskaan ajoissa paikalla. Suurin osa porukasta tuli sisälle tunnin jo alettua. Vapaana oli enää muutama paikka. Darceyn katse harhaili takariviin, jossa Rose istui yksin. Hänestä kuitenkin tuntui, että Rosen viereen istuminen saattaisi olla sosiaalinen itsemurha. Siksi hän valitsi eturivin paikan Emman vierestä.
 
Photobucket ”Minä jo mietinkin, että myöhästytkö sinä ensimmäiseltä äidinkielentunniltamme”, Emma sanoi kiltillä äänellään. ”En nähnyt sinua aamiaisella.”
”Ei ollut aikaa”, Darcey selitti. ”Minä en ole muutenkaan aamuihminen.”
Emma hymyili myötätuntoisesti.
 
Photobucket Ennen kuin heistä kumpikaan ehti jatkaa keskustelua, heidän opettajansa käveli sisälle.
”Hyvää huomenta”, tummatukkainen nainen sanoi topakasti.
”Hyvää huomenta lehtori McNeil”, luokka kajautti.
Darceytä huvitti. Hänen vanhassa koulussaan opettaja yksinkertaisesti käveli sisälle, huokaisi ja laittoi diashown pyörimään.
 
Photobucket ”Tämä on teidän viimeinen vuotenne St Runnymedessä. Tämä vuosi on erilainen kuin muut. Te teette töitä enemmän kuin koskaan. Minä aion varmistaa, että te kaikki pääsette maan parhaimpiin lukioihin. Te ehkä vielä luulette, että vain valitsemallanne yliopistolla on väliä. Te olette väärässä. Kaikella on väliä. Siksi te teette enemmän töitä kuin koskaan. Siksi te vaaditte itseltänne enemmän kuin koskaan. Toivottavasti olette valmiita”, lehtori McNeil sanoi palopuheessaan.
 
Photobucket Darcey oli vaivoin pyöräyttämättä silmiään. Hän oli varma, että muut pitäisivät opettajaa hölmönä, mutta sen sijaan moni kohensi asentoaan. Darcey oli aina pitänyt äidinkielestä, mutta tämä oli oikeasti naurettavaa. Sitä paitsi, kuka nyt oikeasti välittäisi jo alkusyksystä, että mihin lukioon menisi. Miksi lehtori edes oletti, että he kaikki olivat menossa lukioon?
 
Photobucket Tunti oli vaativampi kuin mihin Darcey oli tottunut. Hän oli oikeastaan helpottunut, kun se oli vihdoin ohi.
”Meillä on lyhyt tauko ennen ranskan tuntia. Tahtoisitko tulla meidän kanssa haukkaamaan happea?” Emma kysyi sointuisasti.
Ennen kuin Darcey ehti vastata, lehtori McNeil avasi suunsa.
”Darcey, jäisitkö tähän vielä hetkeksi?” hän pyysi.
 
Photobucket ”Minun on annettu ymmärtää, että sinä et ole vielä päättänyt, mihin kerhoihin osallistut vapaa-ajalla”, hän aloitti viimeisen oppilaan suljettua luokan oven.
Darcey tyytyi nyökkäämään. Hän ei alkaisi mielistellä opettajia kuten muut tytöt.
”Minä suosittelisin sinulle lukupiiriä, jonka vetäjänä minä toimin. Ja kun sanon, että ’suosittelen’, minä tarkoitan, että odotan sinun ilmestyvän tänä iltana paikalle kello seitsemältä”, hän jatkoi.
 
Photobucket ”Mitä jos minulla on jo tekemistä?” Darcey sanoi hieman haastavalla äänellä.
”Me molemmat tiedämme, ettei sinulla ole. Ja uskoakseni rehtori Gordon on kertonut sinulle, että sinun täytyy osallistua kouluajan ulkopuoliseen toimintaan. Voit vapaasti valita lukupiirin ja selibaattikerhon väliltä”, lehtori McNeil hymyili hieman vinosti.
 
Photobucket Darcey naurahti. Tämä lehtori McNeil ei vaikuttanut hullummalta.
”Ehkä minä ilmestyn paikalle”, Darcey sanoi.
”Se olisi meille suuri ilo. Sinähän tunnet Sonyan? Pyydä häntä näyttämään tie oikeaan paikkaan. Meitä ei ole hirveästi, sillä suuri osa on baletissa, joten me emme pidä kerhoa oikeassa luokkahuoneessa”, opettaja sanoi.
Darcey nyökkäsi. Hän vilkaisi kelloa ja älysi, ettei hän enää ehtisi etsiä tietään pihalle. Hän päätti, että olisi parempi esittää kunnollista ja etsiä seuraava luokka.
 
Photobucket ”Tosi kivaa, että me saadaan uusi jäsen meidän lukupiiriin. Meillä oli viime vuonna aika tylsää, koska kenelläkään ei ole uusia ideoita”, Sonya sanoi innokkaasti.
”Missä se lukupiiri oikein pidetään? Ope mainitsi, että niitä ei pidetä oikeassa luokassa”, Darcey sanoi.
 
Photobucket ”No se pidetään sellaisessa opettajien oleskeluhuonetilassa. Tai niin minä luulen. Oikeastaan meille ei ole koskaan selitetty, että mikä se huone on”, Sonya naurahti.
”Meneeköhän siellä kauan?” Darcey pohti ääneen.
He olivat jo nyt saaneet läksyjä, ja vaikka hän ei yleensä välittänyt niin maallisista asioista kuin läksyistä, häntä oli alkanut oikeasti huolestuttaa omat opiskelut. Muut tekivät niin paljon töitä, että Darceyn oli mahdoton pysyä mukana.
 
Photobucket Lukupiirin huone oli kerrosta alempana kuin oppilaiden tilat. Kun Darcey astui sisälle, se toi mieleen mökin tuvan. Kalusteet olivat eri paria, ja St. Runnymeden mahtipontinen tyyli oli vaihtunut kotoisempaan ja koruttomampaan sisustukseen. Osanottajia oli tosiaan vähän: opettajan lisäksi paikalla oli kiharatukkainen Astrid ja Rose, joka oli edellisenä iltana tulittanut mielipiteitään kadonneesta Kaysta ja tämän kohtalosta.
 
Photobucket Sonya meni istumaan Astridin viereen, mutta Astrid liikahti kuin vaistonvaraisesti poispäin hänestä. Kumpikaan ei sanonut mitään, mutta Darcey ei voinut olla huomaamatta Sonyan kasvoja, joilla taiteili surun ja pettymyksen sävyt. Rose ei kiinnittänyt huomiotaan siihen, vaan hymyili aurinkoisesti Darceylle. Darcey vastasi hymyyn hieman epävarmasti. Hän ei ollut vieläkään varma, kannattaisiko hänen kaveerata tytön kanssa.
 
Photobucket ”Minä en muistanutkaan, että meitä on täällä näin vähän”, lehtori McNeil sanoi. ”Viime vuonna meillä oli vielä muutama sen vuoden yhdeksäsluokkalainen täällä paikalla. Harmi, etteivät seitsemäs- ja kahdeksasluokkalaiset ole innostuneet lukupiiristämme. Mutta on mukava huomata, että meillä on täällä edes yksi uusi jäsen. Hienoa, että pääsit paikalle, Darcey.”
 
Photobucket Darcey sai pian huomata, ettei hänen odotettu osallistuvan keskusteluun. Muut suunnittelivat ”tuo-lempirunosi-näytille-ja-puhutaan-siitä”-iltoja ja mitä kirjoja he voisivat sinä vuonna lukea. Darcey sai hyvän tilaisuuden ajatella omiaan. Oliko Astridin ja Sonyan välillä jotain riitoja? He vaikuttivat kamalan varautuneilta. Darcey päätti kysyä asiasta Emmalta, jonka kanssa Darcey tuli parhaiten toimeen.
 
Photobucket ”Minä olin eilen siellä lukupiirissä”, Darcey avasi suunsa, kun hän, Emma ja Ruby olivat nauttimassa tauostaan ulkona, ”ja Sonya ja Astrid oli siellä. He käyttäytyivät jotenkin kummallisesti toistensa seurassa.”
”Ehkä sinä vain kuvittelit”, Emma sanoi yksioikoisesti.
 
Photobucket ”No en minä kyllä tiedä. Tai no, Astrid ja Sonya olivat ennen koko ajan kahdestaan. Nyt he eivät edes puhu toisilleen”, Ruby sanoi juoruavaan sävyyn. ”Oikeastaan he ovat olleet sellaisia Kayn katoamisen jälkeen. Mitä jos he tappoivat Kayn!”
”Älä ole naurettava, Ruby. Kay on vain karannut”, Emma sanoi.
 
Photobucket  ”Mutta miksi sinä uskot hänen karanneen? Tai minä vain mietin, että tapahtuiko jotain sellaista ennen Kayn katoamista, mikä olisi saanut hänet karkaamaan?” Darcey sanoi mietteliäästi.
Kylmä vire metsästä päin sai Darcey niskavillat pystyyn. Talvi oli todella tulossa.
 
Photobucket Ennen kuin Emma ehti vastata, Marie tuli ulos.
”Ruby, minä olen etsinyt sinua kaikkialta. Mitä sinä teet täällä ulkona?” hän kysyi.
”Me vain jutellaan”, Ruby sanoi välttelevästi, eikä edes kääntänyt kasvojaan kohti Marieta.
”No minä ajattelin, että me voitaisiin katsoa sitä maantiedon projektia nyt, kun meillä on aikaa”, Marie sanoi edelleen edes katsomatta muihin kuin Rubyyn.
 
Photobucket ”Ehkä joku toinen kerta”, Ruby sanoi pirteällä äänellä. ”Meillä on vähän juttu kesken.”
Darcey saattoi melkein kuulla, kuinka Marie huusi sisällään vihaisia sanoja koko porukkaa kohtaan. Kukaan heistä ei pyytänyt Marieta liittymään seuraan.
 
Photobucket Darcey hymyili tyytyväisenä kulmiensa takaa. Hän oli tullut siihen tulokseen, että Ruby oli aiemmin kuulunut suosittujen porukkaan. Jos Darcey saisi hänet omaan ystäväpiiriinsä, Darceyn status uudessa koulussaan nousisi varmasti. Nyt kun Ruby kieltäytyi Marien seurasta ollakseen hänen kanssaan, se saavutus ei olisi kaukana. Sitä paitsi Darcey ei erityisesti pitänyt Mariesta. Hänestä tuntui, että tunne oli molemminpuolinen.
 
Kuukautta myöhemmin.
 
Photobucket Photobucket Darcey ei olisi koskaan voinut kuvitella ottavansa opiskelua tosissaan. Silti, perjantai-iltapäivänä ennen liikuntakerhoa (oi kyllä, Darcey oli liittynyt liikuntakerhoon) hänet nähtiin lukemassa tiedekirjaa koulun kirjastossa. Muiden koulupanostus oli saanut Darceynkin opiskelemaan enemmän. Toisaalta, St Runnymedessä ei ollut paljoa muuta tekemistä kuin opiskelu, varsinkin kun kaikki muut olivat niin opiskeluorientoituneita.
 
Photobucket ”Psst, Darcey”, Marie kuiskasi pöydän toiselta puolelta.
Darcey ei ensin viitsinyt korottaa katsettaan, mutta Marien toistettua sanansa, hänen oli pakko vastata.
”No mitä?”
”Voitko sanoa rehtorille, että olen liian kipeä tulemaan liikuntakerhoon tänään?” Marie supatti.
 
Photobucket ”Mutta ethän sinä ole sairas”, Darcey sanoi virnuillen, kuitenkin pitäen katseensa kirjassa.
”Minulla on kiireitä, enkä ehdi paikalle”, Marie sanoi kärsivällisesti.
”En olisi uskonut, että sinä alat lintsaamaan”, Darcey sanoi
 
Photobucket ”En minä varsinaisesti pinnaa sieltä. Kerhohan on vapaaehtoinen”, Marie kuiskasi takaisin.
Darcey ei täysin ymmärtänyt, miksi Marie puhui juuri hänelle. He eivät olleet erityisen hyvissä väleissä. Darcey oli käytännössä varastanut kaikki Marien ystävät omaan porukkaansa ja jättänyt Marien ulkopuolelle.
 
Photobucket ”Darcey, mennäänkö?” Emma ilmestyi kirjahyllyjen takaa. ”Rehtori Gordon sätti meitä viimeksikin, kun me oltiin paikalla liian myöhään.”
”No jos sinä haluat”, Darcey sanoi melkein välinpitämättömästi.
Hän piti Emmasta, mutta Emma oli jotenkin liian kiltti. Darcey oli tottunut seuraan, jossa sanottiin asiat suoraa. Hän ikävöi vanhoja ystäviään kotopuolessa. Hän ei ollut päässyt juttelemaan Gracen ja Alexan kanssa kertaakaan koulun alun jälkeen.
 
Photobucket Liikuntakerhoa piti koulun rehtori, koska koulu ei ollut onnistunut palkkaamaan uutta liikunnanopettajaa. Lidia oli ollut aikaisemmin lähinnä baletin opettaja, olihan hän entinen ballerina. Darceyn onneksi liikuntakerhossa ei tanssittu balettia – hän oli saanut tarpeekseen niistä säälivistä katseista, joita Lidia hänelle heitti joka kerta, kun joku muu mainitsi tanssin.
 
Photobucket ”Missä Marie on?” Lidia kysyi, kun kaikki muut olivat paikalla.
”Sanoi olevansa kipeä”, Darcey sanoi, vaikka hänen tavallaan teki mieli paljastaa Marie.
”Ahaa. No, aloitetaan me muut sitten. Tänään me voisimme pelata vähän koripalloa”, Lidia sanoi reippaasti.
 
Photobucket Darcey ei oikeasti välittänyt urheilusta pätkän vertaa. Opettajat ja muut oppilaat kuitenkin painostivat häntä liittymään koulun ulkopuoliseen toimintaan. Darcey ei osannut ranskaa, saksaa tai espanjaa. Hän ei osannut neuloa tai ommella mitään. Häntä ei kiinnostanut ruoanlaitto pätkän vertaa. Siksi Darcey valitsi liikunnan. Sitä paitsi, Emma oli siellä.
 
Photobucket Darcey kuitenkin inhosi aika tavalla urheilua ja hikoilua. Hän toivoi, että hän olisi älynnyt sen ennen kuin liittyi kerhoon. Hän ei kehdannut enää lopettaa, koska Lidia oli vetämässä sitä. Darceyn onneksi Emmaan oli helppo vaikuttaa, ja pian Emmakin oli opetellut näyttämään ikävystynyttä naamaa joka kerta, kun Lidia käski heidän tehdä jotain.
 
Photobucket Tunnin päätyttyä Lidia pyysi Darceytä luokseen.
”Darcey, sinä et taaskaan yrittänyt osallistua tunnille”, Lidia sanoi tytölle.
Darcey huokaisi.
”Minä olen kai tulossa kipeäksi”, hän sanoi.
”Sinä sanoit niin viimeksikin”, Lidia sanoi.
 
Photobucket ”Minä olen kipeä usein.”
”Sinun pitäisi ryhdistäytyä.”
”Okei.”
”Darcey, tuletko sinä?” Emma kysyi.
Hän oli jäänyt odottamaan Darceytä.
”Joo, tulen heti”
 
Photobucket Kun he olivat nopeasti peseytyneet, ulkona oli tullut jo hämärä. Darcey ja Emma kävelivät pimeillä käytävillä kohti oppilaiden omia tiloja. Emma vaikutti ihmeen unohtelevalta. Darcey yritti virittää jotain keskustelua, mutta Emma ei seurannut sitä lainkaan.
 
Photobucket ”No vihdoinkin te tulitte!” Sonya huudahti, kun Emma ja Darcey astuivat sisälle.
”Mitä on tekeillä?” Darcey kysyi epäluuloisesti.
Viimeksi kun koko tyttöporukka oli koolla, Darcey päätyi murtautumaan rehtorin kansliaan ja varastamaan iPodin.
”Meillä oli sinulle yllätys, mutta teillä kesti tosi kauan, joten me vähän niin kuin aloiteltiin jo”, kiharatukkainen Astrid naurahti.
”Aloititte mitä?” Darcey kysyi epäluuloisesti.
 
Photobucket ”No sinulla on synttärit ensiviikolla, joten Marie keksi, että me voitaisiin järjestää sinulle yllätysjuhlat. Hän hankki meille juomatkin! Tai kun sinä sanoit, että sinä tykkäät juoda”, Ruby sanoi kuulostaen ehkä vähän höntiltä.
”Toivottavasti pidät!” Marie sanoi pirteästi.
 
Photobucket ”Vau kaverit! Tai siis minä en osannut yhtään odottaa. Te olette ihan parhaita!” Darcey sanoi innoissaan.
Hän ei edes viitsinyt kysyä, mistä ihmeestä Marie oli löytänyt alkoholia. Hän oli todella liikuttunut muiden eleestä, ja antoi mielessään anteeksi Marielle tämän ikävän käytöksen.
 
Photobucket Darcey pääsi istumaan sohvalle – olihan hän juhlinnan aihe. Muut ottivat hitaasti siiderin käteensä jotenkin huolissaan. Darcey älysi, että muut eivät ehkä juoneet yhtä usein ja yhtä paljon kuin hän. Oikeastaan nyt kun Darcey mietti, saattoi olla, että osalle tämä oli ensimmäinen juomiskerta koskaan. Darcey myhäili itsekseen. Kuinkakohan nopeasti muut olisivat kännissä?
 
Photobucket Vastaus oli, että huvittavan nopeasti. Ei kulunut kuin ehkä kolme varttia, ja Marie, Brooklyn ja Emma tanssivat hupsun näköisinä toisella puolella huonetta.  Se muistutti Darceytä tämän ensimmäisistä kouludiskoista. Niitä ei varmaan järjestetty tällaisissa hienoissa yksityiskouluissa, nyt kun Darcey pohti asiaa tarkemmin.
 
Photobucket Kun Ruby Darceyn vierellä alkoi vaikuttaa jo vähän väsyneeltä, Darcey huomasi hetkensä tulleen. Ehkä nyt tytöt voisivat avautua enemmän epäilyistään, kuka olisi surmannut tai kidnapannut Kayn.
”Hei Ruby, Marie ei koskaan kertonut, miksi meillä on uusi rehtori tänä vuonna”, Darcey sanoi hiljaa.
 
Photobucket ”No se on vähän ikävä juttu”, Ruby sanoi katsomatta oikeastaan mihinkään. ”Häntä epäiltiin Kayn kaappaamisesta. Eikä hän ollut ainoa. Neiti Gordoniakin epäiltiin. Kaikkia meitä epäiltiin. Mutta meidän entisen rehtorin asema oli erityinen. Tai siis hän oli rehtori ja kaikkea, ja oli aika paha, että yksi hänen suojateistaan tuosta noin vain katoaa.”
”Mutta mitä sillä entisellä rehtorilla ja Lidialla oli Kaytä vastaan?” Darcey kysyi hämmentyneenä.
 
Photobucket ”Sinä et voi ymmärtää. Kay tiesi asioita. Hän sai selville ihmisten pahimmat salaisuudet. Ja rehtoria epäiltiin hänen kaappauksestaan, koska hänen autonsa ei ollut paikalla sinä iltana, kun Kay katosi. Joku sanoi, että rehtori ei suostunut kertomaan poliiseille, että missä hän oli. Ja neiti Gordonia epäiltiin, koska hän oli uusi. Ja varmaan siihen liittyi muutakin, mitä meille ei kerrottu.”
 
Photobucket ”Kiristikö Kay ihmisiä? Oliko hänellä jotain vihollisia?” Darcey kysyi nopeasti.
Hän halusi käyttää Rubyn tilaa hyväkseen saadakseen mahdollisimman paljon tietoja, mutta Ruby ei vaikuttanut enää yhtä yhteistyöhaluiselta.
”Kay oli ihan varmasti pohjimmiltaan hyvä ihminen. Minä en tahdo ajatella, että kenelläkään oli mitään häntä vastaan”, Ruby sanoi.
 
Photobucket Samassa Rose tuli hieman heiluen Darceyn luo ja keskeytti kokonaan Darceyn ja Rubyn keskustelun.
”Hei Darcey”, Rose sanoi virnistäen. ”Minä olen miettinyt, että millaista se on olla miehen kanssa?”
Darcey naurahti itsevarmasti. Hän oli myös jo vähän humalassa, muttei tosiaan mitään verrattuna muihin huoneen tyttöihin.
 
Photobucket Rose hyppäsi sivupöydälle istumaan, mutta ennen kuin Darcey ehti sanoa mitään, hänet keskeytettiin jälleen. Astrid rojahti hänen ja Rubyn väliin.
”Minä en voi hirveän hyvin”, Astrid sanoi ja piteli päätään.
”Sinä olet juonut liikaa”, Ruby sanoi.
Darceykin pyöräytti silmiään.
”Me puhuttiin juuri Darceystä ja hänen miessuhteistaan”, Rose sanoi pirteänä.
”Hienoa. Älkää antako minun häiritä”, Astrid mutisi.
 
Photobucket ”Miksi te olette tänne kokoontuneet?” Brooklyn tuli hänkin yllättäen heidän luokseen.
”Me puhutaan seksistä”, Darcey sanoi todenmukaisesti ja ehkä hieman liian äänekkäästi ennen kuin kukaan muu ehti sanoa mitään.
 
Photobucket ”Ja mitä Rosen kysymykseen tulee, niin se on aika outoa”, Darcey naurahti. ”Leo… hän oli tosi paljon kokeneempi, mutta en minä tiedä… Oli se ihan kivaa, mutta Leo ei hirveästi kysellyt, että milloin minulle sopi”, Darcey sanoi ja huomasi, miten paljon sekavammalta hänen puheensa kuulosti.
 
Photobucket Musiikin läpi Darcey saattoi kuulla oven kolahtavan kiinni. Hän käänsi katseensa hitaasti kohti tummaa ovea. Paitsi että tumman oven edessä seisoi joku. Lidia. Hän yskäisi kovaäänisesti.
”Minä en voi uskoa silmiäni”, hän sanoi. ”Minä en ymmärrä teitä. Juopottelette täällä aivan kuin jonkin julkisen koulun oppilaat! Teitä ei ole kasvatettu näin. Joudun kirjoittamaan teidän kaikkien vanhemmille tästä. Kuka teistä on hakenut kaiken tämän alkoholin tänne?”
 
Photobucket Kaikki olivat nousseet ylös, eikä kukaan sanonut mitään. Joku sammutti musiikin. Darcey katseli ympärilleen. Hän pelkäsi, että muut tytöt paljastaisivat katseillaan Marien. Hänestä tuntui, että muut eivät muutenkaan yleensä joutuneet ongelmiin. Jotain oli tehtävä.
 
Photobucket ”Se olin minä”, Darcey rykäisi.
Hän ei ollut varma, oliko se alkoholi, joka puhui vai oliko se hänen pelastava sydämensä. Vai oliko se sitä, että näin hän takasi kaikkien läsnä olevien kunnioituksen ja takaisi asemansa porukan johtajana?
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Noin! Osa on vihdoin valmis! Seuraavaa osaa saatte taas odotella, sillä kuvaukset eivät ole edes alkaneet. Mutta ehkä joululomalla sitä ehtisi. Toivottavasti jaksaisitte kommentoida, vaikka pidinkin näin pitkää taukoa. :)]]> 2012-12-07T17:47:01+02:00 2019-10-12T14:50:27+03:00 https://lcbrennan.vuodatus.net/lue/2012/12/osa-37-pretending-or-not sufita https://lcbrennan.vuodatus.net/ <![CDATA[Osa 36. Some nights]]>
Photobucket Milton ja Darcey matkustivat St. Runnymeden sisäoppilaitokseen Miltonin autolla. Darcey, joka oli asunut lähes koko elämänsä suurkaupungin keskustassa, oli innoissaan pääsystään henkilöauton etupenkille. Hän yritti olla näyttämättä sitä isälleen, jota hän tuskin tunsi. Darcey ei toivonut keskustelua heidän välilleen, sillä tilanne oli jo valmiiksi vaivaantunut. Kolme tuntia kului tuskallisen hitaasti. Vauhdin huuma karisi jo tunnin jälkeen.
 
Photobucket Kun he olivat aikansa ajaneet metsässä jo jonkun aikaa – jälleen täysin uusi kokemus Darceylle – Milton vihdoin pysäytti auton suuren, kartanomaisen rakennuksen eteen.
”Meitä odotetaan jo”, Milton sanoi rikkoen pitkään kestäneen hiljaisuuden, ”Joten parasta pitää kiirettä.”
Darcey tyytyi nyökkäämään. Hän ei halunnut antaa sellaista kuvaa, että hän haluaisi olla väleissä isänsä kanssa.
 
Photobucket ”Ah, Milton. Ehdinkin jo odotella sinua”, vaaleatukkainen, siististi pukeutunut nainen sanoi topakalla äänellä.
”Hei Lidia. Anteeksi, Beatrice viivytteli meitä, ja tiellä oli hieman ruuhkaa”, Milton pyysi anteeksi.
Darcey katseli ympärilleen mykkänä. Onneksi kumpikaan heistä ei vaikuttanut haluavan puhua tytön kanssa.
 
Photobucket ”Kuten isäsi varmaan sinulle selitti, pyysin teitä saapumaan tunnin aikaisemmin kuin muut oppilaat tulevat tänne. Tarkoituksena on siis käydä keskustelemassa kansliassani järjestyssäännöistä, esitellä sinulle paikkoja ja lopuksi viedä sinut huoneeseesi, jotta voit vaihtaa koulupukuusi”, Lidia selitti hieman lempeämmällä äänellä.
Koulupuku? Darcey ei heti ymmärtänyt kuulemaansa. Siis mikä ihmeen koulupuku?
”Eli minua ei varmaan enää tarvita?” Milton sanoi tekohymy kasvoillaan.
Lidia huokaisi.
”Darcey, voisitko mennä edeltä yläkertaan? Voit odottaa minua käytävässä. Tahtoisin vaihtaa muutaman sanan isäsi kanssa”, Lidia sanoi.
 
Photobucket Darcey totteli, mutta ennen kuin Darcey oli edes puolivälissä portaita, Lidia alkoi mumista Miltonille.
”Minä en tahtoisi kritisoida sinun kasvatustapojasi, mutta Darcey on sinun tyttäresi, ja sinä aiot vain, tuosta noin vain hylätä hänet tänne, ilman kunnollisia hyvästejä?”
”No jos et ole huomannut, niin minä en ole kasvattanut Darceytä, joten ei ole mitään kasvatustapoja, joita kritisoida. Sitä paitsi, olen ihan varma, että Darcey haluaa itsekin eroon minusta”, Milton sanoi hiljaa.
 
Photobucket ”Darcey on jo viisitoista. Eikö olisi aika vihdoin luoda suhde teidän välille?” Lidia kuiski.
”Minä sain tarpeekseni sinun tuomitsemisesta jo puhelimessa. Sinä suostuit ottamaan Darceyn, se siitä. Ja syyn vapautuneelle paikalle me tiedämme molemmat. Jos Kaytä ei löydetä, sinunkin työpaikkasi voi olla vaarassa”, Milton sanoi vielä hiljempää.
Darcey oli, jälleen kerran, aivan ymmällään keskusteluista. Kuka ihme oli Kay? Ja miten hän liittyi Lidian työpaikkaan?
 
Photobucket Lidia tuli portaat ylös ja johdatti Darceyn kansliaansa. Huone oli vanha, ja siitä hyökyi tunne, ettei sen nykyinen asukas ollut täysin kotoutunut. Pöytä oli tyhjä, eikä missään ollut henkilökohtaisia esineitä. Lidiakaan ei vaikuttanut olevan täysin tottunut liikkumaan omassa toimistossaan.
 
Photobucket Lidia pyysi Darceytä istumaan alas.
”Sinä tosiaan muistutat äitiäsi”, Lidia sanoi aivan yhtäkkiä. ”Sinulla on selvästi tanssijan vartalo. Harrastatko sinä balettia?”
Darcey ei ollut odottanut tällaista vastaanottoa.
”Öh, ei, en harrasta. Lilian, isotätini, tahtoi pitää minut erossa tanssista”, Darcey vastasi totuudenmukaisesti.
Lilian oli ollut vahvasti sitä mieltä, että balettikulttuurilla oli ollut suuri vaikutus Rebeccan syövän syntymiseen.
”Sääli, sääli”, Lidia sanoi enemmän itsekseen.
 
Photobucket Hetken hiljaisuuden jälkeen hän aloitti jälleen puhumisen.
”Olen kuullut, että olet aikaisemmin… venyttänyt sääntöjen rajoja, mutta täällä St. Runnymedessä se ei ole suotavaa. Alkoholi ja muut päihteet ovat ehdottomasti kiellettyjä. Koulupukua on pidettävä myös vapaa-ajalla, eikä koulun alueelta saa poistua kuin erityisluvalla. Käytävillä on täysi hiljaisuus kello kymmenen jälkeen, opettajia on puhuteltava kunnioitettavasti, kolmesta myöhästelykerrasta saa jälki-istuntoa…”
Darceyn katse lasittui hetkessä. Sääntöjä tuntui olevan loputon lista.
”…Ja tietysti muut kuin kaverilliset suhteet oppilaiden välillä ovat tiukasti kiellettyjä”, Lidia lopetti paasaamisensa. ”Ja tuota, me emme St. Runnymedessä hyväksy vahvaa meikkaamista, joten sinun olisi parempi ottaa suurin osa luomiväristä pois ennen muiden saapumista.”
 
Photobucket ”Siis mitä? Ihan hölmö sääntö”, Darcey sanoi ennen kuin ehti estää itseäsi.
”Kuten aikaisemmin sanoin, opettajakunnalle ei saa sanoa vastaan, ja sääntöjä on turha kritisoida. Jos ihan tarkkoja ollaan, sinun täytyy kutsua minua rehtori Gordoniksi”, Lidia ojensi hieman. ”Vain koska olet ystäväni lapsi, en voi antaa sinulle enempää erikoiskohtelua.”
”Kyllä, rehtori Gordon”, Darcey sanoi yrittäen pitää sarkasmin minimissä.
Oliko hän joutunut jonnekin keskiajalle? Mistä lähtien opettajia ja rehtoria oli puhuteltu näin muodollisesti?
 
Photobucket Kun Lidia oli antanut Darceylle lukujärjestyksen (joka sisälsi naurettavan paljon erilaisia aineita ja pitkiä oppitunteja), hän päätti seuraavaksi esitellä Darceylle makuusalin ja hänen ikäluokkansa vapaa-ajan tilat. Darceyn mielestä he ohittivat miljoonia käytäviä ja kulkivat portaikosta toiseen. Darceyn mielestä St. Runnymeden arkkitehdin täytyi olla sekaisin oleva abstraktin taiteen ystävä. Kuka muu olisi suunnitellut niin sokkeloisen koulun?
 
Photobucket ”Tässä on yläkoululaisten oleskeluhuone. Alakoululaisilla on oma oleskelutilansa toisella puolella koulua. Täällä voi rentoutua koulupäivän jälkeen, vaikka suotavaa toki olisi, että oppilaat osallistuisivat johonkin iltatoimintaan, kuten kirjakerhoon tai kuoroon, sillä muuten tämä huone on melko täynnä. Täällä on muutamia kirjoja, mutta lukemista voi harjoittaa kirjastossa, jossa on hiljaisempaa ja helpompi keskittyä”, Lidia esitteli vanhaa ja nuhjuista huonetta.
Nukkavierusta vaikutelmasta huolimatta kaikki oli siistiä ja huone tuoksui puhtaalta.
 
Photobucket Seuraavaksi Lidia ohjasi Darceyn kohti parvea.
”Sinulla on tuuria. Tai, jos niin nyt sopii sanoa. Toisen epäonni on toisen onni”, Lidia sanoi, ja vaikutti katuvan puheitaan. ”Tarkoitan vain, että yleensä täällä ei avaudu paikkoja uusille oppilaille. Yleensä kaikki aloittavat täällä ensimmäisestä luokasta ja lähtevät vasta peruskoulun päätyttyä.”
Darcey tahtoi kysyä, miksi paikka oli sitten vapautunut, mutta hän ei kehdannut. Se vaikutti jotenkin aralta asialta.
 
Photobucket Lidia avasi oven yhteen makuusaleista ja astui sisälle. Paikka ei ollut laisinkaan sitä, mitä Darcey oli odottanut. Huone oli iso, mutta siellä oli vain kolme sänkyä. Puhtaat lakanat yhdistyivät vanhan puun tuoksuun.
”Tämähän on ihan kuin jossain Tylypahkassa”, Darcey naurahti puoliääneen.
Lidia ei kuullut tai sitten hän ei välittänyt.
”Kuten ehkä arvelit, jaat huoneen kahden muun tytön kanssa. Sängyn ympäristö on teoriassa vapaassa käytössä, mutta arvostaisin syvästi, jos et kiinnittäisi paperilappusia seinille kuten muut tytöt”, Lidia huokaisi katsellessaan ympärilleen.
 
Photobucket  ”Muut tytöt tulevat tänne melko pian, ja siihen mennessä vaihda vaatteet ja peset suurimman osan meikeistäsi pois. Jos sinulla on vaikeuksia löytää luokkahuoneisiin, voit aina pyytää apua muilta tytöiltä. Totta kai myös opettajakunta auttaa sinua mielellään”, Lidia sanoi. ”Ja tuota… Älä välitä puheista, joita muut ehkä viljelevät. Kaikki, mitä käytävillä puhutaan ei ole totta.”
”Enköhän minä pärjää, rehtori Gordon”, Darcey sanoi, vaikkei ollut siitä niin varma.
 
Photobucket Darcey vaihtoi koulupukuunsa ja istui uudelle sängylleen. Hänen kätensä tärisivät hieman. Meikkiään hän ei viitsinyt poistaa, tai siis kuka nyt oikeasti välittäisi, kuinka paljon luomiväriä hänellä oli. Darcey mietti Lidian sanoja. Mitä hän oli tarkoittanut sillä, ettei kaikkien puheita kannattanut uskoa? Oliko olemassa jokin sopeutumisriitti, jossa hänelle huijattaisiin tekemään jotain typerää? Vai oliko olemassa jokin salaisuus, jonka Lidia tahtoi häneltä peittää?
 
Photobucket Samassa ovi heilahti auki, ja kaksi tyttöä astui sisälle.
”Kuka hitto sinä olet?” ruskeatukkainen, lyhyt tyttö kysyi välittömästi.
”Ja mitä sinä teet Kayn sängyllä?” toinen tyttö kysyi, pienellä äänellä.
Molemmilla oli tietynlainen yläluokkainen äänensävy, jollaista Darcey ei ollut koskaan aikaisemmin kuullut.
 
Photobucket ”Ai hei, minä olen Darcey Brennan, uusi oppilas”, Darcey sanoi ja yritti vaikuttaa mukavalta ja helposti lähestyttävältä.
Mahdolliselta ystäväehdokkaalta siis.
Mutta kaksi muuta tyttöä ei olleet vaikuttuneita. Päinvastoin.
 
Photobucket ”Tarkoittaako tämä, että he ovat lopettaneet etsinnät?” tummatukkainen tyttö sanoi ilme tummuneena.
Darcey ei ymmärtänyt, mistä he oikein puhuivat. Mitä tai ketä etsittiin? Kaytä? Ja kuka etsi?
”Ruby, minähän sanoin. Hän on karannut eikä tule takaisin”, vaaleatukkainen tyttö sanoi.
”Ei Marie. Jos Kay olisi vain karannut, hänet olisi jo löydetty”, Ruby sanoi ja kuulosti olevan itkun partaalla.
 
Photobucket Ruby syöksähti parvelle, ja Marie seurasi tätä. Hetken emmittyään Darcey lähti heidän peräänsä.
”Kaikki! KUULKAA!”, Ruby huusi julistajan elkein alakerrassa keskusteleville tytöillä. ”Kayn paikka on viety. Kukaan ei enää etsi häntä. Jopa koulu uskoo, että hän on kuollut!”
Tätä Darcey ei ollut odottanut ensimmäiseltä koulupäivältä. Darcey tahtoi tietää, kuka ihme tämä Kay oli, mutta hän ei kehdannut kysyä.
 
Photobucket Koulupukuihin pukeutuneet tytöt vilkaisivat ensin nopeasti ylös, mutta uppoutuivat keskusteluun välittömästi. Sävy oli selkeästi synkeämpi kuin aikaisemmin. Darcey oli jokseenkin kauhuissaan ajatuksesta, että hän oli näköjään vienyt kadonneen (ja ehkä jopa kuolleen) tytön paikan St. Runnymedessä. Sehän vaikeuttaisi ystävien saamista entisestään.
 
Photobucket Koska Ruby ja Marie menivät alakertaan, Darcey päätti jälleen seurata kuin lammas, vaikka hän olisi paljon mieluummin jäänyt yksin makuusaliin. Marie näytti erityisen ärtyneeltä Rubyn käytökseen.
 
Photobucket Ruby ja Marie menivät heti liittymään muiden tyttöjen seuraan, ja Darcey jäi auttamattomasti yksin. Muiden puheista hän sai ymmärrettyä vain muutaman sanan kerrallaan, kuten ”ruumista ei löydetty”, ”poliisi uskoo kuolleen” ja ”ei voi olla totta”.  Darcey seisoi portaikon luona tietämättä mitä tehdä. Voisiko hän vain kysyä joltakulta, mistä oli kyse? Ennen niin itsevarma Darcey oli saanut väistyä. Nyt hän tunsi olevansa pelkkä hiirulainen.
 
Photobucket Darceyn toiveisiin vastattiin, kun ponnaripäinen tyttö tuli hänen luokseen.
”Sinä olet uusi”, hän sanoi. ”Minä olen Emma.”
”Minä olen Darcey. Darcey Brennan.”
”Ooh, oletko sinä David Brennanin tytär? Sen pilvenpiirtäjien rakennuttajan lapsi?” Emma kysyi innokkaasti.
”Öh, en. Minä olen Rebecca Brennanin ja Milton Brooksin tytär. He ovat balettialalla”, Darcey sanoi hieman vältellen.
Hänestä oli ikävä puhua aiheesta, sillä hän ei tuntenut vanhempiaan. Hän tiesi heistä vain sen, mitä hänelle oli kerrottu, eikä se ollut paljon.
 
Photobucket ”Minä olen varmaan tavannut heidät! Niin, he kävivät muutama kesä sitten isän hyväntekeväisyystapahtumassa”, Emma selitti innoissaan.
Ennen kuin Darcey ehti selittää, että Emma oli varmaankin tavannut Darceyn isän ja tämän uuden naisystävän, kiharatukkainen tyttö tuli keskeyttämään heidät.
”Emma, hän ei ole suorittanut koetta vielä. Hän ei kuulu porukkaan”, tyttö sanoi ja katsoi Darceytä kuin likaa kengänpohjassa.
 
Photobucket Emma hiljeni välittömästi.
”Joten, uusi tyttö, voisit vaikka poistua jonnekin muualle. Me kutsumme sinut, kun me tarvitsemme”, kiharapää sanoi ja astui eteenpäin. ”Ja kun me kutsumme, sinun on parasta tulla.”
Darceyn kurkkua kuristi. Häntä ei ollut koskaan syrjitty. Emma muotoili huulillaan ”anteeksi”, mutta kääntyi poispäin Darceystä.
 
Photobucket Darcey kipitti pettyneenä narisevat portaat ylös takaisin makuusaliin. Hän istui vanhalle nojatuolille ja yritti olla itkemättä. Uuteen kouluun vaihtaminen oli tarpeeksi kamalaa ilman ikäviä tyttöjä ja outoja, salaisia sääntöjä. Mitä ihmettä se kikkarapäälle kuului, jos hän jutteli Emman kanssa? Ja mitä ihmettä tarkoittaa, että he ’kutsuvat hänet, kun he tarvitsevat’? Miksi kaikki olivat niin outoja? Darcey ei enää kestänyt tyhmiä kysymyksiä, jotka pyörivät hänen päässään. Hän halusi jo nukkumaan.
 
Photobucket Kun Darcey oli viettänyt makuusalissa tunteja liian peloissaan lähteäkseen ulos, joku tuli kutsumaan heidät kaikki päivälliselle. Darcey ei heti lähtenyt muiden matkaan, mitä hän katui hetkeä myöhemmin. Hän joutui yksin etsimään ruokasalia, ja se oli paljon vaikeampaa kuin hän oli uskonut. Käytävät olivat hämäriä eikä missään ollut opasteita. Eikä missään näkynyt ristin sielua.
 
Photobucket Kun Darcey vihdoin viimein löysi perille, paikalla oli enää kourallinen hänen ikäisiä tyttöjä ja muutama hiljainen kahdeksasluokkalainen. Hän oli pahasti myöhässä. Darcey katseli eksyneen näköisenä ympärilleen. Kaikki vilkaisivat häntä nopeasti, mutta kuin yhteisestä sopimuksesta kukaan ei luonut katsekontaktia hänen kanssaan. Darceylle tuli selväksi, että kukaan ei halunnut istua hänen vieressään.
 
Photobucket Darcey meni istumaan nurkkaan ja otti itselleen lautasen. Vaikkei hän ollut syönyt juuri mitään koko päivänä, hänellä ei ollut enää yhtään nälkä. Hän työnsi annoksen poispäin itsestään ja siveli hermostuneesti puista penkkiä. Ei tämä mikään Tylypahka ollut. Tämä oli tyhmä paikka, ja Darcey tahtoi kotiin. Mikä ikinä se sitten olisi.
 
Photobucket Kun Darcey oli ottanut vain muutaman suupalallisen, kaikki muut ysiluokkalaiset tytöt nousivat ylös ja lähtivät. Kukaan ei katsonut Darceyyn päinkään. Pala Darceyn kurkussa tuntui taas. Mitä jos se olisi tällaista koko loppuvuosi? Mitä jos hän ei ikinä pääsisi mukaan muiden porukoihin? Siltä se nimittäin vahvasti vaikutti.
 
Photobucket Darcey söi hetken yksin, mutta lopulta jätti puoliksi syödyn annoksensa ruokasaliin. Hän lähti jälleen harhailemaan pitkin käytäviä, ahdistuneena. Hänellä ei ollut mitään tietoa, paljonko kello oli tai pitäisikö hänen olla jo makuusaleissa. Eikä hän välittänyt. Ehkä olisi ihan hyvä ajatus rikkoa naurettavan koulun naurettavia sääntöjä, jotta hänet potkaistaisiin ulos sieltä.
 
Photobucket Hän löysi tiensä oleskeluhuoneeseen paljon nopeammin kuin hän oli löytänyt tiensä ruokasaliin. Sohvalla istui muutama nuorempi oppilas, mutta muista yhdeksäsluokkalaisista ei näkynyt jälkeäkään.
 
Photobucket Makuusali oli tyhjä. Darcey päätteli, että muut tytöt olivat jossain toisessa makuusalissa, varmaan puhumassa hänestä pahaa. Koko päivä oli ollut uuvuttava. Mikään ei ollut sujunut Darceyn toiveiden mukaan, mikä oli todella harvinaista. Yleensä hän sai aina tahtonsa läpi. Darceytä ei piristänyt sekään, että seuraavana päivänä hänen pitäisi nousta ylös ja mennä oikeille oppitunneille.
 
Photobucket Darcey meni kylpyhuoneeseen ja pesi meikkinsä pois. Hänestä tuntui siltä, kuin viimeiset rippeet hänen urheuden naamiostaan varisivat pois. Hän tahtoi soittaa jollekulle, mutta puhelimet olivat kiellettyjä St. Runnymedessä, joten hänen olisi pitänyt löytää yleinen puhelin. Darceystä ei kuitenkaan ollut enää eksymään pimeillä käytävillä. Ei sinä iltana.
 
Photobucket Darcey vaihtoi nopeasti yöpukuunsa – sekin oli osa koulupukua – ja pujahti lakanoiden alle. Aamulla asiat olisivat paremmin. Pakko olla. Hän heräisi aikaisin ja soittaisi vanhoille ystävilleen. Ehkä hän yrittäisi anella Liliania hakemaan hänet pois. Jos Lilian edes vastaisi hänen puheluunsa.
 
Photobucket ”Psst! Herää!” ääni sanoi hiljaa.
Darcey oli sulkenut silmänsä ehkä sekunniksi. Kaikkialla oli pimeää.
”Mitämphh”, Darcey mutisi.
”Ylös!” toinen ääni kovempaa.
 
Photobucket ”No jo oli aikakin”, ensimmäinen ääni huokaisi.
”Nouse ja tule perässä, senkin köntys”, joku sanoi.
Darcey ei osannut tehdä muuta kuin noudattaa hänelle annettuja käskyjä. Hän oli vielä ihan unenpöpperöinen vastustellakseen ääniä.
 
Photobucket ”Mitä oikein tapahtuu?” Darcey kysyi, kun hän vihdoin alkoi herätä.
”Ei kuulu sinulle”, Marie huokaisi kävellessään etunenässä.
Hän oli siis se, joka oli kutsunut Darceytä köntykseksi. Darcey alkoi heti inhota Marieta.
 
Photobucket Tytöt johdattivat Darceytä käytävästä toiseen. Darcey olisi eksynyt ilman pimeyttä, mutta se teki asioista vieläkin sekavampia.
”Minä luulin, että oli kiellettyä kulkea öisin käytävillä”, Darcey huomautti, kun he olivat kävelleet jo jonkun aikaa.
”Niin se onkin. Joten olisitko hiljaa, jotta me ei jäädä kiinni?” toinen bruneteista sanoi.
Darceyn teki mieli väittää vastaan, mutta siitä ei olisi ollut hyötyä.
 
Photobucket Vartin kävelyn jälkeen Marie avasi oven, ja hetkeksi kirkkaus häikäisi Darceyn silmät.
”Mikä teillä kesti?”
”Unikekoa ei meinattu saada ylös”, joku muu sanoi.
Darcey ei ymmärtänyt, missä hän oli. Huone oli kuin heidän oleskeluhuone, mutta vähemmän muodollinen. Ja joka puolella oli enemmän tavaraa. Ja ihmisiä oli enemmän. Oikeastaan vaikutti siltä, että kaikki muut yhdeksäsluokkalaiset olivat siellä.
 
 
Photobucket ”No tärkeintä on, että olette täällä. Laittakaa tyttö istumaan ja hoidetaan homma”, vaaleatukkainen tyttö sanoi melko välinpitämättömästi.
Hiljalleen Darceylle alkoi valjeta, että hän oli ainoa, jolla oli yöpuku päällä. Ja että tämä tapaaminen ei tulisi olemaan mieluisa. Mikä ’homma’ tässä oikein piti hoitaa?
 
Photobucket Darcey meni ilman pakottamista istumaan ruskealle, nahkaiselle nojatuolille. Tuoli oli vanha ja se tuntui pehmeältä. Darcey ei ehtinyt kuitenkaan nauttia siitä, sillä hetkessä kaikki muut tytöt ympäröivät hänet.
”Meillä on sinulle tehtävä”, joku tytöistä sanoi virnuillen muille.
”Niin, ja päästäksesi porukkaan sinun täytyy selvitä siitä kunnialla”, toinen sanoi.
 
Photobucket ”Sinun pitää käydä uuden, rakkaan rehtorimme kansliassa hakemassa meille jotakin”, Ruby, Darceyn huonetoveri, sanoi. ”Sinun pitää käydä hakemassa Sonyan iPod. Rehtorimme mielestä se piti takavarikoida, sillä Sonya saattaisi kuunnella musiikkia tunnilla.”
Darceyllä ei ollut hajuakaan, kuka Sonya oli. Mutta hän tiesi sen verran, ettei hänellä ollut mitään mahdollisuutta löytää Lidian kansliaan pimeässä. Ja murtautua sinne. Ja etsiä sieltä jonkun iPod.
 
Photobucket ”Te ette ole tosissanne”, Darcey sanoi ja katseli ympärilleen.
”Miksi emme olisi?” Ruby sanoi.
”Niin, et kai sinä kuvittele, että sinä voit vain kävellä meidän kouluun ja sopeutua joukkoon ilman tulikoetta?” kiharapäinen tyttö sanoi.
Darcey huokaisi.
 
Photobucket Hän nousi ylös.
”Te olette kaikki ihan sekaisin”, Darcey naurahti.
Ei häntä oikeastaan pelottanut, vaikka ajatus pimeillä käytävillä hortoilusta ei houkutellutkaan häntä. Darcey kuitenkin tiesi, että hän oli tehnyt elämänsä paljon pahempia asioita kuin rehtorin kansliaan murtautuminen. Ja vaikka häntä olisi pelottanut, hän ei olisi halunnut näyttää sitä muille.
 
Photobucket Darceyllä meni jonkun aikaa oikeaa ovea etsiessä. Hän muisti vain, että toimisto oli toisessa kerroksessa. Hän ehti käydä ensimmäisen kerroksen aulassa ennen kuin löysi oikean reitin Lidian kansliaan. Hän tiesi olevansa oikeassa paikassa, kun hän näki ruman taulun oven vieressä. Varoen Darcey kokeili ovea. Se oli lukossa. Darcey nappasi hiuspinnin käteensä. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun hän joutui tiirikoimaan lukkoja.
 
Photobucket Hetkessä lukko napsahti auki ja Darcey astui sisälle. Hänen silmänsä olivat jo tottuneet pimeään, ja nopeasti hän bongasi Lidian pöydältä punaisen iPodin. Miten kaikki tämä oli niin helppoa! Kun hän oli murtautunut vanhan koulunsa rehtorin kansliaan, kaikki oli ollut paljon haastavampaa.
 
Photobucket Darcey kuitenkin hiippaili hiljaa Lidian pöydän ääreen – olihan pakko olla jossain lisää turvatoimia. Kun mitään ei tapahtunut, Darcey nappasi iPodin nopeasti shortsiensa taskuun. Samassa ovi heilahti auki.
 
Photobucket ”Darcey!” Lidia huudahti.
Hän oli yhä pukeutunut arkivaatteisiinsa, vaikka kello oli jo paljon. Darceyn sydän pomppasi kurkkuun. Miten hän puhuisi itsensä ulos tästä?
”Mitä ihmettä sinä teet minun toimistossani tähän aikaan yöstä?” Lidia kysyi.
”Minä… minä etsin sinua”, Darcey mietti samaan aikaan kun puhui.
”Mitä sinä sitten teet pöytäni äärellä?” Lidia painosti.
”Minä mietin, että jos täällä olisi joku pohjapiirustus tai jotain, jotta minä voisin löytää sinun – tai siis teidän - huoneeseenne”, Darcey sanoi, ja tiesi, miten tyhmältä hän kuulosti. ”Minun oli aivan pakko puhua jonkun kanssa. Minä tahtoisin puhua isästä.”
Darcey tiesi, että se jos mikä tepsisi Lidiaan. Ja kuten hän arvasi, Lidia unohti hetkessä oudon kellonajan.
 
Photobucket Hän laittoi yhden valon päälle ja istui alas tuolilleen.
”Mikä on hätänä?” hän kysyi paljon ystävällisemmällä äänellä.
”Uhm”, Darcey ynähti ja yritti peittää paniikkiaan. ”Minä vain mietin, että… luuletko sinä, että isä… rakastaa minua?”
 
Photobucket Darcey oli ehkä keksinyt kysymyksen hetkessä, mutta todellisuudessa tuo arvoitus oli kaivertanut hänen mieltään lapsuudesta saakka. Suurimman osan ajasta Darcey oli kiitollinen siitä, ettei hän tiennyt vastausta. Jos vastaus olisi kielteinen, hän ei ehkä kestäisi sitä. Toisaalta ikuinen tietämättömyys oli tuskaista kuin laastari, jota vedettiin hitaasti irti.
 
Photobucket Lidian ilme muuttui välittömästi myötätuntoisemmaksi.
”Minä olen varma, että isäsi rakastaa sinua. Hän ei ehkä osaa osoittaa sitä oikealla tavalla. Minä luulen, että häntä vain hävettää se, että hän on… no, hän ei ole ottanut vastuuta tarpeeksi. Ja nyt kun sinä olet jo iso tyttö, hän ei ehkä tiedä, miten lähestyä sinua”, Lidia sanoi.
Darceystä tuntui, että Lidia valehteli. Ilme oli aivan liian ymmärtäväinen.
 
Photobucket ”Okei, no, kiitos”, Darcey sanoi. ”Minä taidankin tästä palata takaisin nukkumaan.”
”Eikö sinulla ole muuta kysyttävää?” Lidia hämmästeli.
”No ei oikeastaan”, Darcey vastasi, vaikka tiesi, miten hölmöltä hän kuulosti.
”Sinä siis tulit etsimään minua vain tuon kysymyksen takia?” Lidia sanoi epäilevästi.
”Tuota… se kysymys oli häirinnyt minua jo todella kauan”, Darcey sanoi, kerrankin rehellisesti, ”Ja te olette ainoa, jolta minä saatoin kysyä asiasta.”
 
Photobucket ”Minun on parasta varmaan mennä takaisin nukkumaan”, Darcey lisäsi ja nousi ylös.
Hän oli varma, että hän oli päässyt pälkähästä.
”Niin, se olisi parasta. Älä kuitenkaan enää tule tänne yöaikaan, etsi minut mieluummin päivällä”, Lidia sanoi.
”Totta kai. Kiitos rehtori Gordon”, Darcey sanoi kevyesti, eikä ymmärtänyt luovansa epäilyksiä Lidian mieleen.
 
Photobucket Hetkessä Darcey löysi oikean tien takaisin muiden tyttöjen luo. Halu paistatella saavutuksellaan oli niin suuri, että Darcey ei välittänyt edes varoa sitä, pitikö hän mekkalaa vai ei.
”Täällä ollaan!” Darcey huudahti, kun hän astui sisälle huoneeseen.
Muutamat onnittelivat Darceytä hänen nopeudestaan tai nyökkäsivät hyväksyvästi.
”Miten sinä pystyit siihen? Minä luulin, että rehtori Gordon olisi tullut kansliaansa”, Ruby kuitenkin sanoi.
”Mistä sinä tiesit, että hän tulisi kansliaan?” Darcey kysyi.
 
Photobucket ”No ei kai me voitu päästää sinua liian helpolla”, kiharapää sanoi.
”Te kerroitte Lidialle, että minä olin menossa hänen kansliaansa?” Darcey sanoi ja tunsi itsensä hieman petetyksi.
”No ei me kerrottu, että sinä olet siellä. Me vain ilmoitettiin, että me kuultiin hälyä sieltä”, tyttö sanoi hymyillen.
 
Photobucket Darcey meni istumaan sivussa olevalle sohvalle. Hän tunsi olevansa voittaja nyt, kun muut eivät katsoneet häntä kuin sontaa. Muut tulivat jälleen seisomaan hänen ympärilleen.
”Tapoihin kuuluu, että kun uusi jäsen otetaan mukaan, uuden jäsenen pitää vastata rehellisesti kolmeen kysymykseen. Ja sitten toisin päin”, ponnaripäinen Emma sanoi.
 
Photobucket ”Minä aloitan”, ruskeatukkainen tyttö sanoi. ”Minä olen Sonya. Kiitos muuten, kun hait iPodini. Minä tahdon kysyä, että miksi ihmeessä sinä vaihdoit koulua, ja vieläpä tänne?”
Darcey oli osannut odottaa tätä kysymystä. Ikävä kyllä, hän ei ollut keksinyt siihen sopivaa selitystä.
 
Photobucket Hän tiesi, että hänen pitäisi kertoa totuus, mutta totuus oli hyvin häilyvä käsite Darceyn mielessä. Paljon mukavampaa olisi kertoa tarina. Hyvää tarinaa kaikki arvostaisivat.
”No, kaikki alkoi siitä, kun minä ja eräs säveltäjä Leo rakastuimme palavasti.”
 
Photobucket ”Me aloimme seurustella kesän alussa. Hän oli isotätini ystävä – niin, minä asuin isotätini luona – ja siksi meidän piti salata suhde. Meistä tuntui vähän niin kuin Romeosta ja Juliasta. Oikeastaan Leo välillä kutsui minua omaksi Juliakseen”, Darcey sanoi ja väritti tarinaa vaaleanpunaisin värein.
 
Photobucket ”Me oltiin tosi onnellisia. Leo jopa puhui, että minä voisin muuttaa hänen luokseen asumaan jossain vaiheessa. Mutta sitten minun isotätini sai meidät kiinni sängystä, eikä hän katsonut hyvällä sitä, että minulla oli yli kaksikymppinen poikaystävä-.”
 
Photobucket  ”Siis mitä? Sinulla on yli kaksikymppinen poikaystävä, ja te olitte sängyssä? Mutta sinähän olet vasta 15! Tuohan on laitonta. Ja hullua”, vaaleatukkainen tyttö keskeytti Darceyn tarinan.  
”Itse asiassa minä olen vielä 14, Darcey sanoi hieman mahtaillen. ”Ja me tiedettiin, että se on kiellettyä. Siksi se olikin niin ihanaa.”
 
Photobucket ”Isotäti kuitenkin pyysi minua valitsemaan Leon ja hänen väliltään. Toisin sanoen, joko minä saisin jäädä hänen luokseen ja jättäisin Leon tai sitten saisin lähteä muualle. Totta kai valitsin Leon. Mutta sitten isotätini päätti lähettää hänet pois. Hänellä on paljon valtaa taidemaailmassa, joten hän vannoi, että Leo ei ikinä saisi töitä, jos hän tapaa minut. Hän jopa uhkasi Leoa vankilalla”, Darcey muotoili tarinan itselleen mukavammaksi ja vähemmän häpeälliseksi. ”Joten Leo joutui lähtemään, mutta hän lupasi tulla luokseni heti, kun täytän 16.”
 
Photobucket ”Minä viivyin hetken aikaa isoäitini luona, mutta sitten isä tuli hakemaan minua. Hän olisi totta kai tahtonut viedä minut kotiinsa välittömästi, mutta hänen uusi naisystävänsä ei hyväksynyt minua. Siksi hän lähetti minut vuodeksi tänne, jotta hän saisi lepyteltyä naisensa hyväksymään minut. Ei sillä, että minä välitän. Tai siis Leo hakee minut varmaan heti kun voi”, Darcey jatkoi valheitaan.
Toiveitaan.
 
Photobucket ”Eli se on tarinani. Mutta nyt on minun vuoroni kysyä”, Darcey sanoi innoissaan tilaisuudesta kysyä kysymys, joka oli häirinnyt häntä heti saapumisesta lähtien. ”Kuka on Kay ja missä hän on?”
 
Photobucket Muiden ilmeet muuttuivat välittömästi. He eivät olleet enää iloisia ja kepeitä, vaan huolestuneita ja epävarmoja. Kukaan ei sanonut hetkeen mitään. Ilmapiiri tuntui jäätävältä, ja kaikki hakivat tukea muista. Oli kuin kukaan ei uskaltaisi avata suutaan.
 
Photobucket ”Kay Webber on pahin huora joka on jalallaan astunut St Runnymeden sisäoppilaitokseen”, tummatukkainen tyttö muiden takaa avasi suunsa. ”Kaikki vihasivat häntä. Ei ihme, että joku päätti listiä hänet.”
 
Photobucket ”Ole hiljaa, Rose. Sinä et tiedä, mistä sinä edes puhut. Kay on ihan varmasti vielä hengissä”, Marie, Darceyn huonetoveri, avasi suunsa.
”Mitkään todisteet eivät tue tuota väitettä”, Rose vastasi.
”No kukaan ei ole myöskään löytänyt Kayn ruumista!” joku sanoi siihen.
 
Photobucket ”Oli miten oli”, Rose sanoi, ”Kay oli tosi ilkeä ihminen. Kuolleista ei pidä puhua pahaa, mutta hän teki meidän kaikkien elämän ikäväksi.”
”Ei hän ole kuollut!” Marie keskeytti Rosen taas. ”Ja jos on, niin sinä alat kuulostaa ihan syylliseltä.”
”Ei minusta olisi ollut tappamaan Kaytä. Hän piti minua ja suurinta osaa meistä pelkkinä mitättömyyksinä häneen verrattuna, eikä minusta olisi ollut häntä haastamaan. Hän oli joidenkin mielestä kaunis, mustatukkainen ja tummasilmäinen tyttö. Ja jos totta puhutaan, hänen sydämensä oli varmasti yhtä synkkä kuin hänen pitkät kutrinsa.”
 
Photobucket ”Ja kuten ehkä arvaat, tämän jääkuningattaren paras ystävä oli Marie, joka edelleen kieltää tosiasiat. No, hän oli ainoa, joka säästyi Kayn itsevaltaiselta terrorilta. Sillä tytöllä oli kaikki langat käsissään. Siksi en usko Marien teoriaan siitä, että Kay olisi vain karannut, varsinkaan kertomatta ainoalle uskotulleen Marielle”, Rose sanoi.
 
Photobucket ”Kuten ehkä huomaat, Kayn kohtalosta on edelleen monia käsityksiä. Kuitenkin, edellisenä keväänä Kay siis katosi jäljettömiin. Kirjettä ei ole löytynyt, ei johtolankoja, ei ruumista. Poliisi on neuvoton. Meitä kaikkia on jo kuulusteltu, mutta mitään ei saatu selville”, Sonya pyöräytti silmiään. ”Mutta jos minä olisin Rose, minä pitäisin suuni kiinni. Tuollaiset puheet saavat poliisin varmasti kiinnostuneeksi.”
 
Photobucket ”Mutta eikö ole ketään epäiltyjä? Ei mitään tietoa yhtään mistään?” Darcey kysyi tiedonjanoisesti.
Hän peitti ahnaan katseensa hyvin myötätuntoisella ilmeellään. Darcey rakasti ajatusta murhamysteeristä – vaikka ei tietenkään ollut vielä varmaa, oliko Kay vain kadonnut. Häntä ei huolestuttanut laisinkaan se, että mahdollinen murhaaja olisi edelleen St Runnymedessä joko oppilaana tai osana henkilökuntaa.
 
Photobucket ”Oletko sinä miettinyt, miksi meillä on uusi rehtori tänä vuonna?” Marie sanoi hiljaa.
Muut eivät sanoneet hetkeen mitään.
 
Photobucket Sitten Ruby kääntyi nopeasti ympäri.
”Meidän pitäisi mennä takaisin nukkumaan. Herätys on jo neljän tunnin kuluttua”, hän sanoi.
 
Photobucket Makuusaliin löytäminen kävi kädenkäänteessä, kun mukana oli kaikki muut yhdeksäsluokkalaiset tytöt. Darceytä huvitti hieman, miten hyvin hän nyt oli yhden yön aikana oppinut tuntemaan uuden koulunsa käytäviä. Hänestä ei tuntunut niin pahalta mennä nukkumaan kuin viimeksi. Hän oli nimittäin huomannut yhden asian. Kay oli ollut tämän porukan johtaja, kuten Rose oli antanut ymmärtää. Kayn kadottua ryhmään oli selvästi tullut valtatyhjiö. Ja kukas muu sen voisi täyttää ellei Darcey?
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
No, mitäs olitte mieltä? Pärjääköhän Darcey sisäoppilaitoksessa? Ja mikä mahtaa olla Kayn kohtalo? Toivottavasti jaksaisitte kommentoida. :)
]]> 2012-10-15T17:45:01+03:00 2019-10-12T14:50:29+03:00 https://lcbrennan.vuodatus.net/lue/2012/10/osa-36-some-nights sufita https://lcbrennan.vuodatus.net/ <![CDATA[Osa 35. The change is here]]>

Photobucket Neljätoistavuotias Darcey Brennan oli viettämässä heinäkuista päivää puistossa kahden ystävänsä, Gracen ja Alexan kanssa. He keskustelivat Darceyn suhteesta tätä yli kymmenen vuotta vanhempaan, varattuun mieheen.
”Minusta sinun pitäisi lopettaa koko suhde. Tai siis haloo, Leo haluaa sinulta vain seksiä”, Grace sanoi hieman vaivaantuneena.
Darceytä ärsytti tämä neuvo, jota Grace oli viljellyt jo kuukauden. Oli totta, että he eivät käyneet pitkiä keskusteluja, mutta Darcey tunsi, että Leo halusi muutakin. Darcey koki ymmärtävänsä Leoa eri tavalla kuin muut.
 
Photobucket ”Minusta Gracie on oikeassa”, Alexa sanoi kerrankin vakavana.
Aluksi Alexa oli ollut Darceyn puolella, mutta Darcey oli alkanut viettää kaiken aikansa Leon kanssa, ja se ärsytti Alexaa. Hän hengitti syvään puiston kirkasta ilmaa ja jatkoi.
”Leo on ihan liian vanha. Ja sinä et tiedä hänestä yhtään mitään. Ja hänellä on tyttöystävä. Mona on Lilianin ystävä, ja hitto soikoon, hän on hoitanut sinua, kun sinä olit lapsi! Tuo koko suhdekuvio kuulostaa tosi ällöttävältä.”
Muutama vesipisara putosi taivaalta kuin korostamaan Alexan näkökantaa.
 
Photobucket ”Minä en ymmärrä, miksi te molemmat olette niin negatiivisia. Okei, se että Mona on ollut minun lapsenvahtini kuulostaa aika pahalta, mutta Mona ja Leo ovat eroamassa. Eikä Leo ole kertomassa hänelle meidän suhteestamme, joten Mona ei kerro Lilianille eikä ongelmia tule! Minä oikeasti pidän Leosta, ja minä olen varma, että kun hänen ja Monan juttu on selvä, minä ja Leo voimme kunnolla seurustella”, Darcey puolustautui.
”Mona ja Leo ovat olleet eroamassa jo jotain kuukauden”, Grace sanoi siihen, ja hänen sanansa tuntuivat kuin tikarin iskulta.
Photobucket Alkoi tihuttaa, ja ystävykset päättivät lopettaa piknikkinsä siihen. Alexa avasi sateenvarjonsa ja suojasi Darceytä, joka ojenteli ruokia ja astioita Gracelle. Grace sanoi jonkun muka-huvittavan kommentin säästä, mutta Darcey ei kuunnellut. Hän mietti Leoa ja Monaa. Hän oli odottanut Leon ja Monan eroavan melkein heti Darceyn ilmestyttyä mukaan kuvioihin. Mitään ei ollut tapahtunut, eikä Darcey uskaltanut kysyä asiasta Leolta. Häntä pelotti, että Leo jättäisi hänet, jos hän alkaisi liian ärsyttäväksi.
 
Photobucket Darcey pysähtyi hetkeksi pienelle sillalle, joka ylitti pienen lammen. Hänestä mikään ei ollut mukavampaa kuin olla sateella ulkona, mutta samalla suojassa siltä. Jos Alexa ja Gracie eivät olisi olleet hänen mukanaan, hän olisi varmaan jäänyt siihen seisomaan kunnes sade lakkaisi. Hänestä sade tuoksui ihanalta ja näytti kauniilta. Sillan yli rakennetussa katoksessa kuului kevyt, tasainen rummutus. Puiston kahteen osaan erottavan lammen pinta väreili, kun vesipisarat rikkoivat sen pinnan.
 
Photobucket ”Onko jokin hätänä?” Grace sanoi ja keskeytti Darceyn ajatukset.
Darcey ei vastannut, tietäen, että se saisi Gracen ja Alexan huolestumaan vielä enemmän.
”Jos se on jotain, mitä me sanottiin, niin me ollaan pahoillamme”, Grace sanoi käyttäytyen juuri niin kuin Darcey oli olettanut.
Darcey odotti Alexan myöntelevän Gracea, mutta sen sijaan hänen ystävänsä kuiskasi hiljaa:
”Eikös tuo ole Leo?”
 
Photobucket Darcey käänsi katseensa pois veden pinnasta kohti pariskuntaa, johon hän ei ollut aikaisemmin kiinnittänyt mitään huomiota. Jo pienestä vilkaisusta hän tiesi, että kyseessä oli Leo. Hän oli Monan seurassa. Darcey tunsi sydämensä putoavan hänen jalkoihinsa. Hän oli kyllä tiennyt, että Mona ja Leo olivat vielä yhdessä, mutta sen näkeminen oli aivan jotain muuta. Darcey tahtoi pois, mutta toisaalta hän halusi jäädä siihen, olla näkymätön. Katsoa sadetta, muttei kastua.
 
Photobucket Darcey lähti hitaasti kävelemään kohti uloskäyntiä. Hän toivoi koko ajan, että Mona ja Leo päättäisivät lähteä jonnekin muualle. Toive ei toteutunut. Kun he tulivat pariskunnan kohdalle, Mona huomasi hänet välittömästi.
”Darcey!” hän huudahti. ”Ihana nähdä.”
Hän oli lähes kolmekymmentä, mutta näytti paljon nuoremmalta. Ja erittäin rakastuneelta. Darcey tahtoi löydä Monaa, vaikka oli ennen pitänyt tästä niin paljon.
 
Photobucket ”Hei Mona”, Darcey sanoi.
Hän yritti hymyillä, mutta tuntui siltä, että hänen kasvonsa olivat unohtaneet, miten hymyileminen oli. Myös Grace ja Alexa olivat ilmeettömiä. Darcey toivoi, että hänellä olisi ollut oikeus olla väkivaltainen Monaa kohtaan, mutta todellisuudessa hän itse oli se paha tyyppi tässä rakkaustarinassa.
 
Photobucket Mona irrottautui Leon otteesta ja meni halaamaan Darceytä. Leo seisoi heidän takanaan hieman hermostuneen oloisena.
”Sinä olet jatkuvasti Leon seurassa, mutta jostain syystä sinä ja minä emme koskaan kohtaa hänen luonaan”, Mona naurahti halauksen lomasta.
”Niin. Hauska juttu”, Darcey sanoi, mutta hänen äänensä ei ollut yhtään hilpeä.
 
Photobucket ”Mitä sinulle kuuluu?” Mona kysyi, kun he irrottautuivat halauksesta. ”Teillähän alkaa koulu ihan pian. Mille luokalle te menittekään? Yhdeksännelle? Sehän muuten tarkoittaa, että pian sinulla on synttärit.”
Juuri kun Darcey oli luullut, että tilanne ei olisi voinut muuttua pahemmaksi, Mona teki tilanteesta vielä kamalamman. Darcey ei ollut kertonut Leolle oikeaa ikäänsä.
 
Photobucket ”Uh, joo”, Darcey sanoi ja huomasi Leon astuneen vaistomaisesti eteenpäin.
”Sinähän täytät sitten viisitoista. Oletko sinä jo suunnitellut juhlia ystäviesi kanssa?” Mona jatkoi tätimäistä jutustelua.
Leon ilme synkkeni entisestään.
”No öh, ei vielä”, Darcey sanoi. ”Mutta oli kiva nähdä, meidän pitää jo mennä.”
Hänen oli pakko päästä pois mahdollisimman nopeasti.
 
Photobucket Darcey lähti kävelemään ripeästi kohti puiston uloskäyntiä. Hänen ystävänsä seurasivat häntä, eikä kukaan sanonut mitään. Ajatukset sinkoilivat Darceyn päässä. Nyt se olisi ohi. Leo jättäisi hänet. Ei Leo tahtoisi olla hänenkaltaisen pikkutytön kanssa! Sitten Darcey olisi yksinäinen sinkku. Säälittävä, yksinäinen sinkku.
 
Photobucket Alexa ja Grace saattoivat Darceyn kotiin saakka. Hänen ystävänsä olivat huolissaan hänestä ja tahtoivat pitää hänelle seuraa. Darcey puolestaan tahtoi olla yksin.
”Oletko sinä ihan varma, ettet tahdo nähdä illalla?” Grace kysyi, taas.
Darcey sulki silmänsä, sillä oli helpompi hengittää, kun hän ei nähnyt ystäviensä huolestuneita katseita.
”Ei, minä haluan viettää koti-illan”, Darcey vastasi.
 
Photobucket ”Hei!” Leo sanoi ilmestyttyään yhtäkkiä Gracen ja Alexan taakse. ”Darcey, meidän täytyy puhua.”
Gracen kasvoille tuli yhä huolestuneempi ilme. Hän muodosti huulillaan sanat, tahtoiko Darcey Gracen ja Alexan jäävän hänen luokseen. Darcey pudisti hyvin huomaamattomasti päätään.
”Okei, mennään sisälle”, Darcey sanoi hiljaa, yrittäen peittää oman hätäännyksensä.
 
Photobucket ”Onko Lilian kotona?” Leo kysyi mumisten, kun he tulivat sisälle.
”Ei…” Darcey sanoi takaisin, pää painuksissa.
”Hyvä. Sillä minun asiaani ei voi esittää hiljaa. Minä en voi uskoa sitä, miten sinä olet minulle valehdellut”, Leo sanoi, korottamatta kuitenkaan ääntään.
”Ahaa”, Darcey vastasi.
 
Photobucket ”Jos tarkkoja ollaan”, Darcey kuitenkin lisäsi, ”Minä en ole valehdellut sinulle yhtään. Toisin kuin sinä.”
Leo käänsi katseensa kohti takaseinää.
”Minä en ymmärrä mistä sinä puhut”, hän sanoi yksioikoisesti.
 
Photobucket ”Minun ei tarvitse kuunnella tätä”, Darcey sanoi. ”Minä en vain jaksa.”
Se oli totta. Sitä paitsi Darcey oli varma, että jos hän ja Leo puhuisivat kaikkien tunnekuohujen jälkeen, Leo olisi jo rauhoittunut ja he voisivat ehkä yrittää uudelleen. Darcey halusi omaan huoneeseensa. Hän ei edes ymmärtänyt, miksi hän oli antanut Leon tulla juttelemaan kanssaan sisälle. Hänen olisi kannattanut torjua Leo heti aluksi.
 
Photobucket Leo ei kuitenkaan lähtenyt ulos, vaan kuin takiainen hän roikkui Darceyn mukana yläkertaan.
”Minä tahdon puhua, ja sinä saat luvan kuunnella. Sinä käyttäydyt naurettavasti”, Leo sanoi.
Darcey ei kuunnellut, hän jatkoi matkaansa kohti omaa huonettaan. Jollain oudolla kieroutuneella tavalla Darcey oli kuitenkin tyytyväinen siihen, että Leo seurasi häntä. Ehkä se tarkoitti, että Leo vielä välitti hänestä. Että kaikki ei olisi sittenkään pilalla. Tai sitten Leo oli niin vihainen, ettei hän voinut jättää Darceytä rauhaan ennen kuin hän oli saanut kaiken vihansa ulos.
 
Photobucket ”Kai sinä älyät, että minä voin joutua vankilaan?” Leo sanoi, kun Darcey ei enää voinut paeta häntä.
”No kysyitkö sinä koskaan minun ikääni? Et. Minä oletin, että sinä tiedät”, Darcey valehteli sujuvasti.
Hänen kätensä tärisivät.
”No mistä minä olisin voinut tietää, että sinä olet vasta… neljätoista”, Leo sanoi ja koki selvää inhoa koko ajatusta kohtaan. ”Minä en ole mikään pedofiili.”
”Minä tiedän.”
 
Photobucket ”No sinä ehkä, mutta muu maailma ei! Lilian tappaisi minut. Ja heittäisi minut vankilaan sen jälkeen!” Leo sanoi ja istui Darceyn sängylle.
”Ihan kuin sinä olisit joku puhdas pulmunen. Sinä seurustelet edelleen Monan kanssa. Ihan kunnolla seurustelet, vaikka sinä lupasit erota hänestä”, Darcey sanoi takaisin.
”Tuo on ihan eri asia”, Leo vastasi.
 
Photobucket ”Eikä ole! Sinä loukkasit minua. Ja sinun loukkauksesi on oikeastaan paljon pahempi. Mutta minä olen valmis antamaan sinulle anteeksi”, Darcey sanoi hiukkanen epätoivoa äänessään.
 
Photobucket ”Sinä annat anteeksi minulle?” Leo naurahti. ”Minunhan pitäisi antaa sinulle!”
”Olen samaa mieltä. Sinun pitäisi antaa anteeksi minulle”, Darcey sanoi nopeasti.
Leon hymy ei – Darceyn onneksi – hyytynyt.
”Sinä se olet jotakin muuta”, Leo sanoi hiljaa.
Darcey tiesi tilaisuutensa tulleen.
 
Photobucket Hän meni kontilleen sängylle ja meni aivan Leon lähelle.
”Eikö me voitaisi vain laittaa tätä kaikkea meidän taakse?” hän pyysi. ”Sinä tiedät varsin hyvin, että minä olen paljon ikäistäni kypsempi.”
”Ja tuo on lause, jota kaikki epäkypsät nuoret käyttävät”, Leo sanoi, mutta hän siveli Darceyn punaisia hiuksia lempeästi, jopa rakastavasti.
 
Photobucket He kaatuivat yhdessä sängylle. Leo laittoi kätensä epävarmasti Darceyn lanteille.
”Lilian on varmasti töissä?” hän kysyi liikuttaessaan kättään hitaasti Darceyn paidan alle.
”Varmasti”, Darcey kuiskasi takaisin.
”Tämä on sitten viimeinen kerta”, Leo sanoi.
”Varmasti”, Darcey mumisi, vaikkei ollut lainkaan samaa mieltä.
 
Photobucket Kun se oli ohi, Darcey asettautui makaamaan ääneti Leon päälle, kuuntelemaan tämän sydämen tykytystä. Kaikki oli nyt rauhallista. Darcey oli sitä paitsi varma, että Leo tulisi toisiin aatoksiin ja he voisivat jatkaa tapaamisia. Darcey suunnitteli nukahtamista, kun alakerrassa kuului oven kolahdus.
 
Photobucket ”Huhuu! Onko ketään kotona? Minulla on uutisia!” Lilian huusi eteisestä.
Darceyn pahin ja odottamattomin pelko oli käynyt toteen.
 
Photobucket Darcey pompahti nopeasti pystyyn.
”Mitä hemmettiä sinä teet? Nyt hän kuuli meidät!” Leo sihisi ja nousi myös ylös.
Joku alkoi nousta portaita. Darcey panikoi.
”Voi vitun vittu! Kerää kamasi ja häivy”, Darcey sanoi hätäisesti, vaikka tiesi sen olevan liian myöhäistä.
 
Photobucket ”Darcey, et ikinä us-” Lilian aloitti avatessaan oven, mutta häntä kohdannut näkymä järkytti hänet niin kokonaisvaltaisesti, ettei hän saanut sanaa suustaan.
”Tämä ei ole sitä miltä se näyttää”, Darcey kimitti.
”Ja mitäköhän tämä sitten on? Maalaamista? Viatonta savenvalantaa?” Lilian sanoi vaarallisen hellällä äänellä saatuaan.
”No ei, mutta-” Darcey yritti selittää, mutta Lilian keskeytti hänet.
”Leo, ole hyvä, kerää tavarasi ja katoa. Sinulla ei ole enää mitään asiaa tähän taloon, minun piireihini tai tähän kaupunkiin. Sinä voit sanoa hyvästit taideurallesi”, Lilian sanoi kuulostaen uhkaavalta.
 
Photobucket Leo poistui paikalta sanomatta sanaakaan. Darcey jäi ainoaksi isotätinsä tulilinjalle.
”Sanat eivät riitä kuvaamaan, miten pettynyt ja vihainen minä olen. Darcey, minä olen saanut tarpeekseni. Sinä olet jo vuosia pelannut minua kuin jotain peliä, enkä minä enää jaksa. Sinä tiedät, että minä rakastan sinua kuin omaa tytärtäni, mutta minusta tuntuu, että tämä on nyt ohi.”
 
Photobucket ”En minä ole pelannut mitään peliä. Olen oikeasti tosi pahoillani. Se vain tapahtui, tämä juttu minun ja Leon välillä. En minä tiennyt, että se loukkaisi sinua”, Darcey sanoi, kerrankin oikeasti pahoillaan, vaikkei hän ollut varma miksi.
”Leo on minun hyvän ystäväni miesystävä. Ja sinä olet neljätoista. Sinä olet vasta lapsi, eikä Leon pitäisi edes ajatella sinua… siinä mielessä. Minä luotin sinuun ja Leoon, että teidän suhteenne olisi pelkästään kaverillinen, jos sitäkään. Te petitte minun luottamukseni”, Lilian sanoi harkituin sanoin.
 
Photobucket ”Ja siksi minusta tuntuu, että sinun on aika palata isäsi luo asumaan”, Lilian sanoi.
Darceyn henki salpautui. Tätä hän ei odottanut. Lilian hylkäisi hänet. Aivan uudenlainen pakokauhu, vielä pahempi kuin äsken, tulvi Darceyn sisälle.
”Etkö sinä voisi vain antaa minulle arestia? Viedä kännykkäni? Laittaa minut tekemään kaikki kotityöt tässä talossa? Ihan mitä vain!” Darcey sanoi itkuisesti.
Hän kuitenkin näki Lilianin ilmeestä, että hän oli harkinnut tätä pidemmän aikaa.
 
Photobucket ”Ole niin kiltti, älä heitä minua ulos. Minä lupaan parantaa tapani. En juo enää, en mene ulos iltaisin”, Darcey pyysi.
Oudot tunteet jostain kaukaa lapsuudesta vyöryivät hänen mieleensä.
”Minä olen tehnyt päätökseni, ja olisi parasta, jos lähtisit jo tänä iltana. Soitan isällesi hetimiten”, Lilian sanoi vakavana. ”Äläkä luule, että tämä olisi helppoa minulle.”
 
Photobucket ”Ai niin”, Lilian sanoi ollessaan lähtemäisillään Darceyn huoneesta, ”Minä tulin vain kertomaan, että kaikki on selvä eläkkeelle jäämisessäni. Lopetan työni vuoden kuluttua. Olisin ehdottanut, että me muutettaisiin yhdessä Pariisiin, mutta… No, siitä ei nyt tule mitään.”
Darcey oli kadottanut kaikki sanat. Lilian käyttäytyi niin epäoikeudenmukaisesti, ettei hän voinut uskoa sitä.
 
Photobucket Iltaan mennessä Lilian oli käynyt vain kerran Darceyn huoneessa, tuomassa pienen matkalaukun. Darcey pakkasi itku kurkussa tavaroitaan, edelleen epäuskoisena. Hän ei uskaltanut poistua huoneestaan. Ehkä tämä oli pelkkä opetus, jonka Lilian antoi hänelle. Niin, Darcey olisi pakannut ja sitten Lilian sanoisikin, että tämän kerran hän saisi anteeksi.
 
Photobucket Ajatus Miltonin luo muuttamisesta tuntui mahdottomalta. Milton asui jossain todella kaukana, kuulemma jossain etelässä. Jos Darcey joutuisi isänsä luo, hän ei enää ikinä pääsisi näkemään Alexaa ja Gracieta. Hyvänen aika, hän joutuisi vaihtamaan koulua! Ysillä! Se olisi ihan kamalaa! Darcey alkoi taas itkeä. Hän oli itkenyt koko iltapäivän. Hänestä tuntui, ettei hän enää jaksanut enää mitään. Sitten hän kuuli huudon alakerrasta.
”Darcey, sinua tultiin hakemaan!”
 
Photobucket Darcey meni alakertaan, eikä ensin huomannut, että Miltonin sijaan häntä odotti aivan joku muu.
”Hei Darcey”, hänen isoäitinsä Beatrice tervehti tyttöä.
Photobucket ”Mummi!” Darcey sanoi hivenen toiveikkaasti.
”Sinä menet asumaan Beatricen luo loppukesäksi, kunnes lähdet isäsi luo aloittamaan koulun”, Lilian sanoi.
”Meillä tulee olemaan hauskaa. Saat äitisi vanhan huoneen”, Beatrice sanoi lempeästi.
”Älä ala lepsuilemaan, Bea. Sinä et tiedä puoliakaan asioista, mitä on tapahtunut”, Lilian sanoi synkästi.
Lilianin äänensävy sai Darceyn vapisemaan hieman.
 
Photobucket Beatrice meni kohteliaasti odottamaan ulkopuolelle, jotta Lilian ja Darcey voisivat jättää hyvästit rauhassa. Lilian yritti halata Darceytä, mutta tyttö ei vastannut siihen. Lilian oli ollut Darceylle kuin äiti, mutta nyt hän heitti Darceyn ulos. Ja vuoden kuluttua Lilian lähtisi maasta, jättäen Darceyn taakseen lopullisesti. Darcey tahtoi heittäytyä isotätinsä syliin ja pyytää tätä muuttamaan mielensä, mutta hän tiesi, että se tuskin auttaisi. Ei, parasta olisi itkeä sitten rauhassa, yön sydämessä.
 
Beatricen koti.
 
Photobucket Photobucket ”Sinä voit asua äitisi vanhassa huoneessa”, Beatrice sanoi Darceylle, joka toivoi mumminsa jättävän hänet yksin. ”Täällä on vielä hänen balettitankonsa… Tiedätkö, että sinä näytät aivan Beckyltä?”
Darcey ei vastannut. Hän tiesi sen verran, että ainoa yhteinen asia hänellä ja äidillään oli punainen tukka. Ja jos hän vastaisi, Beatrice tahtoisi ehkä saada aikaan kunnon keskustelun. Mummi vaikutti yksinäiseltä, eikä Darcey tahtonut olla mikään seuranpitäjä.
 
Photobucket Kuten Darcey oli mielessään rukoillut, Beatrice jätti Darceyn yksin. Hän ei totta puhuen ymmärtänyt, mitä päivän aikana oli tapahtunut. Hän oli ollut kuin kamalan vuoristoradan kyydissä. Ja hän oli pudonnut korkealta. Pääsisikö hän koskaan enää kotiin? Lilianin oli pakko antaa anteeksi! Darcey ei halunnut muuttaa isänsä luo. Tai isänsä ja tätinsä luo, sillä hehän asuivat yhdessä.
 
Photobucket Kolme päivää myöhemmin Alexa ja Grace tulivat käymään Darceyn luo. Lilian ei ollut taipunut ja Beatricekin oli laittanut hänet arestiin. Siksi Darcey oli ollut eristettynä kaikesta. Ja kaikista.
”Darcey! Ihana nähdä! Voi sinua raukkaa”, Alexa sanoi.
”Niinpä. Me ollaan oltu ihan kauhuissamme, kun kuulimme, mitä tapahtui”, Grace sanoi ja hymyili ymmärtäväisesti.
Darcey rakasti ystäviään, mutta kumpikaan heistä ei voinut ymmärtää, mitä hänen elämässään oli tapahtunut. Ja tulisi tapahtumaan.
 
Photobucket Darcey saattoi ystävänsä isoäitinsä olohuoneeseen.
”Oletko sinä kunnossa?” Grace kysyi. ”Ja… onko Leosta kuulunut mitään?”
Darcey taikoi kasvoilleen hymyn.
”Minä olen ihan okei. Tavallaan. Tai siis totta kai minulla on ikävä kotiin ja muuta. Ja mitä Leoon tule… no, minun on parempi ilman häntä”, Darcey valehteli sulavasti.
 
Photobucket Oikeasti Darcey oli yrittänyt ottaa yhteyttä Leoon, salaa Beatricelta. Hän oli soittanut Leolle iltamyöhään, ja suureksi onnekseen hänen puhelunsa meni läpi. Darcey ajatteli ehdottavansa Leolle karkumatkaa. Hänellä oli romanttinen kuva heistä kahdesta, kaukana muista. Hän tiesi, että Lilian oli kertonut Monalle Leon pettämisestä, joten Leo olisi vapaa lähtemään hänen matkaansa. Valitettavasti Leo oli eri mieltä.
 
Photobucket ”Minä en tosiaan ole tulossa mihinkään sinun lähellesi”, Leo sanoi töykeästi. ”Mona ja Lilian ilmoittaisivat minusta poliisille. Itse asiassa olen ihmeissäni, etteivät he vielä ole. Sitä paitsi Lilian on häätänyt minut kaupungista. Ja kaikista maan taidepiireistä. Minun urani on pilalla. Minä en halua kuulla sanaakaan sinusta tai perheestäsi, joten jätä minut rauhaan.”
 
Photobucket ”Entä onko se totta, että sinä joudut asumaan isäsi luo?” Alexa kysyi huolestuneena.
Darcey ei voinut tehdä muuta kuin ihmetellä ystäviensä tietoisuutta asioista. Hän ei ollut saanut olla yhteyksissä kehenkään, ja tämänkin tapaamisen Darcey oli sopinut Beatricen valvovien silmiensä alla.
 
Photobucket ”Itse asiassa ei”, Darcey sanoi. ”Hän ei ota minua luokseen. Sen sijaan hän heittää minut johonkin sisäoppilaitokseen kauas pohjoiseen.”
”Mitä?” Alexa huudahti.
”Joo, totta se on. Minut tungetaan johonkin snobimaiseen sisäoppilaitokseen, jossa on vain ja ainoastaan tyttöjä. Mummi jopa sanoi, että olen onnekas päästessäni sinne. Ihan naurettavaa”, Darcey sanoi ruma ilme kasvoillaan.
 
Photobucket ”Sinä et voi olla tosissasi! Tämä on pahempaa kuin se, että sinä joutuisit isäsi luo. Sinähän joudut tosi tosi kauas!” Grace sanoi ruskeat silmänsä suurina ja suunsa vienosti mutrulla.
”No minä olen ihan samaa mieltä. Mutta se vain tarkoittaa, ettei isä halua minua luokseen. Kukaan ei halua”, Darcey sanoi rypien itsesäälissä.
”Me halutaan sinut! Ja ei ysiluokka ole yhtään sama ilman sinua. Etkö sinä voisi jäädä asumaan isoäitisi luo? Ja mistä ihmeestä tämä koko sisäoppilaitosidea oikein tuli?” Grace kysyi.
 
Photobucket  ”Mummi sanoi, ettei hänellä ole mitään päätösvaltaa siihen, mihin minä menen”, Darcey huokaisi. ”Milton on puolestaan valmis ottamaan minut lukio-ajaksi luokseen, mutta me kaikki toivotaan, että siihen mennessä Lilian on antanut anteeksi, eli minä ehkä pääsen palaamaan tänne. Tänne tai Pariisiin. Ja sisäoppilaitokseen joudun, koska Miltonin ja äidin kaveri Lidia on juuri päässyt jonkun tyttösisäoppilaitoksen rehtoriksi, ja hän lupasi paikan minulle. Tyhmää”, Darcey sanoi.
”Mutta tuo ei ole oikein! Ei me haluta, että sinä lähdet”, Alexa sanoi.
 
Photobucket ”Minä tiedän, tai siis tämä on yhtä paskaa. Minä olen ollut tosi kunnolla, en ole tehnyt mitään väärää, en ole juonut, en ole puhunut kenenkään kanssa, olen auttanut kotitöissä. Voidaanko me puhua jostain muusta…”, Darcey sanoi. ”Mitä Carterille ja sinulle kuuluu, Alexa? Oletteko te vieläkään yhdessä?”
Darceyn onneksi Alexa puhui mielellään uusimmasta ihastuksestaan, ja Darcey sai olla hiljaa.
 
Photobucket Suurimman osan loppulomastaan Darcey oli yksin. Hän ei saanut lähteä pois isoäitinsä asunnosta, ja Alexa ja Grace saivat tulla kylään vain muutaman kerran viikossa. Vaikka Darcey ei odottanut koulun alkua ja muuttamista kauas sisäoppilaitokseen, hän tavallaan toivoi, että loma loppuisi mahdollisimman pian. Hän ei kestänyt omia ajatuksiaan ja kamalaa oloaan. Hänet oli jätetty, hylätty ja nyt hänet oltiin tunkemassa pois silmistä.
---------------------------------------------------------
 
Photobucket ”Sinähän olet aikaisin hereillä.”
Beatrice oli yllättänyt lapsenlapsensa keittiöstä ennen seitsemää. Oli Darceyn lähdön päivä.
”Muistutat aivan äitiäsi. Minä muistan, kuinka hän lähti Balettiakatemiaan. Hänkin laittoi ruokaa minulle aivan ennen lähtöään”, Beatrice sanoi surullinen hymy kasvoillaan.
”No minä haluan olla valmis. Milton tulee jo parin tunnin sisällä hakemaan minua”, Darcey sanoi pala kurkussa.
 
Photobucket Hän oli herännyt jo kuudelta suihkuun ja laittamaan meikkinsä huolella valmiiksi. Darcey ei ollut varma, mitä hän pelkäsi eniten. Häntä ahdisti ajatus joutua samaan autoon isänsä kanssa useaksi tunniksi. Toisaalta sitten kun hän pääsisi eroon isästään, hän joutuisi asumaan samaan huoneeseen useiden muiden, luultavasti ikävien, tyttöjen kanssa. Darcey oli etsinyt netistä kuvia sisäoppilaitosten makuuhuoneista. Ne olivat kaikki täynnä metallisia sänkyjä ja tylsiä, vaaleita seiniä. Mutta ehkä kamalinta oli sittenkin se, että kaiken tämän jälkeen Lilian ei siltikään huolisi häntä takaisin luokseen.
 
Photobucket Beatrice yritti virittää keskustelua heidän välilleen. Darceyn ei tehnyt mieli puhua. Ikävä jännityksen käärme vei kaiken huomion.
”Sinun ei tarvitse olla siellä kuin vuoden. Ja sinä viihdyt siellä varmasti. Kaikki koulun oppilaat ovat yhtä innokkaita opiskelemaan kuin sinä, Bethan-… Siis niin kuin sinä, Darcey”, Beatrice sanoi.
Darcey ei vastannut. Hän tuskin huomasi mumminsa lipsahdusta, mutta Beatrice pysyi hiljaa sen jälkeen.
 
Photobucket Darcey ei saanut juuri syötyä, joten hän vetäytyi huoneeseensa. Hän puki päälleen omasta mielestään söpöimmät vaatteensa ja istui odottamaan. Hän olisi voinut pedata sänkynsä tai siistiä huonettaan. Muutamassa viikossa hän oli onnistunut saamaan aikaan sotkun, ja hän tiesi, että olisi ollut kohteliasta Beatricea kohtaan jättää asiat siistiksi, mutta Darceytä jännitti niin paljon, ettei mistään tullut mitään. Vihdoin kuului Beatricen huuto.
”Darcey, isäsi on täällä!”
 
Photobucket Darcey avasi oven eteiseen, ja näki isänsä ja mumminsa keskustelevan kiivaasti.
”Ihme, ettet tuonut sitä hupakkoa mukanasi. Minä luulin, että hän seuraa sinua joka paikkaan kuin vähälahjainen koira”, Beatrice sanoi kipakasti.
”Ashley on sinun kuolleen miehesi tytär. Hänessä virtaa sama veri kuin sinun tyttärissäsi. Voisit jo lopettaa hänen loukkaamisensa”, Milton sanoi. ”Ah, hei Darcey.”
 
Photobucket ”Voi pikkuiseni”, Beatrice kääntyi ja halasi tyttärentytärtään. ”Jos jotakin sattuu, voit aina soittaa mummillesi.”
”Itse asiassa oppilailla ei ole oikeutta käyttää puhelinta ilman lupaa St. Runnymedessä”, Milton keskeytti herkän hetken. ”Kuule, meillä on itse asiassa kiire, joten voisitko päästää irti Darceystä?”
 
Photobucket Beatrice päästi irti, ja hetkessä Milton oli avannut oven ja astunut ulos. Darcey ei ollut odottanut kaiken menevän näin nopeasti. Hän oli kuvitellut aikuisten juovan kahvit ja sitten olisi jätetty pitkät ja hartaat hyvästit. Salaa Darcey oli toivonut, että Lilian olisi tullut paikalle. Edes hyvästelemään.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tällainen osa sitten tulla tupsahti. :D Seuraava osa ilmestyy joskus hamaassa tulevaisuudessa. Luvassa on koulupukuja, tiukkoja sääntöjä ja mysteerejä. Ja ehkä vähän surua ja koti-ikävää. Toivottavasti jaksaisitte kommentoida!]]> 2012-09-16T13:35:01+03:00 2019-10-12T14:50:32+03:00 https://lcbrennan.vuodatus.net/lue/2012/09/osa-35-the-change-is-here sufita https://lcbrennan.vuodatus.net/ <![CDATA[Osa 34. Same mistakes]]> Photobucket Kesäkuu oli vasta aluillaan. Darcey olisi siirtymässä seuraavana syksynä peruskoulun viimeiselle luokalle, ja hän juhlisti tätä ajatusta viettämällä mahdollisimman vähän aikaa miettien tulevaisuutta ja mahdollisimman paljon aikaa ulkona, poissa kotoa ja hieman humalassa. Darcey oli enimmäkseen kahden ystävänsä, Gracen ja Alexan kanssa.
Photobucket  
”Oikeasti, minä olen niin vitun kyllästynyt tähän paikkaan”, lyhythiuksinen Alexa sanoi sinisessä mekossaan, joka näytti turhan paljon hänen rintojaan.
”No älä. Täällä pyörii vain samat kasvot. Ja samat jätkät”, Darcey huokaisi.
 
Photobucket ”Minä kun luulin, että sinä rakastat Harryä”, Grace sanoi hivenen ihmettelevällä äänellä.
”Harry ja minä ehkä ollaan yhdessä, mutta ei hän mikään unelmien mies ole”, Darcey naurahti.
”Gracie-kulta on vain kateellinen, kun hän on vielä sinkku”, Alexa nauroi ilkeästi.
Vaikka Darcey ei ollut mikään kaunotar, hänen ympärillään parveili poikia kuin mehiläisiä hunajan äärellä. Hänen ystävänsä olivat häntä paljon viehättävämpiä, mutta Darceyssä oli jotakin, mikä kiehtoi ihmisiä.
 
Photobucket Tästä samaisesta syystä oli Darceyn tehtävä suostutella ihmisiä ostamaan hänelle ja ystävilleen alkoholia. Yleensä jostain löytyi joku sankari, joka tahtoi pelastaa Darcey-paran selvältä perjantai-illalta.
 
Photobucket Niinpä he päätyivät istumaan johonkin talon nurkalle istumaan ja juomaan. He nauroivat, haukkuivat ohikulkijoita ja suunnittelivat tulevaa kesää. Samalla he miettivät, miten mahtavaa ysiluokasta tulisi. Grace alkoi olla melko nopeasti laskuhumala-kunnossa, mutta se ei latistanut Darceyn ja Alexan tunnelmaa.
 
Photobucket He istuivat juttelemassa ja juomassa kauan jälkeen auringonlaskun. Lopulta Alexa ilmoitti, että hänen täytyisi viedä Grace kotiinsa.
”Minua oksettaa”, Grace valitti.
”Älä nyt vielä yrjöä, Gracie”, Alexa sanoi ja kääntyi sitten Darceyn puoleen, ”Kai sinä pärjäät itse kotiisi?”
”Enkö minä mitenkään voisi tulla nukkumaan sinun luoksesi?” Darcey pyysi.
”Sori, kulta. Ei onnistu. Sinä olet ollut meillä jo kolme edellistä yötä, ja äiti alkaa epäillä, että sinä olet karannut kotoa”, Alexa pahoitteli.
 
Photobucket Alexa ja Grace lähtivät ja jättivät Darceyn yksin. Darcey olisi voinut mennä kotiin ja kohdata Lilianin viha ja kuulla valitusta hänen humalastaan. Oli helpompaa ilmestyä paikalle aamulla, ja väittää, että hän oli vain viettänyt tyttöjeniltaa ja jäänyt Alexan luo. Nyt Darceyllä ei kuitenkaan ollut yösijaa. Darceyn ei tehnyt pahemmin mieli lähteä etsimään sitä, sillä hänen päässään pyöri melko vahvasti.
”Darcey? Oletko se sinä?” tuttu miesääni kysyi hänen läheltään.
 
Photobucket ”No jopas nyt”, Leo sanoi, kun Darcey nosti katseensa.
Leo vaikutti hänkin olevan hieman humalassa, muttei lähellekään niin pahassa kunnossa kuin Darcey. Leo oli Lilianin ystävä, mutta alle reilusti alle kolmikymppinen. Darcey oli jo pitkään ollut ihastunut Leoon, muttei ollut saanut tunteilleen vastakaikua.
 
Photobucket Darcey nousi ylös. Hän näki Leossa mahdollisuuden. Ehkä hän voisi saada Leolta yöpaikan.
”Mitäs sinä oikein teet ulkona tähän aikaan yöstä? Eikös pikkutyttöjen pitäisi olla jo nukkumassa”, Leo sanoi hymyillen.
”Pikkutyttöjen ehkä”, Darcey sanoi ja yritti olla huojumatta. ”Mutta minä en tosiaan ole mikään pikkutyttö.”
 
Photobucket ”Etkö tosiaan?” Leo sanoi ja tuli lähelle.
Kylmät väreet kulkivat pitkin Darceyn selkäpiitä.
”Jos totta puhutaan, minua alkaa jo hieman väsyttää, eikä minulla ole majapaikkaa. Ehkä sinä voisit auttaa neitoa hädässä ja majoittaa minut sohvallesi?” Darcey sanoi yrittäen kuulostaa seksikkäältä, mutta kuulosti ehkä enemmänkin hylkeeltä, jolla oli yskä.
 
Photobucket ”Sinulla kävi tuuri”, Leo sanoi. ”Minä asun tässä aivan lähellä, ja sohvani tyhjeni juuri edellisestä asukkaasta. Ja ehkä me voisimme juoda lasin viiniä, minulla on vähän jano…”
Darcey koki olevansa jo tarpeeksi päissään, eikä hän tahtonut juoda enempää. Mutta ehkä viinilasillisen äärellä he voisivat tutustua toisiinsa paremmin.
”Kuulostaa hyvältä”, Darcey vastasi ja lähti seuraamaan Leoa.
 
Photobucket Ja toden totta, Leo asui hyvin lähellä. Hän asui talossa, jonka vierellä Darcey usein vietti aikaan ystäviensä kanssa.
 
Photobucket  ”Tervetuloa matalaan majaani”, Leo ilmoitti iloisesti, kun hän avasi oven ja asteli sisälle.
Kävi ilmi, ettei Leo oikeastaan vuokrannut kokonaista asuntoa, kuten Darcey oli luullut. Leolla oli itsellään yksi huone, ja hän jakoi kylpyhuoneen muiden talon asukkaiden kanssa.
 
Photobucket Darcey istui pienenpienelle sohvalle, jota peitti valkoinen kangas. Siinä oli tahroja. Leo asteli pienehkön huoneen toiselle puolelle. Hän kaatoi laseihin punaviiniä hyvin hitaasti. Kumpikaan ei sanonut mitään. Darceystä Leo vaikutti mietteliäältä, aivan kuin hän ei osaisi tehdä jotakin vaativaa päätöstä.
 
Photobucket ”Kuinka vanha sinä olitkaan?” Leo kysyi melko vakavana, kun hän antoi lasin viiniä Darceylle.
”Tarpeeksi vanha”, Darcey sanoi vältellen.
Hän ei tahtonut paljastaa oikeaa ikäänsä Leolle. Sitä paitsi, Darcey ei oikeastaan valehdellut. Hän oli tarpeeksi vanha omasta mielestään. Leoa tämä vastaus ei täysin tyydyttänyt, mutta hän ei kysynyt aiheesta enempää.
 
Photobucket ”Sinä vaikutat jotenkin kireältä”, Leo sanoi. ”Juo vähän viiniä.”
Darcey ei olisi voinut olla enempää erimieltä. Hän oli erittäin rento, eikä hänen missään nimessä kannattanut juoda enempää. Darcey kuitenkin esitti ottavansa huikan. Samalla Leo tuli lähemmäs ja laittoi hiljalleen kätensä tytön olalle. Darcey olisi voinut kiljua innosta. Tämä oli selvä merkki! Leo piti hänestä!
 
Photobucket ”Kuule”, Leo jatkoi, ”Tämä sohva ei ole erityisen mukava. Minä en voi kieltää sitä. Mitä jos me jaettaisiin tuo minun sänkyni? Sinä olet niin pieni, että me mahduttaisiin siihen ihan hyvin. Siis nukkumaan.”
Darceyn sydän hakkasi lujaa. Hän ei voinut uskoa, mihin suuntaan illan tapahtumat olivat menossa. Hän tiesi, että humalatila heikensi harkintakykyä, mutta tätä päätöstä Darceyn ei tarvinnut edes harkita.
 
Photobucket Leo nappasi Darceyn käsivarsilleen ja kantoi hänet sängylle. Darceytä jännitti. Hän ei voinut uskoa onneaan. Leo halusi hänet ja vain hänet. Ja se tapahtuisi juuri nyt. Yhtäkkiä Leon kasvoille tuli syyllinen hymy.
”Mitä nyt?” Darcey kysyi.
”Lilian tappaa minut, jos hän saa tietää”, hän sanoi avatessaan Darceyn shortsien vetoketjua.
Darcey naurahti ajatukselle, muttei sanonut mitään.
 
Photobucket Leo riisui Darceyn ammattimaisin ottein. Darcey ei sen sijaan humalaltaan ja kokemattomuudeltaan osannut oikein tehdä mitään.
”Sinä näytät kauniilta”, Leo sanoi, itsekin hieman humalassa.
Darceytä jännitti niin paljon, ettei hän saanut sanaa suustaan.
----------------------------------------------------
 
Photobucket Aamulla Darcey heräsi huonovointisena. Hänellä oli aivan kamala krapula. Jos tarkkoja oltiin, hän oli edelleen hieman humalassa. Edellisen yön tapahtumat olivat sumun peitossa, eikä Darcey tiennyt, missä hän oli. Ja missä hänen vaatteensa olivat.
 
Photobucket Darcey nousi ylös, ja hänen vatsaansa tosiaan väänsi. Hänen päänsä tuntui räjähtävän. Hänen oli pakko päästä kotiin. Tai ainakin oksentamaan.
 
Photobucket Aurinko oli vasta nousemaisillaan, mutta Darcey ei ollut varma, kuinka paljon kello oli. Kaupunki oli vasta heräämässä. Darcey ei voinut uskoa hiljalleen mieleen palaavia yön tapahtumia. Hän oli harrastanut seksiä Leon kanssa. Siis todella, hän oli menettänyt neitsyytensä, tuosta noin vain. Darcey ei tosin muistanut itse tapahtumasta paljoakaan. Hän muisti sen olleen aika epämukavaa ja hosuvaa.
 
Photobucket Illalla Alexa ja Grace tulivat Darceylle kylään.
”Äiti oli ihan raivoissaan, kun tulin aamuyöstä kotiin. Ja minulla oli ehkä maailmanluokan pahin krapula. Oikeastaan, se jatkuu vieläkin”, Grace naurahti. ”Mutta hei, mihin sinä oikein menit yöksi, Darcey?”
 
Photobucket Darcey hymyili mysteerisesti.
”Minä menin Leon luo yöksi”, Darcey sanoi.
”Eikä! Mitä te oikein teitte? Nukuitteko te samassa sängyssä?” Alexa kysyi innokkaana.
”No ei kai!” Grace sanoi hieman paheksuen.
”Me ei vain nukuttu”, Darcey sanoi viekkaasti.
 
Photobucket ”Ei helvetti!” Alexa sanoi ja pomppasi pystyyn.
”No joo helvetti!” Darcey sanoi nauraen.
Jostain syystä itse neitsyyden menettäminen ei ollut ollut niin mukavaa kuin siitä leuhkiminen.
”Millaista se oli?” Alexa kysyi innoissaan.
 
Photobucket ”No se oli tosi mukavaa. Ei yhtään niin hirveää kuin mitä minä luulin”, Darcey valehteli.
”Darcey, ei sinun olisi pitänyt tehdä sitä. Ethän sinä edes tunne Leoa kunnolla. Eikö hän ole jotain 27?” Grace sanoi huolestuneena.
Darcey hieman kavahti.
”Ikä on pelkkä numero”, Alexa sanoi kuitenkin vastaan. ”Grace on vain kateellinen, koska sillä ei ole poikaystävää.”
”Jos tarkkoja ollaan, ei Leo ole Darceyn poikaystävä. Ne vain panivat kerran”, Grace sanoi pisteliäästi.
 
Photobucket ”Grace, etkö sinä voisi vain olla onnellinen minun puolestani?” Darcey sanoi hieman harmissaan.
”Minähän olen. Tavallaan. Mutta sinä olit aika ajattelematon. Se, mitä Leo teki, oli oikeasti laitonta. Leo voisi joutua vaikka vankilaan!” Grace sanoi.
”Miksi sinä olet aina niin pessimistinen?” Darcey huokaisi. ”Mitään pahaa ei tapahtunut!”
Grace ei vastannut. Hän vain pudisti päätään.
-------------------------------------------------------------------
 
Photobucket Kaksi viikkoa myöhemmin Darcey oli kerrankin palaamassa kotiin ennen yhtä aamuyöllä. Grace ei ollut päässyt paikalle ollenkaan, ja Alexa oli ollut koko illan kiinni Carterissa. Vaikka Carteria ei tosiaan kiinnostanut Alexan seura. Toisin sanoen Darceyllä oli ollut tylsä ilta.
 
Photobucket Kun Darcey astui sisälle, häntä kohtasi hämmentävä näky. Hänen isotätinsä Lilian jutteli Leon kanssa. Kahden. Oli hyvin harvinaista, että Lilian kutsui vieraakseen vain yhden ihmisen. Darcey suorastaan jähmettyi oviaukkoon.
”Darcey”, Leo sanoi yllättyneellä äänellä.
 
Photobucket ”Hei Leo”, Darcey sanoi ja hymyili.
Oli totta, ettei Leo ollut ottanut häneen mitään yhteyttä yhdessä vietetyn yön jälkeen. Siksi Darceyllä olisi pitänyt olla kaikki oikeudet inhota Leoa. Mutta se oli mahdotonta! Leo oli yksinkertaisesti liian upea.
 
Photobucket ”Ja hei Lilian!” Darcey sanoi ja oli onnellinen siitä, ettei hän ollut juuri juonut sinä iltana.
”Darcey, sinun kotiintuloaikasi meni jo”, Lilian sanoi hieman vihaisesti.
”Äh, älä viitsi. Minä tulin kotiin aikaisemmin kuin yleensä”, Darcey puolustautui.
Häntä pelotti, että Lilian vahingossa paljastaisi hänen oikean ikänsä. Jos Leo saisi tietää, että hän on vain 14… No, Darcey saisi sanoa hyvästit mahdolliselle suhteelle Leon kanssa.
 
Photobucket Leo yskäisi ja nousi ylös.
”Me puhuimme juuri sinusta. Kerroin Lilianille, että sinä ja minä tapasimme pari viikkoa sitten, ja että sinä autoit minua säveltämään”, hän sanoi. ”Minä pyysin Lilianilta, että sinä voisit toimia muusanani joinakin päivinä viikossa.”
 
Photobucket ”Minusta se ei ole hyvä idea. Minä kyllä tiedän, että muusat eivät ole pelkkiä inspiraation lähteitä. Heiltä halutaan paljon muuta, ja minä en aio altistaa Darceytä sille”, Lilian sanoi vastaan.
”Lilian, sinä tiedät, että minä olen vakaassa suhteessa Monan kanssa. Minulle ei tulisi mieleenkään tehdä mitään, mikä vahingoittaisi häntä”, Leo sanoi.
 
Photobucket Darceyn suu loksahti auki. Veri pakeni hänen päästään. Leo seurusteli Monan kanssa?! Mona oli ollut Darceyn lapsenvahtina, kun Darcey oli vasta taapero. Ja he olivat molemmat olleet sängyssä saman miehen kanssa. Voi Luoja! Darcey oli toinen nainen! Mutta toisaalta oli selvää, että Leo piti hänestä. Miksi muuten hän kävisi pyytämässä luvan Lilianilta tavata tämän sukulaistyttöä? Darcey teki päässään nopeita päätöksiä liittyen siihen, tahtoiko hän yhä tavata Leoa vai ei.
 
Photobucket ”Jos se on teille niin tärkeää, niin kai te voitte tavata muutaman kerran viikossa. Eihän minun mielipiteelläni ole muutenkaan väliä Darceylle. Mutta teidän täytyy käyttäytyä kunnolla”, Lilian sanoi.
Darcey pyöräytti silmiään, mutta mietti yhä, että tahtoiko hän jatkaa Leon tapaamista. Lisäksi hän oli hyvin hämmentynyt, minkä takia hän ja Leo eivät olisi vain voineet tavata salaa Lilianilta.
 
Photobucket ”Hienoa. Älä huoli, Lilian. Minun tarkoitusperäni ovat pelkästään taiteeseen ja musiikkiin liittyvät”, Leo sanoi, mutta hän katsoi Darceytä.
Darcey tunsi sulavansa siihen paikkaan. Hän melkein unohti, että hänellä oli kana kynittävänä tämän kanssa.
”Minä lähden nyt kotiin. Kello on jo paljon”, Leo sanoi ja käveli Darceyn ohi.
 
Photobucket ”Hei Leo, odota!” Darcey huudahti ja juoksi Leon perään.
”Mitä nyt, Darcey?” Leo sanoi hivenen laiskalla ja itseriittoisella äänellä kääntymättä katsomaan.
Darceytä olisi ärsyttänyt Leon välinpitämätön käytös, jos mies ei olisi ollut niin kamalan seksikäs.
 
Photobucket ”No hemmetti, miten niin ’mitä nyt’? Eiköhän ole selvää, että minulla on kysymyksiä! Ensinnäkin, sinä seurustelet Monan kanssa? Siis mitä? Etkö sitten viitsinyt mainita asiasta minulle! JA toiseksi”, Darcey sanoi ennen kuin Leo ehti sanoa mitään siihen väliin, ”Miksi ihmeessä sinä menit puhumaan Lilianille meidän tapaamisesta? Siinä ei ollut mitään järkeä.”
 
Photobucket ”Älä nyt huoli, tyttö hyvä. Mona ja minä olemme teknisesti vielä yhdessä, mutta me emme ole olleet läheisiä pitkään aikaan. Olemme jo irtautuneet toisistamme. Joku voisi sanoa, että meillä on eroprosessi meneillään. En vain tahtonut sanoa sitä Lilianille vielä, kun asiat eivät ole ihan selviä. Ja minä menin puhumaan Lilianille, koska Mona sai selville, että sinä olit ollut luonani yötä. Minä jouduin keksimään hölmön tarinan, jossa sinä olit muusani. Ja minä tiedän, että Mona puhuu kuitenkin asiasta Lilianin kanssa, joten minun täytyi puhua siitä Lilianin kanssa”, Leo selitti.
 
Photobucket ”No mutta… miksi sinä sitten pyysit Lilianilta, että tätä muusa-juttua jatketaan? Tai siis tarkoitatko sinä, että sinä haluat tavata uudelleen?” Darcey kysyi ennen kuin ehti estää itseään.
”Sinä voit ilmestyä asunnolleni huomenna iltapäivästä, jos haluat”, Leo sanoi eikä vastannut kysymykseen suoraa.
 
Photobucket Leo hyvästeli Darceyn ja lähti kävelemään kohti kotiaan. Darcey oli hyvällä tapaa hämmentynyt. Leo aikoi erota Monasta. Itse asiassa, ero oli melkein selvä. Ja kun ero olisi selvä, Leo ja Darcey voisivat alkaa seurustella. Silloin hän voisi näyttää Gracelle, että hänen ja Leon suhteessaan oli enemmänkin kuin pelkkää seksiä.
 
Photobucket Kuten Leo oli ehdottanut, Darcey meni miehen luo seuraavana iltapäivänä. Darcey kyllä tunsi itsensä vähän hölmöksi. Hän oli oppinut kaikista naistenlehdistä, että pitäisi esittää vaikeasti tavoiteltavaa, mutta tässä hän kulki, aivan Leon talutusnuorassa.
 
Photobucket Darcey, hetken etsimisen jälkeen, löysi Leon oven. Hän koputti ja asettautui omasta mielestään viettelevään poseeraukseen.
”Ai hei”, Leo sanoi vaikuttaen hetken eksyneeltä. ”Ah, ai niin! Sovimme tapaavamme tänään.”
Tämä ei ollut Darceyn odottama tervehdys, muttei hän voinut valittaa. Pelkkä Leon näkeminen sai perhosia hänen vatsanpohjaansa.
 
Photobucket Darcey asteli suoraa sängylle, hieman tärisevin askelin. Ulkoa kuului liikenteen humina, joka peitti tytön ajatukset lohduttavalla usvalla. Darcey nosti katseensa odottavaisesti ylös, ja huomasi Leon istahtaneen pianonsa ääreen. Liikenteen äänet katosivat harmonisen soiton alle, ja Darceyn mietteet saivat äänensä takaisin. Ne vyöryivät hänen mieleensä pakonomaisella kauhulla. Oliko Darcey sittenkin ymmärtänyt Leon väärin? Voi hitto!
 
Photobucket Leo soitti aina vähän ja kirjasi sitten nuotteja muistiin. Darceystä se oli erityisen pitkäveteistä ottaen huomioon, että Darcey oli odottanut viettävänsä kiihkeän ja jännittävän iltapäivän Leon kanssa. Kun tätä oli jatkunut lähes puolituntia – Darceystä puoli ikuisuutta – hän nousi ylös ja käveli Leon pianon viereen.
”Mitäs teet?” Darcey kysyi leikkisällä äänellä.
”Sävellän”, Leo sanoi.
 
Photobucket ”Ah, mutta sinä olet varmaan hieman kyllästynyt. Minulla ei ole hirveästi virikkeitä täällä”, Leo sanoi pahoittelevalla äänellä.
Darcey alkoi toivoa, että Leo vihdoin huomioisi hänet, unohtaisi musiikin, unohtaisi kaiken.
”Minulla on kyllä kirjoja jossain täällä, sinähän tykkäsit lukemisesta”, Leo sanoi.
Ei sitten, Darcey ajatteli.
 
Photobucket Hän nappasi käteensä ensimmäisen kirjan, jonka hän löysi. Dorian Grayn muotokuva, tätä kirjaa Darcey ei ollut lukenut. Hän oli tosin kuullut isotätinsä ystävineen puhuneen siitä vuosia sitten jossain iltatilaisuudessa. Ainoa asia, mitä Darcey muisti oli se, että kirjan kirjoittaja oli homo.
 
Photobucket Nopeasti Darcey oli rakastunut kirjan koristeelliseen kieleen. Sanat soljuivat keskustelusta toiseen. Maailmassa vaikutti olevan enemmän värejä, enemmän musiikkia, enemmän tunteita. Kirjan hahmoilla oli suuria ajatuksia, eikä Darcey voinut olla miettimättä, että miltä tämä komea Dorian Gray olisi näyttänyt.
 
Photobucket ”Hei”, Darcey kuuli yhtäkkiä yläpuoleltaan. ”Eikö olisi jo aika lopettaa lukeminen?”
Leo liu’utti hiljaa Dorian Grayn muotokuvan Darceyn kädestä. Darcey antoi kätensä pudota vierelleen, katseessaan lievä hämmennys mutta huulillaan hymynkare.
 
Photobucket Sanattomassa yhteisymmärryksessä he alkoivat suudella toisiaan. Jos totta puhuttiin, tämä jännitti Darceytä enemmän kuin hänen ensimmäinen kertansa. Nyt Darcey ei ollut humalan turruttamassa tilassa vaan täysin selvä.
--------------------------------------------------------
 
Photobucket Photobucket Photobucket Darcey ja Leo alkoivat tavata lähes joka päivä. Darcey tuli Leon asunnolle yleensä iltapäivästä, sillä niihin aikoihin Leo nousi ylös.
 
Photobucket Photobucket Photobucket Kun Darcey koputti ovelle, Leo ei sanonut tervehdystä kummempaa sanaa. Aluksi se häiritsi Darceytä, mutta ajan kuluessa hän tottui siihen.
 
Photobucket Photobucket Photobucket Leo asettui välittömästi pianon ääreen, ja alkoi tavata samaa vanhaa sävellystään, jota hän oli hionut omien sanojensa mukaan kuukausia.
 
Photobucket Photobucket Photobucket Darceystä se oli todella tylsää. Hän oli ehdottanut, että hän voisi tulla myöhemmin paikalle, jälkeen Leon säveltämisen. Mies kuitenkin väitti vastaan, ja sanoi olevansa muuten päivisin niin yksin. HhSiksi Darcey uppoutui Leon kirjoihin, jotka kuulemma eivät olleet Leon ollenkaan, vaan edellisen vuokralaisen. Kirjakokoelmasta löytyi niin Mark Twainia, Jane Austenia sekä Agatha Christien dekkareita. Ne eivät ehkä olleet Darceyn mielestä kaikista mielenkiintoisimpia kirjoja, mutta ne kävivät ajanvietteestä.
 
Photobucket Photobucket Photobucket Kun Leo kyllästyi soittamiseen, hän vihdoin huomioi Darceyn. Ei tosin sanoin ja keskusteluin, vaan riisumalla tytöltä vaatteet.
 
Photobucket Kun Leo oli saanut haluamansa, hän yleensä nousi sängystä ja pukeutui. Darceytä se häiritsi suunnattomasti. Hän olisi halunnut jäädä sänkyyn halailemaan ja ehkä nukkumaan hetkeksi. Leo ei moisesta läheisyydestä piitannut. Leo ei edes yrittänyt saada keskustelua aikaan. Darcey yritti jutella jotakin, mutta Leo teki selväksi, että vierailu oli ohi.

”Mona on pian tulossa”, hän yleensä totesi, mikä loukkasi Darceytä.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Huh. Tämä osa ei niin millään tahtonut tulla julkaistuksi. Vuodatus ja Photobucket vuorotellen tappelivat kanssani. Toivottavasti osan jälki ei ole samanlainen. Kommenttejanne on aina ihana lukea, joten ehkä jaksaisitte jättää muutaman?]]> 2012-08-23T12:27:01+03:00 2019-10-12T14:50:37+03:00 https://lcbrennan.vuodatus.net/lue/2012/08/osa-34-same-mistakes sufita https://lcbrennan.vuodatus.net/ <![CDATA[Osa 33. We're not through]]> Photobucket Lilianin koti
 
Photobucket Darcey kurkkasi eteisestä olohuoneeseen. Hänen isotätinsä Lilian oli kiireinen viihdyttäessään ystäviään illanistujaisissa. Täydellistä. Lilian ei huomaisi laisinkaan, kun hän poistuisi kotoa viettämään iltaa omien ystäviensä kanssa kaupungilla.
 
Photobucket Darcey oli saanut arestia, koska hän oli tullut pienessä humalassa kotiin. Darceyn mielestä se oli epäreilua, koska kaikki nuoret kokeilevat alkoholia, jotkut vähän aikaisemmin ja jotkut vähän myöhemmin. Darcey oli myöntänyt sen, että yksitoistavuotiaana ei pitäisi juoda joka viikonloppu, mutta Darceyn mielestä hänellä oli oikeus edes maistaa.
 
Photobucket Darcey asui isotätinsä luona, koska hänen äitinsä oli kuollut, kun hän oli kaksivuotias. Isäänsä Darcey ei ollut juuri nähnyt sen jälkeen. Hän ei edes muistanut, miltä mies edes näytti. Hänellä oli kuvia vain äidistään. Lilian oli hemmotellut ja lellinyt Darceytä paljon juuri siitä syystä. Lilian sääli lasta, joka oli suorastaan hylätty hänen luokseen. Darceytä ei ollut edes rangaistu aikaisemmin. Ehkä juuri siksi kotiaresti tuntui niin väärältä.
 
Photobucket Darceyllä oli kuitenkin mieletön suunnitelma. Vaikka Darcey ei ollut koskaan joutunut oikeasti ajattelemaan karkaamista – hän oli ennen saanut mennä ihan miten vain halusi – mutta hän oli aina ollut valmistautunut. Koskaan aikaisemmin Darcey ei ollut ollut niin kiitollinen parvekkeestaan.
 
Photobucket Darcey oli päivällä etsinyt vanhat köysitikkaansa. Hän vain sitoi sen yläpään kiinni parvekkeen tolppiin ja kipusi alas. Jos hän palaisi kotiin keskiyöllä, Lilian ei edes huomaisi hänen poissaoloaan, vieraat nimittäin lähtisivät luultavasti joskus aamukahdelta.
 
Photobucket Kun Darcey pomppasi alas köysitikkailta, hän kuuli takaansa, kuinka kengät pohja naputti maata. Hän kääntyi hitaasti ympäri.
”Ai hei Lilian”, Darcey sanoi yrittäen kuumeisesti keksiä jonkin hätävalheen.
”Et pysty huijaamaan minua”, Lilian sanoi rauhallisesti. ”Selviät tästä rangaistuksetta, jos palaat välittömästi sisälle. Ja turha luulla, että pääsisit takaisin omaan huoneeseesi. Sinä jäät minun vahdittavakseni.”
 
Photobucket ”Hei Darcey!” vaaleatukkainen Mona hihkaisi nähdessään hänet.
Mona oli ennen vahtinut Darceytä, kun tämä oli pieni. Paikalla oli muitakin tavallisia kasvoja, kuten vanha Malcom ja vaaleatukkainen Logan. Uusin kasvo kuitenkin herätti Darceyn huomion.
 
Photobucket Mies vaikutti olevan vähän yli kaksikymmentä. Hän oli uskomattoman komea. Hänellä oli tuuheat ruskeat hiukset ja upeat silmät. Darceystä tuntui, että hän olisi voinut upota niiden sinisyyteen. Darcey oli varma, että hän oli rakastunut.
 
Photobucket ”Ja kukas tämä pikkutyttö oikein on?” tuntematon mies sanoi.
Yleensä Darcey oli enemmän kuin sanavalmis. Jos häntä ei olisi yhtäkkiä ujostuttanut niin paljon tuon upean miehen takia, hän olisi tehnyt selväksi, ettei hän ollut mikään pikkutyttö. Lisäksi hän olisi tehnyt jonkin ikävän huomautuksen kyseisen herran miehuuden koosta.
Photobucket ”Leo, tämä on Darcey”, Logan sanoi, ”Häntä taitaa vähän harmittaa, kun Lilian sai hänet kiinni karkausyrityksestä.”
 
”Ahaa, hän on siis syyllinen Lilianin poissaolevaan käytökseen”, Leoksi osoittautunut mies sanoi laiskalla äänellä.
Hän artikuloi jokaisen sanan tavalla, joka toi Darceylle kylmiä väreitä. Hän tiesi, että hänen täytyisi sanoa jotain, mutta mitään fiksua ei tullut mieleen.
”Uhum. Niin”, Darcey katsoen syvälle Leon silmiin.
Se oli yllättävän vaikeaa. Darceyn oli käännettävä katseensa nopeasti pois.
 
Photobucket Koko loppuaikana kukaan ei kiinnittänyt huomiota Darceyyn, joka oli vaipunut ajatuksiinsa. Hän tiesi olevansa melko nuori Leolle. Mies oli kuitenkin varmaan kymmenen vuotta vanhempi kuin hän. Silti, tapa jolla Leo katsoi häntä… Sen täytyi tarkoittaa jotakin! Darcey oli varma siitä.
---------------------------------------------------------------
 
Photobucket Miltonin asunto.
 
Photobucket Darceyn äidin siskopuoli oli vierailemassa Darceyn isän luona. He olivat olleet ystäviä Rebeccan kuoleman jälkeen, mutta Ashley oli vuosia tahtonut enemmän. Hän oli jo kolmekymmentäviisi. Hän oli odottanut todella kauan, että Milton selvittäisi päänsä. Hän oli viettänyt villiä poikamiehen elämää tarpeeksi kauan. Parikymppiset tytöt saisivat siirtyä. Ashley oli tullut ottamaan Miltonin itselleen.
 
Photobucket Suunnitelma ei kuitenkaan toimisi, jos Milton ei olisi hänen seurassaan.
”Mitä sinä täällä sisällä oikein lymyät? Ulkona on ihana ilma. Tulisit ottamaan aurinkoa!” Ashley sanoi.
”Ei kiitos. Minä saan nauttia siitä ympäri vuoden. Jos totta puhutaan, olen aika kyllästynyt siihen. En ole nähnyt lunta vuosiin”, Milton sanoi.
 
Photobucket ”Tulisit nyyyt”, Ashley sanoi ja asettui istumaan Miltonin viereen.
Hän siveli hellästi Miltonin reittä ja yritti vaikuttaa viettelevältä. Milton hymyili kulmiensa alta. Ashley ei osannut tulkita, mitä miehen hymy oikein tarkoitti.
”Ehkä minä voisin tulla vilkaisemaan, millaista siellä on”, Milton sanoi vähän pirteämmällä äänellä.
Milton pisti kirjansa sivuun ja seurasi Ashleytä ulos.
 
Photobucket ”Eihän tähän edes paista kunnolla aurinko. Ja varjossakin on liian kuuma”, Milton sanoi pitkästyneenä.
”Valitatko sinä aina vai vain minun seurassani?” Ashley sanoi siihen. ”Sitä paitsi, sinulla on tuo naurettava pitkähihainen päällä. Ei ihme, että sinä paistut.”
”En minä valita”, Milton sanoi pilke silmäkulmassaan.
 
Photobucket Illalla Milton lupasi kokata heille illallisen. Tavallisesti Ashley olisi ollut meikittä ja pukeutunut tavallisiin tylsiin vaatteisiinsa. Mutta nyt hän oli pakannut mukaansa tiukan kultaisen mekkonsa ja korkeat korkonsa. Lisäksi hän käytti tavallista enemmän aikaa juhlameikkinsä tekemiseen. Hän halusi näyttää täydelliseltä.
 
Photobucket Jos kaikki menisi hyvin, Ashley ei yöpyisi sinä yönä vaaleanpunaisessa vierashuoneessa. Huone oli alun perin tarkoitettu Miltonin tyttärelle Darceylle. Hyllyissä oli jopa pölyttyneitä leluja ja kaapissa vaatteita, jotka sopivat ehkä kuusivuotiaille. Ashleystä tuntui hieman pahalta nukkua Darceyn huoneessa, eikä vain itsensä takia. Huone oli tehty lapselle, jonka äiti oli kuollut ja isä hylännyt. Kuinka vanha Darcey olisikaan nyt? 10? 11? Ashley ei edes muistanut. 
”Ashley, ruoka on valmista!” Milton huikkasi alakerrasta ja keskeytti Ashleyn mietteet.
 
Photobucket ”Vau, sinä näytät… upealta”, Milton sanoi, kun Ashley tuli olohuoneeseen.
Hän vaikutti hieman häpeilevän nuhjuista paitaansa ja ikivanhoja farkkujaan.
”Ai tämä”, Ashley sanoi muka yllättyneenä, ”Ei tämä ole mitään.”
 
Photobucket He istuivat alas. Milton oli laittanut porsaankyljyksiä, mikä oli tuhdimpaa ruokaa, mihin mallina toiminut Ashley oli tottunut. He olivat hiljaa jonkun aikaa. Ashley ei voinut olla huomaamatta tunnelmallisia kynttilöitä ja pieniä kukkia, jotka Milton oli asettanut pöydälle. Yrittikö mies viestiä jotain? Oliko mahdollista, että Milton tunsi jotain häntä kohtaan?
 
Photobucket He keskustelivat melko tavallisista asioista. Milton kyseli Ashleyn uudesta työstä mallien mentorina ja Ashley kyseli Miltonin työstä koreografina. Vaikka puheenaiheet olivat kaverillisia, Miltonin elekieli tuntui viestivän jotain muuta. Mies ei saanut silmiään irti Asleystä. Sillä välin kuin he keskustelivat arkisista jutuista, Ashleyn ajatukset olivat muualla. Hän tahtoi tunnustaa ihastuksensa, mutta jos hän saisi pakit… Se olisi kamalaa.
 
Photobucket ”Mitäs nyt?” Milton kysyi, kun he olivat lopettaneet aterioinnin.
Ashley ei ollut vieläkään saanut muotoiltuaan tunteitaan sanoiksi. Hänestä tuntui, että hänen olisi tehtävä se nyt tai ei koskaan. Oli aika tehdä hyppy kohti tuntematonta.
”Milton, minulla olisi sinulle kerrottavaa. Tai siis ei mitään vakavaa, eikä sinunkaan edes tarvitse olla samaa mieltä. Tai muutakaan. Voi ei, nyt minä vain höpötän…”, Ashley sanoi.
”Sano vain sanottavasi. Vai pitäisikö minun huolestua?” Milton kysyi lempeällä äänellä.
 
Photobucket ”Ei sinun pidä huolestua. Kai. Milton, me ollaan tunnettu pitkään. Ja minä… minä tavallaan pidän sinusta. Enemmän kuin ystävästä”, Ashley sanoi ja pidätte hengitystään.
Miten tunteiden tunnustaminen tuntui yhtä kamalalta kuin se oli tuntunut teininä? Ashley oli yli kolmekymmentä, ja nyt hän tunsi itsensä nuoreksi tytöksi.
 
Photobucket ”Vau, Ashley. Minä… minä en tiedä… Vau”, Milton sanoi ja oli sitten hiljaa.
Mitä pidemmälle hiljaisuus jatkui, sitä kamalammalta Ashleystä tuntui. Miksei Milton sanonut mitään oikeaa? Miksei hän voinut joko sanoa, että hän myös piti tai ei pitänyt Ashleystä. Tosin puhumattomuuden jatkuessa Ashleylle tuli selväksi, ettei Milton tuntenut samoin.
 
Photobucket ”Ymmärrän”, Ashley sanoi lopulta ja nousi ylös.
Häntä hävetti ja suututti, ja hän halusi vain olla rauhassa.
”Öitä”, Ashley lisäsi, kun hän viiletti kohti portaita.
”Hei, Ashley, odota”, Milton sanoi.
 
Photobucket Ashley pysähtyi ja Milton käveli hänen taakseen.
”Minä en tarkoita, ettenkö minä pitäisi sinusta”, Milton sanoi vaimealla äänellä.
”Niinkö?” Ashley sanoi kuulostaen ehkä liiankin toiveikkaalta.
 
Photobucket Hän kääntyi ympäri ja suuteli Miltonia. Niin kovin kauan hän oli tahtonut tehdä niin. Odottavan aika on pitkä, mutta suudelma oli sen arvoista. Ashley ei ollut varma, kuinka kauan suudelma kesti – kymmenen sekuntia vai kokonaisen tunnin – mutta lopulta hän kuiskasi:
”Ehkä me voisimme siirtyi makuuhuoneeseen.”
 
Photobucket Samassa Milton irrottautui Ashleystä ja oli hänen vuoronsa kääntyä ympäri.
”Se ei ole hyvä idea”, Milton sanoi hivenen ahdistuneella äänellä.
”Voi vit-”, Ashley sanoi, mutta hiljeni. ”Minä… minä luulin, että sinä halusit sitä.”
 
Photobucket Ashley meni hätäisesti yläkertaan ja omaan huoneeseensa. Hänen poskensa punottivat häpeästä. Hän oli tarjonnut itseään miehelle, mutta tämä oli kieltäytynyt. Hän ei voisi enää koskaan katsoa Miltonia silmiin! Ehkä hän voisi yrittää laittaa tämän kaiken viinin piikkiin. Jotain oli kuitenkin pakko keksiä.
 
Photobucket Ashleyn harmiksi Milton seurasi häntä.
”Voisitko poistua”, Ashley pyysi.
”En”, Milton sanoi. ”Minä tahdon selittää. Minä en tarkoittanut, ettenkö… haluaisi sinua. Minä en vain tahdo edetä liian nopeasti. En tahdo, että sinä ajattelet, että olet vain joku nainen muiden joukossa. Ja minäkään en tahdo ajatella niin.”
 
Photobucket Milton otti kiinni Ashleyn kädestä.
”Tiedän, että tällä hetkellä on kaikkea muuta kuin soveliasta puhua Beckystä”, Milton sanoi ja hänen äänensä hieman särkyi Rebeccan lempinimen kohdalla, ”Mutta minä ja hän odotimme kuukausia ennen sitä askelta. Ja meidän suhteestamme tuli vahva. Jos minä tosiaan… aloittaisin oikean suhteen, tahtoisin sen olevan yhtä vahva kuin edelliseni.”
 
Photobucket ”Minusta me ollaan edetty jo aika hitaasti. Tai siis minä olen saanut odottaa sinua melkein kymmenen vuotta. Onko järkeä odottaa enää pidempään?” Ashley kokeili kepillä jäätä.
Milton vaikutti hieman epäröivältä.
”Jotenkin minusta tuntuu, että sinä olet oikeassa”, hän sanoi poikamaisesti hymyillen.
 
Photobucket Ja tosiaan, he eivät aikailleet enää missään. Kuukautta myöhemmin Ashley kantoi tavaransa sisälle, ja he muuttivat virallisesti yhteen. Heistä kumpikaan ei enää ollut niin nuori, joten miksi aikailla? Heistä kumpikaan ei kuitenkaan uskaltanut kertoa uudesta suhteesta Ashleyn vanhemmille.
---------------------------------------------------
 
Photobucket Elämä vaikutti sujuvan ilman suurempia ongelmia. Kaikki kuitenkin muuttui eräänä lämpimänä aamuna.
 
Photobucket Beatrice, Darceyn isoäiti, heräsi myöhään aamulla. Hänellä ja Bertilillä oli viininmaistajaiset puoliltapäivin, eikä Beatrice tahtonut olla myöhässä.
”Nousehan, köriläs”, Beatrice sanoi miehelleen unisesti.
Vastausta ei kuulunut, joten Beatrice tönäisi Bertiliä. Silloin Beatrice ymmärsi, että jotain oli vialla.
 
Photobucket ”Bertil?” Beatrice kysyi ja nousi ylös.
Pelon ja kauhun aalto pyyhkäisi hänen ylitseen. Hän pidätti hengitystään. Huoneessa ei kuulunut kenenkään muun hengitystä. Bertil oli aivan äänetön. Kamala ymmärrys kulki Beatricen ajatuksiin.
”BERTIL!” hän huudahti ja juoksi soittamaan ambulanssia.
 
Photobucket Viikkoa myöhemmin järjestettiin muistotilaisuus. Bertil oli saanut yön aikana sydänkohtauksen. Lääkärit sanoivat, että vaikka Beatrice olisi huomannut Bertilin hädän, mitään ei olisi ollut tehtävissä. Beatrice ei kuitenkaan uskonut sitä. Hän koki syvää syyllisyyttä.
”Bea, tulisit vieraiden luo. He tahtoisivat ilmaista osanottonsa Bertilin kuoleman johdosta”, Lilian pyysi.
14-vuotias Darcey ei sanonut mitään. Hänestä tuntui kamalalta katsoa isoäitinsä romahdusta. Hän tahtoi auttaa, muttei tiennyt miten.
 
Photobucket Lilian ohjasi tytön keittämään kahvia. Ei sillä, että Darceyllä olisi ollut mitään parempaakaan tehtävää. Muistotilaisuuteen ei tullut montaakaan ihmistä, ja heistä kukaan ei vaikuttanut tarpeeksi kiinnostavalta sopiakseen hänen keskustelukumppanikseen. Sitä paitsi kaikki katsoivat häntä paheksuvasti, koska hän oli laittanut vähän meikkiä ja pukeutunut lyhyeen mekkoon.
 
Photobucket Kun muistotilaisuus oli kestänyt jo lähes tunnin, ovikello soi. Sisälle astui Ashley, Bertilin ainoa hengissä oleva tytär. Lilian tervehti Ashleytä lämpimästi, vaikkei hän pahemmin perustanut tästä. Hänen takanaan tuli kaikkien yllätykseksi Milton, Darceyn isä. Lilian oli toki kuullut huhuja, että Ashley ja Milton tosiaan olivat yhdessä, mutta tätä hän ei odottanut. Miten Milton kehtasi!
 
Photobucket Darcey oli juuttunut tylsään keskusteluun kahden Bertilin sukulaisen kanssa, joita hän ei ollut eläissään tavannut. Hän huomasi tätinsä tulleen sisälle miehen kanssa, jota hän ei tunnistanut. Lilianilla kuitenkin vaikutti olevan hieman sanaharkkaa hänen kanssaan. Darcey ei olisi huomioinut miestä sen enempää, ellei Lilian olisi yhtäkkiä huutanut kesken riidan:
 ”’Tuo hupakko’, kuten sinä asian ilmaisit, on sinun tyttäresi!”
 
Photobucket Darceyltä kesti jonkun aikaa rekisteröidä kaikki kuulemansa. Ensinnäkin, vaikutti siltä, että tuo mies oli kutsunut häntä hupakoksi. Toiseksi, Lilian oli kutsunut tuota miestä Darceyn isäksi. Darcey ei ollut nähnyt isäänsä sitten kolmivuotissyntymäpäiviensä jälkeen. Eli yli kymmeneen vuoteen. Darcey tärisi. Hän kuitenkin piti kasvoillaan kohteliaan ilmeen, aivan kuin hän ei olisi kuullut Lilianin sanoja.
 
Photobucket Milton liikkui häntä kohti vaivaantuneesti hymyillen.
”Hei, Darcey?” Milton sanoi.
Darcey tunsi yhtäkkiä vihaa. Todella syvää vihaa Miltonia kohtaan. Miten tuo mies kehtasi kutsua häntä rumasti ja sitten tulla ihan vain tervehtimään häntä? Ihan kuin se korvaisi kaikki ne vuodet, kun isä oli ollut poissa.
 
Photobucket ”Tuota… minä en tiedä, että tiedätkö sinä, mutta minä olen tavallaan… sinun isäsi”, Milton sanoi erittäin vaivaantuneesti.
Hän ei selvästikään ollut suunnitellut kohtaamista tyttärensä kanssa. Hän vaikutti kuitenkin odottaneen positiivisempaa vastaanottoa.
”Tosi hienoa. Onneksi olkoon”, Darcey sanoi kuivasti.
Hän ei halunnut pilata isoisänsä hautajaisia huutamalla.
 
Photobucket ”Minä menen haukkaamaan happea”, hän sanoi ilmoitusluontoisella äänellä.
Hän halusi pois. Hänellä oli paljon kysymyksiä isälleen, mutta mikään vastaus ei olisi saanut häntä tuntemaan oloaan paremmaksi.
 
Photobucket ”Mitä sinä oikein sanoit hänelle?” Lilian meni sättimään Miltonia, kun Darcey oli astunut ulos ovesta.
”Minä en sanonut mitään! Minä vain kerroin hänelle, että olen hänen isänsä. Hän onnitteli minua siitä, ja lähti”, Milton sanoi ahdistuneesti.
”No mitä sinä sitten vielä oikein teet täällä? Hän on tietysti vihainen sinulle, mutta mikset sinä ole mennyt hänen peräänsä?” Lilian sanoi, tuntien paremmin tytön mielen.
 
Photobucket Miltonilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä ulos – vain minuutteja jälkeen hänen saapumisensa Beatricen luo. Darcey istui keinussa, ja kuuli, kuinka ulko-ovi pamahti kiinni. Hän uskoi isotätinsä tulevan häntä rauhoittelemaan, ja oli jokseenkin yllättynyt huomatessaan lähestyvän hahmon olevan mies.  Hän ei osannut päättää, oliko se hyvä vai huono asia.
 
Photobucket ”Hei Darcey”, Milton sanoi ja tunsi kiertävänsä kehää. ”Sinä lähdit melko vauhdilla.”
”Niin”, Darcey sanoi, tuntien jälleen sen ikävän vihan kumpuavan sisältään. ”Isä, joka ei ole ottanut yhteyttä yli kymmeneen vuoteen tulee yhtäkkiä isoisän muistotilaisuuteen tätipuolen kainalossa. Minunhan pitäisi hihkua innosta.”
”Minä tiedän, että tämä näyttää pahalta. Minä rakastin äitiäsi hyvin paljon, ja en tahdo, että ajattelet että olen korvannut hänet”, Milton sanoi tietämättä mitä sanoa.
 
Photobucket Darceytä huvitti Miltonin typeryys. Darceylle ei tullut mieleenkään, että hänen tätinsä olisi korvannut hänen äitinsä. Miten hänen tätinsä voisi korvata mitään sellaista, mitä Darcey ei ollut koskaan oikeastaan tuntenut? Ei, hänen tätinsä ei korvannut hänen äitiään. Pikemminkin Darceystä tuntui siltä, että hänen tätinsä korvasi itse Darceyn. Hän mietti, kertoisiko hän tuntemuksistaan Miltonille. Hiljaisuus oli kuitenkin parempi kidutuskeino kuin avoin huuto. Se loukkasi enemmän kuin avoimet tunteenosoitukset. Se sai muut hämilleen, ymmälleen. Darcey hymyili itsekseen. Hän käytti hiljaisuustekniikkaa usein Lilianiin.
 
Photobucket Milton yritti vaikuttaa tyyneltä, mutta Darceyn hiljaisuus tuntui jäätävältä.
”Eikö sinulla ole minulle mitään kysymyksiä?” Milton sanoi.
”Okei,” Darcey sanoi huokaisten. ”Missä vitussa sinä olet ollut edelliset kymmenen vuotta?”
Milton selvästi värähti tyttärensä kielenkäytön johdosta.
”Minä en tahdo, että sinä ajattelet minun hylänneen sinut”, Milton aloitti, mutta Darcey keskeytti hänet.
 
Photobucket ”Mitä sinä sitten haluat minun ajattelevan?” hän huudahti pompatessaan pystyyn.
Hiljaisuus-metodin aika oli ohi.
”Sinä et voi ymmärtää. Beckyn kuoleman jälkeen minä en ollut valmis huolehtimaan sinusta yksin”, Milton puolustautui.
”Joten sinä hylkäsit minut. Jätit aivan yksin”, Darcey syyllisti isäänsä.
 
Photobucket ”Minä jätin sinut Lilianin huomaan”, Milton sanoi kärsivällisesti.
”Ja sinä oletit kiireisen, lapsettoman vanhan naisen olevan parempi kasvattaja kuin sinä?” Darcey näpäytti.
”Minä ajattelin, että niin olisi parasta”, Milton vastasi.
”No ehkä sinä olit väärässä”, Darcey sanoi.
 
Photobucket Hän ei jäänyt odottamaan isänsä vastausta.
”Ilmoita Lilianille ja isoäidille, että minä lähdin kotiin”, Darcey sanoi.
Hän oli saanut tarpeekseen tuosta miehestä, jota hän halveksi nyt enemmän kuin koskaan. Hän ei halunnut olla missään tekemisissä tämän kanssa, joten oli parempi poistua paikalta.
 
Photobucket Darcey otti bussin ja käveli loppumatkan. Hänen sisällään kuohui yhä. Hän ei voinut uskoa, että kaikkien näiden vuosien jälkeen hänen isänsä yksinkertaisesti ilmestyi paikalle, vailla mitään varoitusta. Darcey oli salaa toivonut, että hänen isänsä poissaololle olisi ollut jokin oikea, painava syy. Hänen toiveensa kuitenkin musertuivat Miltonin käyttäessä naurettavia tekosyitä. Ei muka ollut valmis huolehtimaan hänestä. Pah.
 
Photobucket Darcey kääntyi sisäpihalle, jossa hänen kotinsa sijaitsi. Välikössä, jonka läpi Darceyn oli määrä kulkea päästäkseen sisäpihalle, seisoi kuitenkin mies.
”Leo!” Darceyltä lipsahti ennen kuin hän ehti estää itseään.
Mies oli edelleen yhtä komea kuin kolme vuotta aikaisemmin. Hän ei käynyt Lilianin illanistujaisissa usein, ja silloin kun hän kävi, Darcey oli yleensä ulkona. He olivat nähneet toisensa vain muutamaan otteeseen, mutta Darcey oli painanut mieleensä kaikki ne hetket kuin kallisarvoisimmat aarteensa. Hän ei kuitenkaan voinut odottaa samaa Leolta, joka vaikutti yllättyneeltä, kun hänen nimensä mainittiin.
 
Photobucket ”Hei?” Leo sanoi ja heitti tupakkansa maahan.
”En tiedä, muistatko sinä minua”, Darcey sanoi jännittyneenä. ”Minä asun Lilianin kanssa. Olen Darcey.”
”Ah, totta kai”, Leo vastasi. ”Kävin äsken koputtamassa oveen, mutta kukaan ei vastannut.”
”Lilian on hautajaisissa”, Darcey sanoi ja yritti samaan aikaan flirttailla parhaansa mukaan.
Harmillisesti hautajaiset ja flirttailu eivät sopineet yhteen erityisen hyvin, ja ihastuneen sijaan Leo vaikutti enemmän myötätuntoiselta.
 
Photobucket ”Ehkä minun on parempi tulla jokin toinen päivä”, Leo sanoi ja oli jo lähtemässä.
Darcey ei kuitenkaan voinut hyväksyä sitä. Hän oli salaa odottanut hetkeä, jolloin hän voisi olla kahden Leon kanssa. Hän ei päästäisi tätä tilaisuutta käsistään.
”Ei, tule vain sisälle. Voimme yhdessä odotella Liliania. Sitä paitsi, en mitenkään tahtoisi olla yksin tällaisella hetkellä”, Darcey yritti vedota Leon suojeluvaistoon.
Viimeinen osa oli itse asiassa totta. Vain alle tunti sitten hän tahtoi olla kaukana kaikista ihmisistä – eritoten isästään – mutta nyt hän kaipasi jonkun seuraa. Jos Leo ei olisi ilmestynyt paikalle kuin tyhjästä, hän olisi varmasti soittanut jollekin ystävistään saadakseen seuraa.
 
Photobucket Leo myöntyi, ja  Darcey lähti jalat täristen kävelemään kohti kotitaloaan. Hän ei tahtonut vaikuttaa epätoivoiselta, ihastuneelta pikkutytöltä. Omanikäisten poikien hurmaaminen oli helppoa kuin heinänteko, mutta Leo oli ainakin kymmenen vuotta häntä vanhempi. Hänen täytyisi saada Leo vakuuttuneeksi siitä, että hän oli aivan yhtä kypsä ja aikuismainen kuin Leon ikäiset naiset. Mutta parempi.
 
Photobucket Leo ehdotti, että hän voisi soittaa jotakin ajankuluksi. Darcey suostui siihen ilomielin. Hän istahti lähelle Leoa kuuntelemaan. Aluksi kappaleiden kuunteleminen oli ollut miellyttävää, mutta toisaalta se esti keskustelun syntymisen ja flirttailun mahdollisuuden.
”Voitko kuvitella, että minun kauan kadoksissa ollut isäni ilmestyi isoisäni muistotilaisuuteen?” Darcey sanoi saadakseen Leon huomion.
 
Photobucket ”Auts”, Leo sanoi ja lopetti soittamisen.
Hän käänsi komeat kasvonsa kohti Darceytä. Miehen upeat silmänsä tuntuivat katsovan Darceyn läpi. Darcey punastui, mutta yritti olla välittämättä siitä. Hän oli varma, että jos täydellisyyttä oli olemassa, se kaikki kultivoitui Leossa.
 
Photobucket ”Joo. Me kävimme… virkistävän keskustelun isoäitini asuintalon pihalla”, Darcey sanoi mahdollisimman selkeästi artikuloiden – hän pelkäsi puhuvansa liian nopeasti. ”Me emme varsinaisesti päässeet yhteisymmärrykseen.”
Darcey yritti pysyä ilmeettömänä, mutta ikävät tunteet ja pettymys kuohuivat pintaan.
”Ehkä meidän olisi parempi puhua jostain muusta”, Darcey lisäsi piilottaakseen todellisen olonsa.
 
Photobucket Tämä kelpasi Leolle, joka oli varmaan odottanut vuosia, että joku suostuisi keskustelemaan hänen kanssaan taiteesta ja musiikista. Hän innostui aiheesta niin paljon, että hän nousi seisomaan ja viittilöi joka suuntaan selittäessään nuottien baletista ja melankolisista sateenkaarista yhden jos toisenkin muusikon töistä. Darcey ei varsinaisesti tiennyt aiheesta paljoakaan, mutta hän kuunteli lumoutuneena Leon rytmikästä puhetta. Aina väliin Darcey heitti jonkun mitättömän kommentin, mutta lähinnä äänessä oli Leo.
 
Photobucket Heidän vilkas keskustelunsa kuitenkin päättyi ennen aikojaan, kun Lilian tuli kotiin.
”Voi hyvänen aika, Darcey, sinä pelästytit meidät”, hän sanoi nähdessään tytön. ”Ai, hei Leo.”
Lilian ei vaikuttanut olevan erityisen mielissään löytäessään Darceyn Leon seurasta.
 
Photobucket ”Ah, Lilian”, Leo sanoi ja meni tämän luo. ”Olisi hienoa jäädä pidempään, mutta olen inspiraation vallassa ja minun on pakko päästä luomaan.”
”Ai, no, mikäs siinä. Minulla onkin kahdenkeskistä asiaa Darceylle”, Lilian sanoi esittäen pirteää.
 
Photobucket Leo lähti, ja Lilian loihti kasvoilleen ymmärtäväisen hymyn.
”Haluaisitko sinä puhua siitä, mitä tapahtui Miltonin kanssa?” hän kysyi.
”En. Ei ole mitään puhuttavaa”, Darcey vastasi töykeästi takaisin. ”Minä menen kylpyyn.”
 
Photobucket Lilian huokaisi harmissaan. Päivä oli ollut rankka, ja Darceyn käytös oli kuin piste i:n päälle. Darcey oli käyttäytynyt melko ikävästi Liliania kohtaan jo vuosia. Murrosikä, muut sanoivat, mutta Lilianista ei tuntunut siltä. Darcey venytti kaikkia rajoja, jotka Lilian asetti – eikä niitä rajoja edes ollut paljon. Lilian oli aina tehnyt kaikkensa pitääkseen Darceyn tyytyväisenä, mutta se ei onnistunut.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Toisin kuin lupasin, tämän osan julkaisuun meni yli viikko. Minulla on pian muutto edessä ja kaikkea muuta pelottavaa, joten olen keskittänyt huomioni siihen. Tässä osassa kun kuvattiin niin Darceyn, Beatricen kuin Miltonin elämää, joten toivottavasti te pysyitte perässä kaikkien eri henkilöiden kanssa. Arvostaisin suuresti, jos jaksaisitte kommentoida. :)

]]> 2012-08-07T15:23:01+03:00 2019-10-12T14:50:40+03:00 https://lcbrennan.vuodatus.net/lue/2012/08/osa-33-we-re-not-through sufita https://lcbrennan.vuodatus.net/ <![CDATA[Osa 32. I need you now]]>
Photobucket Huhtikuu, Lilianin koti.
 
Photobucket Darcey oli asunut Lilianin luona jo neljä kuukautta. Sinä aikana Lilian ei ollut kuullut ollenkaan Darceyn isästä Miltonista. Miehen vaimon ja Darceyn äidin, Rebeccan, kuolemasta oli viisi kuukautta, ja Darcey oli vihdoin lopettanut jokapäiväisen kysymisen äitinsä olinpaikasta. Lilianin ja Darceyn elämä oli alkanut asettua omiin uomiinsa.
 
Photobucket Lilian rakasti pientä siskontyttärentytärtään hyvin paljon, mutta hän näki, kuinka tämä kaipasi isäänsä. Lilian oli kuitenkin tehnyt kaikkensa löytääkseen Miltonin. Hänellä oli paljon ystäviä taidepiireissä, ja Milton toimi balettikoreografina, joten Lilian oli luottavainen. Hänen oli tunnettava joku, joka tunsi jonkun, joka tunsi Miltonin ja siten Lilian saisi miehen olinpaikan selville. Sitä odotellessa Lilian vietti vapaansa nauttien varaäidin elämästä.
 
Photobucket Lilian odotus lopulta palkittiin. Mona, lupaava nuori taiteilija, tuli kertomaan tietonsa.
”Ystäväni Brian kertoi minulle, että Ashley Melbrookin – siis se Melinda’s Secret mallin – luona asuu joku balettikoreografi. Kun minä vähän enemmän kyselin, niin totta se oli, Milton asuu hänen kanssaan!” Mona puhui nopeasti ja kimeästi kuin pieni orava.
 
Photobucket ”Mutta Brian ei ollut varma, että oliko heillä suhde vai ei. He eivät ikinä näyttäydy julkisesti yhdessä. Mutta haloo, Ashleyllä on vain yksi makuuhuone hänen asunnossaan, ja Miltonilla olisi ihan varmasti varaa omaan asuntoon”, Mona kimitti.
”Ja tiesikö tämä Brian, että missä Ashley oikein asuu?” Lilian kysyi.
”Öö… jossain pääkaupunkiseudulla, kaiketi”, Mona vastasi.
 
Photobucket Mona lähti ja Lilian istui alas sohvalleen. Lilian tiesi, että Ashley Melbrookin täytyi olla Heather Melbrookin tytär, toisin sanoen Rebeccan siskopuoli. Koska Rebeccan isä, Bertil, oli vuosia pettänyt Rebeccan äitiä Heatherin kanssa, Lilian inhosi niin Heatheria ja nyt myös tämän tytärtä. Jos se oli totta, ja Milton oli jo nyt uudessa suhteessa – ja vieläpä Rebeccan siskon kanssa – Lilian kyllä antaisi miehen kuulla kunniansa.
 
Photobucket Niin, sen hän tekisi! Ja välittömästi! Lilian oli yhtäkkiä täynnä vihan täyteistä energiaa. Hänestä tuntui siltä, että hänen täytyisi kostaa Rebeccan puolesta. Miten Milton olisi voinut jo tässä ajassa unohtaa vaimonsa muiston? Ja miten hän oli samalla hylännyt myös tyttärensä riiatakseen jotain tytön hempukkaa? Lilian vilkaisi kelloa. Hän lähtisi välittömästi kohti pääkaupunkia.
 
Photobucket Matka Ashleyn asunnolle kesti muutaman tunnin. Lilian oli kuitenkin varma, että se olisi sen arvoista. Hän saisi tavoitettua Miltonin ja mies ottaisi vihdoinkin vastuuta tyttärestään. Jos Milton oli valmis uuteen suhteeseen, hänen pitäisi olla myös valmis elämään tyttärensä kanssa.
 
Photobucket Lilianista tuntui siltä, että Milton oli tehnyt saman Rebeccalle kuin Bertil oli tehnyt Beatricelle, Rebeccan äidille. Hän oli hylännyt lapsensa äidin Melbrookin naisen takia. Lilian ei voinut hyväksyä sitä.
 
Photobucket Kun Lilian koputti ovea, Milton avasi sen.
”Hahaa, minä tiesin sen!” Lilian sanoi hyytävällä äänellä.
”Lilian! Mitä sinä täällä teet?”
”Minun pitäisi kysyä varmaan samaa sinulta. Onko Ashley kotona?”
”Tuota, ei, mutta…” Milton sanoi, mutta Lilian tunki sisälle asuntoon.
 
Photobucket ”Minä arvasin sen. Vain yksi sänky”, Lilian puhisi.
”Mistä sinä oikein puhut?” Milton kysyi.
”Minä tiedän, että sinä asut täällä Ashleyn kanssa. En olisi ikinä uskonut, että alkaisit uuteen suhteeseen näin nopeasti.”
 
Photobucket Milton ohjasi Lilianin välittömästi olohuoneeseen.
”En tiedä, mitä sinä olet oikein kuullut, mutta minä ja Ashley emme seurustele. Emme tosiaan. Minä asun hänen luonaan, kunnes löydän oman asunnon. Ja me emme jaa sänkyä, minulla on oma sänky vaatehuoneessa.”
”Sinä olet asunut täällä jo vaikka kuinka monta kuukautta. Sinä olisit siinä ajassa saanut itsellesi vaikka minkä asunnon”, Lilian sanoi.
 
Photobucket ”Sitä paitsi, vaikka sinä et seurustelisikaan sen typerän likan kanssa, sinä et ole ottanut minuun tai kehenkään muuhun yhteyttä useaan kuukauteen”, Lilian sanoi.
”No…” Milton sanoi epäröiden. ”Minä olen kaivannut rauhaa.”
”Sinä lupasit hakea Darceyn luotani joulun jälkeen. Nyt on huhtikuu. Tyttö-raukka on joutunut elämään orpona jo viisi kuukautta”, Lilian painosti.
 
Photobucket ”Minä olen tarvinnut rauhaa. Sinä et ymmärrä – minä en vain voi edes katsoa häntä. Hän näyttää aivan äidiltään. Minusta tuntuu vain siltä, että minun on surettava aikani ja sitten voin pitää huolen lapsestani. Mutta nyt minä en vain ole valmis siihen”, Milton selitti.
 
Photobucket Milton ja Lilian keskustelivat hartaasti ja pitkään Darcey-tilanteesta. Molemmat vetosivat vuorotellen Rebeccaan ja hyvään kasvatukseen ja turvalliseen kasvuympäristöön. Vihdoin vakavan keskustelun jälkeen he pääsivät yhteisymmärrykseen, joka tavallaan huolestutti heitä molempia.
 
Photobucket ”Lähetä minulle paperit mahdollisimman pian. Ja minä luotan siihen, että tällä kertaa sinä pidät lupauksesi. Jos sinusta ei kuulu, minä palaan välittömästi tänne”, Lilian sanoi yrittäen kuulostaa varmalta.
”Tietenkin. Minä hoidan asian välittömästi. Ei sillä, ettenkö minä pitäisi koko tätä juttua hieman surullisena ja jopa epämiellyttävänä. Mutta sinä olet oikeassa, tämä on luultavasti kaikkien parhaaksi”, Milton sanoi.
 
Photobucket Photobucket ”No? Miten siellä meni?” Mona kysyi Lilianilta, kun tämä vihdoin tuli kotiin.
”Ashley ja Milton eivät ehkä sittenkään seurustele. Tai Milton kielsi sen, mutta hänen selityksensä ’vaatekaapissa olevasta sängystä’ olivat aika köyhiä. Suurempi uutinen on kuitenkin se, että Darcey jää tänne vielä joksikin aikaa. Luultavasti yli vuodeksi”, Lilian julisti.
 
Photobucket ”Vau! Siis mitä?” Mona sanoi korkealla äänellä.
”Me sovimme huoltajuudesta Miltonin kanssa. Hupsu mies väitti, ettei hän jaksa hoitaa suloista nuppuamme! Joten me sovimme, että minä huolehdin hänestä, kunnes Milton sitten vihdoin jaksaa ottaa vastuuta”, Lilian vastasi.
”Iih! Onpa ihanaa! Ja surullista”, Mona sanoi.
Lilian nyökkäsi, ja tunsi aivan yhtä sekavia tunteita kuin nuori ystävättärensä. Oli väärin, että Milton ei piitannut lapsestaan yhtä paljon kuin itsestään, mutta Lilian oli silti aivan innoissaan siitä, että hän sai mahdollisuuden leikkiä äitiä, vieläpä tässä iässä.
 
Photobucket Lilian ei haaskannut aikaa muuttaessaan vierashuoneen kunnolliseksi lastenhuoneeksi. Hän siirsi turhat tavarat pois kaapeista ja laittoi tilalle leluja ja vaatteita. Hän osti Darceylle uusia leluja, sillä tyttö oli joutunut hylkäämään osan vanhoista leluistaan kotiinsa. Lilian oli päättäväinen siinä, että hän tekisi tytön olon mahdollisimman mukavaksi.
-------------------------
 
Photobucket Milton ei tavannut Liliania tai tytärtään useaan kuukauteen. Kun hän sai kutsun tyttärensä kolmivuotispäiville, hän ymmärsi, että hänen olisi pakko vihdoin tavata lapsensa, yli puolen vuoden jälkeen. Miltonia jännitti tavata Darcey. Hän oli pitkittänyt tapaamista jo liian kauan. Muistaisiko tyttö edes häntä?
 
Photobucket Milton koputti oveen. Sisältä kuulunut puheensorina lakkasi välittömästi.
”Ai hei Milton!” Lilian sanoi selvästi yllättyneenä.
”Hei. Kai ne synttärijuhlat olivat tänään?” Milton kysyi, ja tunsi itsensä välittömästi idiootiksi. Totta kai hänen pitäisi muistaa oman tyttärensä syntymäpäivä ilman kysymistä.
”Tuota, joo”, Lilian sanoi ajatellen selvästi samaa. ”Tule peremmälle.”
 
Photobucket Milton käveli suoraa Lean, Bertilin ja Beatricen luo. He olivat Rebeccan ollessa elossa tulleet hyvin toimeen, mutta nyt he katsoivat Miltonia kuin jotain todella ällöttävää etanaa.
”Hei!” Milton sanoi ja yritti vaikuttaa siltä kuin heidän tapaamisestaan olisi vain muutama viikko.
”Hei”, Bertil sanoi, mutta muut eivät vastanneet mitään.
 
Photobucket ”Paljon onnea, Darcey”, Milton toivotti vaivaantuneen hiljaisuuden keskellä.
Tyttö käänsi päätään kohti isoisäänsä. Darcey vierasti isäänsä, mikä ahdisti Miltonia. Hänen lapsensa oli kasvanut hirveästi sitten viime näkemän. Kun hän oli viimeksi pitänyt tyttöä sylissään, tämä oli tuskin puhunut oikeita lauseita. Ja Darcey oli varmaan yli kymmenen senttiä lyhyempi. Tai siltä se ainakin tuntui.
”Sen siitä saa, kun ei ole läsnä”, Beatrice naljaili.
 
Photobucket He istuivat alas pöydän ääreen. Kakun sijaan heillä oli hyytelöä. He lauloivat yhteen ääneen Darceylle onnittelulaulun, mutta tyttö vaikutti vain olevan hämmentynyt siitä. Milton yritti vaikuttaa iloiselta, mutta hän tunsi itsensä ulkopuoliseksi. Kaikki muut tapasivat selvästi useammin, ja heillä vaikutti olevan enemmän puhuttavaa.
 
Photobucket Sillä välin kun muut puhuivat, Milton keskittyi tyttäreensä. Lilian oli sitonut Darceyn kauniit punaiset hiukset kahdelle ponnarille. Hänen hiuksensa olivat aivan samaa sävyä kuin Rebeccalla oli ollut. Milton olisi halunnut istumaan lapsensa viereen, mutta Lea oli vienyt sen kunniapaikan. Ehkä niin oli kuitenkin parempi. Milton pelkäsi, että jos hän lähentyisi lapsensa kanssa, hän alkaisi katua liikaa päätöstään antaa Lilianin huolehtia Darceystä.
 
Photobucket Koska kukaan ei suostunut puhumaan Miltonin kanssa, Milton tunsi olonsa ylimääräiseksi ja hyvin, hyvin vaivaantuneeksi. Hän pakeni alakerran kylpyhuoneeseen vain päästäkseen pois ahdistavasta tunnelmasta. Milton ei ollut varma, minkä takia Rebeccan suku ja Lea inhosivat häntä niin paljon. Oli totta, että Milton oli jättänyt lapsensa toisten hoidettavaksi, mutta Miltonista se oli ihan ymmärrettävää. Hän ei vain jaksanut huolehtia kenestäkään muusta kuin itsestään.
 
Photobucket Kun Milton tuli ulos kylpyhuoneesta, Rebeccan äiti Beatrice oli odottamassa häntä.
”Kuule”, Beatrice sanoi sihisten vihaisella äänellä, ”Minä tiedän, mitä sinä teet. Lilian kertoi minulle sinusta ja Ashleystä, ja jos totta puhutaan, se ällöttää minua.”
”Kuule”, Milton murisi takaisin – hän alkoi todenteolla suuttua kaikesta tästä ikävästä käytöksestä häntä kohtaan – ”Minulla ei ole hajuakaan, mistä sinä puhut, joten ehkä sinun pitäisi olla vain hiljaa.”
 
Photobucket ”Sinä tiedät tasan tarkkaan, mistä minä puhun. Sinä jätit lapsesi Ashleyn takia. Sinä et olisi pahemmin voinut loukata Rebeccaa. Hän varmaan katsoo sinua taivaasta inhoten”, Beatrice sanoi melkein itkien.
Milton ei osannut sanoa siihen mitään. Niinkö kaikki näkivät asian? Että hän oli valinnut Ashleyn tyttärensä sijaan? Se ei tosiaan ollut totta.  Hän ei ollut valinnut ketään.
 
Photobucket Beatrice kääntyi pois. Milton seurasi perässä, mutta hän oli saanut tarpeekseen. Hän jäi eteiseen seisomaan.
”Kiitos juhlista”, Milton sanoi kovaan ääneen. ”Mutta minä olen saanut jo tarpeekseni.”
Beatrice myhäili omahyväisesti.
 
Photobucket Lilian nousi ylös ja käveli Miltonin luokse.
”Olet saanut tarpeeksesi?” hän sanoi.
”Niin. Minä en tullut tänne teidän pilkattavaksenne. Kiitos hyytelöstä, mutta minä lähden”, Milton vastasi.
”Ahaa. No, jos sinä näet asiat noin, niin ihan hyvä, että lähdet”, Lilian sanoi loukkaantuneena.
 
Photobucket Milton avasi oven sanaa sanomatta ja painui pihalle. Hän oli vihainen ja pettynyt. Hän ei ollut nähnyt tytärtään pitkään aikaan, eikä hän nyt päässyt viettämään laisinkaan aikaa tämän kanssa. Ja kaikki se oli Beatricen ja Lilianin syytä. He käyttäytyivät todella lapsellisesti. Milton oli varma, että Lilian oli juorunnut kaikille siitä, että hän asui edelleen Ashleyn luona. Se oli naurettavaa, sillä Milton oli pian muuttamassa omaan asuntoon.
 
Photobucket Kun Milton oli paiskannut oven kiinni, Beatrice ja Lilian menivät istumaan alas.
”Minä en ymmärrä hänen käytöstään”, Beatrice sanoi. ”Hän ei tapaa lastaan yli puoleen vuoteen, ja nyt kun hänellä oli siihen mahdollisuus, hän lähtee kesken juhlien.”
”Niin. Mikä kumma hänelle oikein tuli?” Lilian kysyi hämmentyneenä.
”’Hyvästi. Lähden, koska olen kyllästynyt.” George Sanders sanoi noin”, Lea sanoi.
Jälkeen Rebeccan kuoleman Lea oli palannut nuoruutensa hämmentäviin tapoihin. Lilian oli pannut merkille, että Lea ei enää ottanut katsekontaktia, ja hänen utuinen katseensa terävöityi vain tämän ollessa Darceyn kanssa.
 
Photobucket ”Tuskin hän oli kyllästynyt. Häntä vain hävetti se, että me tiedämme hänen suhteensa Ashleyyn. Ja minä aion lopettaa sen, jos vain pystyn”, Bertil sanoi Lealle.
Lea hymyili Bertilille kuin pienelle lapselle, eikä sanonut mitään.
Muut sen sijaan jatkoivat juhlimista, kun Lea tuijotti eteenpäin näkemättä mitään.
 
Photobucket Loppujen lopuksi Lea vietti eniten aikaa Darceyn kanssa. He olivat erityisen läheisiä, koska Lea oli ollut mukana Darceyn elämässä yhtä intensiivisesti kuin hänen vanhempansa tytön ollessa vasta vauva. Lisäksi vaikutti siltä, että Darcey yhdisti päässään piirteitä äidistään ja Leasta, ja jollain tapaa sekoitti heidät toisiinsa. Siksi olikin sydäntä särkevää, kun Lean täytyi lähteä ja jättää Darcey Lilianin luo.
-------------------------------------------------------------
 
Photobucket Miltonista ei kuulunut enää sen jälkeen. Darceystä kasvoi suloinen mutta melko lellitty tyttö. Häntä hemmoteltiin joka suunnalta. Kaikki säälivät häntä, koska Milton ei osallistunut hänen elämäänsä ja tyttö-paran äitikin oli kuollut. Darcey ei kuitenkaan osannut ajatella asiaa niin. Hän vain uskoi olevansa maailman keskipiste ilman mitään taka-ajatuksia.
 
Photobucket Lilianin luona kävi usein erilaisia taiteenalan edustajia illanistujaisissa. Vaikka ne jatkuivat yleensä aamuyöhön saakka, Darcey sai usein osallistua tilaisuuteen. Mukana oli monenikäistä porukkaa. Nuorin Darceytä lukuun ottamatta oli 19, Logan, ja vanhin oli yli kuusikymppinen Malcom. Mukana heidän vaihtuvassa porukassaan oli myös Lea, joka oli lähentynyt Lilianin kanssa edellisten vuosien aikana.
 
Photobucket Koska Darcey joutui olemaan lähinnä itseään paljon vanhempien ihmisten kanssa, hänestä kasvoi pikkuvanha nuori neito. Lilian ei omistanut televisiota, joten hänen luonaan käytiin paljon keskusteluja ja luettiin kirjoja. Tämä johti siihen, että nuoresta iästään huolimatta Darcey oli kielellisesti lahjakas.
 
Photobucket Lilian ei kuitenkaan tehnyt kaikkea oikein. Seitsemänvuotiaana Darceyn nukkumaanmenoaika oli arkena yhdeltätoista, ja silti tyttö onnistui venyttämään sitä. Darcey oli kietonut isotätinsä pikkusormensa ympärille. Hän oli jo pienenä oppinut, että mainitsemalla äidin tai isän hän sai melkein mitä tahansa läpi. Ei siis ihme, että Darceyllä oli runsaasti vapauksia.
 
Photobucket Luonteeltaan Darcey muistutti enemmän nuorena kuollutta tätiään. Bethany oli ollut fiksu, kaunis ja suosittu. Darcey oli luokkatovereitaan edellä kaikessa muussa paitsi ympäristötiedossa. Vaikka tytöllä ei ollut aikaisemmin ystäviä, hän sai välittömästi kavereita. Hän oli elänyt seitsemän vuotta maailmassa, jossa hän oli kaiken napa. Tästä syystä Darcey oli erittäin itsevarma. Määrätietoisuuden hän oli perinyt äidiltään, mutta toisin kuin äitinsä, hän oli selkeä johtajaluonne.
 
Photobucket Lilian oli palannut täyspäiväisesti töihin tytön ollessa vasta kuusi. Silloin Darceyn perään oli katsonut aina joku Lilianin ystäväpiiristä – useimmiten Mona, joka muutenkin työskenteli kotona. Kun Darcey meni kouluun, Lilian alkoi hiljalleen pitää lastenvahtia turhana. Darcey joutui olemaan yksin kotona vain pari tuntia, kyllä nyt jokainen sen ikäinen siitä selviäisi.
 
Photobucket Kuitenkin Lilianin ollessa kotona Darcey ei pahemmin ollut. Hän lähti yleensä tapaamaan ystäviään, jotka asuivat kivenheiton päässä Lilianin talosta. Darceyn kotiintuloaika oli arkena yhdeksältä, mutta tyttö yleensä tuli kotiin vasta kymmeneltä. Lilian salli sen, koska hän tahtoi tukea Darceyn ystävyyssuhteita. Sitä paitsi Darceyn ollessa poissa kotoa Lilian saattoi kutsua omia ystäviään käymään ja puhumaan rauhassa ”aikuisten asioista”.
 
”Me ehdittiin jo odottaa”, Alexa, Darceyn toinen paras ystävä sanoi.
”Niinpä. Mikä ihme sinulla oikein kesti?” tummatukkainen Grace kysyi.
 ”Vaatekriisi”, Darcey, yhdeksän vuotta, sanoi huolettomasti.
Hän tiesi, että häntä odotettaisiin. Miksi siis kiirehtiä?
 
Photobucket Pian paikalle tuli muutama muukin heidän kavereistaan. He eivät kuitenkaan kuuluneet sisäympyrään, vaikka eittämättä halusivat. Koska he kaikki olivat jo yhdeksän, he eivät leikkineet hippaa tai pelanneet pelejä. Aktiviteettien sijaan he vain juttelivat ja puhuivat pahaa muista ja suunnittelivat ilkivallan tekoja. Heillä kaikilla oli kova kiire kasvaa aikuisiksi. Darcey seurusteli porukan ainoan pojan, Brucen kanssa, ja muilla tytöillä oli kova kiire poikaystävän etsimisessä.
 
Photobucket Lilian kuvitteli Darceyn elävän tavallista yhdeksänvuotiaan tytön leikintäyteistä elämää. Tosiasiassa Lilian oli antanut lapselle liikaa vapauksia pystyäkseen valvomaan Darceyn touhuamisia. Niin kauan kuin Darcey pärjäsi koulussa ja ei joutunut poliisin puhutteluun, Lilian koki onnistuneensa kasvattajan työssään. Darcey toki nautti suuresta vapaudestaan, mutta ei täysin hallinnut sitä.
 
--------------------------------------------------------------
 
Photobucket Milton oli muuttanut pois Ashleyn nurkista jo Darceyn ollessa kolme. Hän oli muuttanut kauas kaikista tutuistaan, maan eteläosiin. Hän asui kolmen makuuhuoneen rivitaloasunnossa, jonka takapihalla oli yksityinen uima-allas.
 
Photobucket Talo oli valmiiksi sisustettu, eikä Milton ollut vuosien varrella tuonut sinne juuri ollenkaan muita tavaroita. Astiat ja vaatteet hän oli muuttaessa kantanut sisälle, mutta muuten koti oli aivan yhtä riisuttu kuin se oli ollut Miltonin ostettua sen. Alun perin Milton oli ajatellut, että Darcey muuttaisi hänen luokseen mahdollisimman pian. Huonekin oli jo valmis. Milton ei kuitenkaan ollut vieläkään varma, olisiko hänestä isäksi. Mitä pidempään Milton vältteli tytärtään, sitä kaukaisemmalta idea tästä huolehtiminen tuntui.
 
Photobucket Milton ei Rebeccan kuoleman jälkeen onnistunut luomaan pysyvää parisuhdetta kenenkään kanssa. Nuoria naisia tuli ja meni, ja kaikki he vaikuttivat Miltonista samalta. Jokainen heistä tahtoi kuulla muutaman kohteliaisuuden ja viettää aikaa auringossa uima-altaalla. Kukaan heistä ei ollut kuin Rebecca. Kenelläkään heistä ei vaikuttanut olevan päässä mitään muuta kuin luonnoton määrä hiuksia.
 
Photobucket ”Uusin tyttösi on varsin hurmaava”, Ashley sanoi tultuaan vierailulle Miltonin luo. ”Onko vuorossa Mary? Vai Louise?”
”Hänen nimensä on Megan”, Milton sanoi kyllästyneellä äänellä.
”Ah. Ja kuinka vanha Megan on? 19?” Ashley kysyi.
”Kaksikymmentä seitsemän. Mitä väliä sillä muutenkaan on?” Milton vastasi.
 
Photobucket ”Olet vaihtanut aika paljon nuorempiin”, Ashley totesi.
”Vanhemmat naiset kaipaavat jotain muutakin. Minusta ei ole oikeaksi kumppaniksi”, Milton vastasi.
”Tämä lämmin ilmasto on tehnyt sinulle hyvää. Et ole koskaan vaikuttanut näin onnelliselta”, Ashley vastasi sarkastisesti.
 
Photobucket ”Näillä tytöillä ei ole mitään oikeaa sanottavaa. He hymyilevät sievästi ja keimailevat, mutta auta armias, kun he avaavat suunsa. Pelkkää aivotonta hihitystä”, Milton sanoi.
”Oletko sinä tosiaan sitä mieltä, että kaikki naiset ovat tyhmiä bimboja?” Ashley kysyi.
”No siltä se vaikuttaa. Rebeccan jälkeen en ole löytänyt yhtään älykästä seuraa”, Milton hymyili heikosti.
 
Photobucket Ashley tiesi Miltonin vain kiusaavan häntä, mutta se silti loukkasi. Ashley ei voinut tunteilleen mitään. Hän oli ikävöinyt Miltonia siitä saakka kun mies oli lähtenyt hänen luotaan. Ashley oli toki seurustellut vuosien aikana useiden miesten kanssa. Hän oli tutustunut useisiin ihaniin miehiin. Silti… Milton vain tuntui niin oikealta.  Mutta mies edelleen kieriskeli Rebeccan kuolemasta aiheutuneessa surussa.
 
Photobucket ”Mitä äidillesi kuuluu?” Milton kysyi vaihtaen puheenaihetta.
”Ah, hän seurustelee yhä Donaldin kanssa. Donald on kyllä ollut huonommassa kunnossa nyt jonkin aikaa. Hänen lonkkaansa kuulemma särkee”, Ashley vastasi.
”Entä isällesi? Onko hän vielä Beatricen kanssa?”
Ashleyn ilme kiristyi.
”Kyllä. Siellä he elelevät muka onnellisesti, Beatricen luona.”
 
Photobucket Rebeccan kuoleman jälkeen Beatrice ja Bertil toden totta lähentyivät uudelleen.
 
Photobucket Heather, Bertilin vaimo, oli katsonut Bertilin ja Beatricen suhdetta läpi sormien jo vuosikausia. Lopulta hän ei enää kestänyt. Heather ilmoitti, että Bertilin täytyisi valita joko hän tai Beatrice. Bertil valitsi Beatricen. Heather heitti miehensä välittömästi ulos ja hankki eron.
 
Photobucket Bertil ei kuitenkaan osannut tuntea surua erosta. Hänestä tuntui, että hänen surukapasiteettinsa oli jo täyttynyt Rebeccan kuoleman jälkeen. Hänestä muutenkin tuntui, että Beatrice ymmärsi hänen suruaan paremmin kuin Heather.
 
Photobucket Photobucket Beatrice otti vanhan miehensä ilomielin luokseen asumaan. Vihdoin, vihdoin Bertil oli valinnut hänet. Beatrice tiesi olevansa naiivi uskoessaan, että kaikki hänen ja Bertilin välillä olisi nyt hyvin. Mutta Beatrice otti sen minkä sai. Hän ei halunnut jäädä yksin. Varsinkaan nyt, kun Rebeccakin oli poissa. Beatricea hävetti ja harmitti se, että Rebecca oli vuosikaudet tahtonut vanhempiensa palaavan yhteen, ja nyt se tapahtui, tytön kuoleman jälkeen.
 
Photobucket Tietenkään kaikki ei ollut täydellistä Beatricen ja Bertilin välillä. Mutta kaikki oli tuttua. Kaikki oli hyvin. He olivat kuitenkin hieman huolissaan tyttärentyttärestään. Lilian ei ollut heidän mielestään paras huoltaja Darceylle. Lilian leuhki sillä, miten itsenäinen Darcey osasi olla. Miten Darcey osasi jo laittaa itse ruokaa ja liikkua kaupungilla ilman valvontaa.
 
Photobucket Lilian kuvitteli olevansa mitä parhain vanhemmankorvike. Kunnes Darcey tuli kotiin humalassa, yksitoistavuotiaana.
 
Photobucket Lilian oli odottamassa tyttöä, sillä Darceyn kotiintuloaika oli mennyt jo aikoja sitten. Kun hän näki, millaisessa kunnossa Darcey oli, hän ei voinut uskoa silmiään.
”Darcey Brennan”, Lilian aloitti, ”Missä sinä olet oikein viipynyt?”
 
Photobucket ”No juttu on nyt sillä tavalla, että minä… tai siis Alexa, no jaa, oikeastaan se oli kyllä Gracie, mutta me siis, et kyllä usko, me eksyttiin”, Darcey selitti melkein sammaltaen.
Lilian oli kauhuissaan ja vihainen. Hänen pilvilinnansa suloisesta ja huolettomasta Darceystä oli murentunut. Hänen oma uskonsa omiin taitoihinsa katosi siinä samassa.
Photobucket ”Sinä olet humalassa. Uskomatonta. Eikö mikään ole sinulle opettanut, että päihteet ovat pahasta! Sinun tätisi kuoli, koska hän meni humalassa toisen humalaisen kyytiin. Sinun äitisi kuoli, koska hän poltti tupakkaa yli kymmenen vuotta. Ja nyt sinä kuvittelet, että on okei aloittaa juominen sinun iässäsi”, Lilian puhisi.
”En minä edes juonut paljoa! Sitä paitsi, minä join vain koska muutkin teki niin. Ja koska… koska minulla on ikävä isää!” Darcey murisi vastaukseksi.
Hän uskoi vakaasti, että kuten aina, isään vetoaminen toimisi. Lilian oli kuitenkin päättänyt olla pehmittymättä.
”Kaksi viikkoa arestia. Ja mene nukkumaan siitä!”
 
Photobucket ”Sinä et ymmärrä yhtään mitään! Haista paska!” Darcey kirosi ja marssi tömistellen yläkertaan.
”Ei, Darcey. Sinä et ymmärrä. Mutta minä toivon, että näiden seuraavien viikkojen aikana ymmärrät virheesi”, Lilian sanoi pettyneellä äänellä.
 
Photobucket Darcey meni huoneeseensa ja meni sängylleen itkemään kiukkuisena. Lilian käyttäytyi todella epäreilusti. Ihan niin kuin täti ei olisi itse ollut joskus nuori. Nuoruuteen kuului alkoholin maistaminen ja myöhään valvominen. Sitä paitsi Darcey ei ollut juonut mitään övereitä. Ei pienestä kännistä pitäisi rangaista.
 
Photobucket Darcey asteli äitinsä kuvan viereen ja mietti, mitä tämä olisi ajatellut. Darcey oli varma, että äiti olisi ollut hänen puolellaan. Darcey oli useaan otteeseen miettinyt, millaista elämä olisi ollut, jos äiti olisikin selvinnyt syövästään hengissä. Lilianin ollessa tyhmä, Darcey tosiaan kaipasi oikeaa perhettä.
 
Photobucket Jos äiti olisi hengissä, Darcey ehkä edelleen asuisi vanhassa kodissaan. Ehkä hänellä olisi sisaruksia. Ja isä olisi paikalla. Isästä ei ollut kuulunut mitään vuosiin. Darceystä oli noloa myöntää, että hän edelleen odotti isänsä palaavan ja hakevan hänet luokseen. Varsinkin syntymäpäivinä, jotka isä oli kaikesta päätellen unohtanut kokonaan. Mutta ehkä ensikerralla isä muistaisi. Darcey ei luopunut toivosta.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Toivottavasti piditte tästä osasta. Arvostaisin suuresti, jos jaksaisitte jättää jonkun kommentin. :) Seuraavan osan pitäisi ilmestyä ehkä ensiviikolla, mutten uskalla luvata mitään.
]]> 2012-07-30T13:55:01+03:00 2019-10-12T14:50:42+03:00 https://lcbrennan.vuodatus.net/lue/2012/07/osa-32-i-need-you-now sufita https://lcbrennan.vuodatus.net/ <![CDATA[Osa 31. Mother's eyes]]>

Photobucket Ashleyn asunto.
 
Photobucket Kun Ashley heräsi aamulla päivä jälkeen siskopuolensa hautajaisten, hän ei muistanut kutsuneensa kuolleen siskonsa miestä yöksi. Milton oli nukkunut hänen vaatehuoneessaan olevassa sängyssä, jota hän yleensä lainasi malliystävilleen kuvausten ajaksi. Ashleyn ajatukset palasivat hänen vieraaseensa vasta, kun hän näki miehen istuvan sohvallaan.
 
Photobucket Milton oli painanut päänsä käteensä. Hän istui siinä kuin patsas. Ashley ei ollut varma, pitäisikö hänen häiritä miestä. Kun Ashley oli hyvän tovin seisonut siinä olohuoneen ovella, hän rykäisi ja avasi suunsa.
”Huomenta.”
Ei vastausta.
 
Photobucket ”Haluaisitko aamiaista?”
Ei vastausta.
”Onko kaikki hyvin?”
”Onko sinulla yhtään alkoholia?” Milton mumisi takaisin ääni paksuna.
”Eikö ole vähän aikaista juoda? Aurinko on tuskin noussut!” Ashley sanoi.
”Eli hyvä aika aloittaa juominen”, Milton sanoi tuskin kuiskausta kuuluvammin.
 
Photobucket Ashley kaatoi Miltonille lasillisen viiniä ja istui tämän viereen.
”Haluatko sinä puhua?” Ashley kysyi varoen huomattuaan kyyneleet miehen kasvoilla.
”En”, Milton vastasi.
Niin he viettivät ensimmäisen päivän Ashleyn luona. Miltonin oli tarkoitus lähteä pois kuolleen vaimonsa siskon luota heti aamusta, mutta halpa viini ja lämmin asunto houkuttivat liikaa.
 
Photobucket Tiistaina Ashleyn täytyi lähteä kuvauksiin Milanoon. Häntä epäilytti jättää Milton yksin muutamaksi päiväksi. Mies oli vain itkenyt päivät pitkät.
”Jääkaapissa on ruokaa. Pärjäätkö sinä varmasti?” Ashley sanoi juuri ennen kuin hän lähti.
Milton mumisi jotain vastaukseksi.
 
Photobucket Taksiin astuessaan Ashley mietti, oliko sittenkään oikea vaihtoehto hylätä Milton kaupunkiin, jossa mies ei tuntenut ketään. Toisaalta Ashley tiesi, että hänelle tarjottu keikka oli niin hyvä, että olisi järjetöntä olla ottamatta sitä.
 
Photobucket Keskiviikkona Ashley oli saapunut määränpäähänsä ja aamulla hän joutui heti töihin. Hän koetti keskittyä työhönsä, mutta hän mietti jatkuvasti, miten Milton voi.
”Ashley-kulta, vähän vähemmän huolta ja vähän enemmän seksikkyyttä”, kuvaaja joutui jatkuvasti sanomaan.
 
Photobucket Kun kuvauksiin tuli lyhyt tauko, Ashley kiirehti soittamaan kotiin. Hän ei tiennyt, miksi hän huolehti miehestä niin paljon. Ehkä hän tahtoi jollain tavalla korvata sen, että hän ei ollut Rebeccan tukena silloin, kun sitä olisi kaivattu.
”Milton! Tuota… mitä kuuluu?” Ashley melkein kiljaisi puhelimeen, kun hän kuuli hengitystä puhelimen toisesta päästä.
 
Photobucket ”Kaikki on hyvin”, Milton vastasi.
Miltonin ääni oli monotoninen, melkein kylmä, täysin vailla tunnetta. Se pelästytti Ashleyn, joka oli kuvitellut kuulevansa itkuisen tai humalaisen Miltonin vastaavan.
”Minä ajattelin vain sanoa, että tulen takaisin huomenna”, Ashley sanoi, kun Milton ei sanonut mitään.
”Okei”, Milton sanoi ja sulki puhelimen.
 
Photobucket Milton istui alas pöydän ääreen. Hänen korvissaan surisi. Milton oli kaksi päivää surrut taukoamatta, mutta nyt hän ei enää tuntenut mitään. Kaikki tuntui samalta. Milton ei ollut varma, oliko tämä tila parempi kuin edellinen. Hän tunsi pettävänsä velvollisuutensa, koska hän ei enää itkenyt silmiä päästään. Hän ikävöi Rebeccaa suunnattomasti, mutta hän tunsi olevansa kuin turvallisessa kuplassa Ashleyn kodissa.
 
Photobucket Ainoa asia, joka häiritsi Miltonin mielenrauhaa, oli päivän lehti. Lähes sivun kokoinen muistokirjoitus ”ballerina Rebecca Brennanista” vei Miltonilta kokonaisen aamun lukea. Sen olivat kirjoittaneet ”Rebeccan ystävät”, mutta kirjoittajien nimiä ei mainittu. He muistelivat lähinnä Rebeccan uraa tanssijana, mutta muistivat mainita myös hänen merkittävimmän saavutuksen, avioliiton Miltonin kanssa. Sen korostaminen sai Miltonin tuntemaan itsensä hieman huonovointiseksi.
 
Photobucket
Photobucket Ashley palasi, kuten lupasi, keskiviikkona kotiin.
”Onko ketään kotona?” hän huhuili kaksionsa eteisessä.
Hän sai vastaukseksi epämääräisen örähdyksen, joka tuli vaatehuoneesta.
 
Photobucket Ashley seurasi ääntä. Hän löysi Miltonin makoilemassa sängyllä, lukemassa jotakin kirjaa.
”Hei”, Ashley sanoi.
”Hei”, Milton vastasi.
Hetkeen kumpikaan ei sanonut mitään.
”Voinko minä jäädä tänne vielä joksikin aikaa?” Milton kysyi kirjansa takaa.
”Totta kai”, Ashley sanoi iloisesti.
Hän ei kehdannut kysyä, kuinka kauan "joksikin aikaa" tarkoitti, mutta hänestä oli ihanaa, että Milton oli tehnyt sen päätöksen. Eivätkä syyt olleet täysin epäitsekkäät.
------------------------------------------
 
Photobucket Kaksi viikkoa hautajaisista Milton majaili edelleen Ashleyn luona. He olivat tottuneet toistensa seuraan hetkessä, eivätkä he oikeastaan tahtoneet muuttaa järjestelyjä. Kun Ashley laittoi heille terveellistä lounasta, puhelin alkoi soida.
”Voitko sinä vastata?” Ashley pyysi. ”Minulla on tässä vähän asiat kesken.”
 
Photobucket ”Ashley Melbrookilla Milton puhelimessa”, Milton sanoi.
”Milton? No vihdoinkin!” tuttu naisääni huudahti puhelimeen.
”Audrey? Mitä sinä nyt?” Milton sanoi siskolleen.
”Minä olen yrittänyt löytää sinua jo viikon verran. Sinä katosit kuin tuhka tuuleen jälkeen Rebeccan hautajaisten!” Audrey sanoi.
”Minä olen ollut koko ajan täällä Ashleyn luona”, Milton vastasi rauhallisesti.
 
Photobucket ”No olisithan sinä voinut ilmoittaa siitä meille muille. Olen soittanut kaikki tutut läpi, eikä kukaan heistä tiennyt, missä sinä olet. Me luulimme jo, että sinä olet… no, tiedäthän sinä. Poissa”, Audrey sanoi.
”Oliko sinulla jokin muu syy, miksi olet etsinyt minua näin antaumuksella?” Milton sanoi kuoreensa sulkeutuneena.
”Oli. Tule hakemaan tyttäresi”, Audrey sanoi.
 
Photobucket ”Onko jotain sattunut?” Milton kysyi huolestuneena.
Tai siltä hän yritti kuulostaa. Hänen oli vaikea saada ääneensä mitään tunnetta.
”Ei. Darcey on ollut täällä jo pari viikkoa, eikä loppua näy. Meillä on täällä muutenkin kaikki kaaoksessa. Perry on romuna ja joulukin on tulossa”, Audrey sanoi.
”Mutta ei minulla ole mitään paikkaa minne Darceyn voisi laittaa!” Milton sanoi.
 
Photobucket ”No se on harmi, mutta hän ei voi jäädä meille. Sinun kannattaisi muutenkin palata takaisin omaan kotiisi ja opetella elämään Darceyn kanssa. Sinä et voi vältellä ongelmia loputtomiin”, Audrey sanoi tiukasti.
”Etkö sinä voisi mitenkään pitää Darceytä jouluun asti?” Milton pyysi jättäen huomioimatta Audreyn kommentin.
”En. Minä odotan sinua tänään kolmelta meillä”, Audrey sanoi ja sulki puhelimen.
 
Photobucket Darcey ja Jodie – Perryn ja Audreyn tytär – tulivat hyvin toimeen keskenään ikäerosta huolimatta. Jodie oli kuitenkin esikoulussa, eli hän oli päivät poissa.
 
Photobucket Audrey sen sijaan piti jouluvapaansa ajoissa voidakseen olla veljentyttärensä kanssa. Se oli vaikeaa niin Audreylle kuin Darceylle. Ensimmäisen illan tyttö oli itkenyt toivottomana äitinsä ja isänsä perään. Miten selittää kaksivuotiaalle, että äiti oli kuollut ja isä kadonnut teille tietämättömille? Seuraavasta päivästä eteenpäin Darcey ei suostunut sanomaan sanaakaan. Hän ei enää itkenyt tai nauranut aikuisten kuullen. Aluksi tyttö myös kieltäytyi syömästä ja päiväunista, mikä koetteli Audreyn hermoja.
 
Photobucket Asioita pahensi Perry, Audreyn aviomies, joka suri Rebeccaa syvästi. Perry oli rakastanut Rebeccaa jo useita vuosia, mutta oli saanut tältä pakit, koska Rebecca rakasti Miltonia. Perry ei kuitenkaan ollut luopunut toivostaan. Kun hän oli saanut tiedon rakkaansa poismenosta, Perry oli linnoittautunut makuuhuoneeseen. Audrey loukkaantui Perryn käytöksestä, sillä hän tiesi miehensä tunteista veljensä vaimoa kohtaan, mutta Perry oli yleensä piilottanut sen. Nyt mies ulvoi kuin hän olisi menettänyt vaimonsa.
 
Photobucket Kun Perry sai itsensä ylös sängystä, hän ilmoitti Audreylle haluavansa eron. Audrey ei voinut uskoa korviaan. Hän oli sietänyt miehensä naurettavaa käytöstä jo vuosia Jodien takia. Heidän ensin rauhallinen keskustelu päättyi kamalaan riitaan.  Sen päätteeksi Audrey ilmoitti miehelleen, että ennen joulua Perry ei saisi muuttaa pois kotoa tai muuten Audrey hankkisi itselleen Jodien yksinhuoltajuuden.
 
Photobucket Hieman ennen kolmea Milton tuli Audreyn ja Perryn talolle. Hän oli tietämätön Audreyn ja Perryn oikeasta tilanteesta, ja siksi hyvin ärtynyt. Hän oli soittanut Rebeccan vanhemmille ja Lealle yrittäessään löytää tyttärelleen hoitopaikan. Rebeccan vanhemmat ilmoittivat, että he eivät jaksaneet ylimääräistä taakkaa juuri sillä hetkellä. Lea taas ei vastannut puhelimeen laisinkaan. Miltonilla oli ideat poissa.
 
Photobucket Kun Milton astui sisälle, Audrey oli jo odottamassa Darcey sylissään.
”Ota tyttö ja lähde ennen kuin Perry-”
”Onko Milton täällä?!” Perry huudahti jostain toisesta huoneesta keskeyttäen Audreyn lauseen.
”Voi ei”, Audrey huokaisi. ”Myöhäistä.”
 
Photobucket ”Ai kun hienoa”, Perry sanoi tultuaan eteiseen, ”Miltonhan se siinä. Mies, joka vei naiselta elämän. Mies, joka tuhlasi upean ballerinan elämästä vuosia.”
”Mistä sinä oikein puhut?” Milton kysyi loukkaantuneena.
 
Photobucket ”Siitä, että sinä pakotit Rebeccan elämään kanssasi. Hän olisi voinut kokea vaikka mitä, mutta sinä tukahdutit hänet. Minä rakastan- siis rakastin häntä. Hän rakasti minua. Me olisimme voineet olla yhdessä”, Perry sanoi tuskaisena.
Milton ei saanut ensin sanaa suustaan. Miten Perry kehtasi loukata Rebeccan muistoa? Varsinkin nyt, kun Milton ei voinut kysyä asiasta Rebeccalta. Syvä raivo kohosi Miltonin sisältä, mutta hän pysyi mahdollisimman ilmeettömänä.
 
Photobucket ”Miten sinä annat Perryn puhua tuollaista?” Milton sanoi siskolleen naurahtaen.
”Älä sinä välitä siitä”, Audrey sanoi, selkä miehiä päin. ”Voisitko sinä vain ottaa tyttäresi?”
 
Photobucket Kun Milton oli ottanut tyttärensä ja sulkenut oven perässään, kova riitely alkoi sisällä talossa. Milton tärisi, mutta hän yritti hillitä omaa vihaansa.
”Mennäänkö me kotiin?” Darcey kysyi isältään.
”Ei, isi vie Darceyn kylään toiseen paikkaan”, Milton vastasi.
”Onko äiti siellä?”
Miltonin kurkkua kuristi.
”Ei, äiti on mennyt taivaaseen”, Milton vastasi äänellä, joka kertoi, että keskustelu oli päättynyt.
 
Photobucket Darcey roikkui Miltonissa koko heidän matkansa kohti Darceyn uutta kotia. Hän kyseli jatkuvasti äidistä ja Leasta, joka oli hoitanut Darceytä lähes koko Rebeccan sairastamisen ajan. Milton joutui selittämään uudestaan ja uudestaan, että äiti oli poissa ja Lea matkoilla. Darcie ei kuitenkaan ymmärtänyt.
 
Photobucket ”Milton! Ja kas, sinulla on suloinen Darcey mukanasi. Tämäpä yllätys”, Lilian, Rebeccan täti, sanoi, kun Milton tuli sisälle.
”Hei Lilian. Voisitko mitenkään tehdä minulle suuren palveluksen?” Milton sanoi sen enempää jutustelematta.
 
Photobucket ”Mitä vain tahdot”, Lilian sanoi myötätuntoisesti.
”Voisitko ottaa Darceyn sinun luoksesi asumaan joulun yli?” Milton sanoi.
Lilianin ymmärtäväinen hymy katosi hetkessä.
”Tiedän, se on paljon pyydetty, mutta minä en jaksa mitään ylimääräistä tällä hetkellä. Minä… minä tarvitsen aikaa surra”, Milton sanoi suorastaan kerjäten sympatiaa.
 
Photobucket Lilian ei silti innostunut ajatuksesta. Hän ei ollut hankkinut omia lapsia, ja hän oli viimeksi hoitanut lapsia yli kymmenen vuotta sitten. Ja nyt hän joutuisi kaitsemaan parivuotiasta yli kaksi viikkoa! Ei kiitos!
”Milton, olen otettu, että ajattelit minua Darceyn hoitajaksi, mutta… minulla on jo suunnitelmia jouluksi”, Lilian valehteli.
 
Photobucket Miltonin ilme synkkeni.
”Jos sinä et voi ottaa Darceytä, minun on pakko laittaa Darcey johonkin perhekotiin”, mies sanoi surkeana.
Darcey nosti pientä päätään ymmällään. Lilianista se oli sydäntäsärkevää. Tyttö oli juuri menettänyt äitinsä, ja nyt hän joutuisi viettämään joulun ventovieraiden kanssa!
 
Photobucket ”Hyvä on, minä otan hänet”, Lilian sanoi ja otti tytön syliinsä.
”Tuhannet kiitokset, Lilian!” Milton sanoi. ”Voit käydä hakemassa Darceylle lisää tavaroita entisestä kodistani. Saat ottaa mitä vain.”
 
Photobucket Ennen kuin Lilian ehti vastata, Milton oli pyyhältänyt ulos ovesta. Hänestä tuntui pahalta jättää pikku-Darcie Lilianin huomaan. Darcey kuitenkin muistutti liikaa Rebeccasta, ja Rebeccan ajatteleminen oli todella tuskallista. Milton tahtoi rakastaa pienokaistaan kuin ennen, mutta se ei vain onnistunut. Milton uskoi tarvitsevansa aikaa erossa Darciesta, jotta hän voisi ajatella lapsestaan samoin kuin ennen.
 
Photobucket ”Mitäs me nyt tehdään, Darcey?” Lilian kysyi hymyillen pienesti.
”Missä isi? Missä äiti?” Darcey kysyi hymyillen, mutta selvästi hätäisemmin kuin aikaisemmin.
Lilian vilkaisi ympärilleen. Tästä tulisi vaikeampaa kuin hän oli odottanut.
-----------------------------------------------------------------------
 
Photobucket Ensitöikseen Lilianin täytyi hankkia Darceylle hoitaja, jotta hän pääsisi hakemaan Darceyn tavarat. Lilianista tuntui oudolta palata taloon, jossa hänen rakas siskontyttärensä oli elänyt vielä kuukausi aikaisemmin. Lilian veti syvään henkeä. Hän olisi valmis.
 
Photobucket Sisällä joku oli käynyt jo tyhjentämässä taloa. Missään ei ollut koriste-esineitä. Paikka kaikui tyhjyyttä, vaikka suurin osa kalusteista oli yhä paikallaan. Joku oli jättänyt pöydälle laatikollisen tavaroita. Kaikki tuoksui Rebeccalta. Muutamassa henkäyksessä Lilian tottui tuoksuun. Se oli viimeinen kerta, kun Lilian haistoi saman tuoksun.
 
Photobucket Kun Lilian meni portaita ylös, hän kuuli kolauksen yläkerrasta. Hän ei ollut yksin. Lilianin ensimmäinen ajatus oli, että Rebecca oli palannut kummittelemaan. Sitten hänen mielikuvituksensa hyppäsi murtovarkaisiin. Tai ehkä Milton olisi palannut pakkaamaan tavaroita! Tosin hän oli melko varma, että Milton ei ollut palannut kotiin. Mieshän oli vältellyt paikkaa jo kaksi viikkoa.
 
Photobucket Rebeccan ja Miltonin makuuhuoneesta kuului nyyhkytystä. Kun Lilian avasi oven, hän löysi suureksi hämmästyksekseen siskonsa Beatricen.
”Bea, mitä sinä…?” Lilian kysyi.
Beatrice ei edes yllättynyt Lilianin tulosta. Hän tuskin nosti katsettaan maasta.
”Minä tulin tänne… tänne pakkaamaan Beckyn tavaroita. Mutta… mutta… mutta minä en pysty”, Beatrice sanoi sanotuksi itkunsa keskeltä.
 
Photobucket Lilian istahti isosiskonsa viereen, joka vaikutti vanhenneen kahdessa viikossa kaksi vuosikymmentä.
”Sinun täytyy ajatella, että Becky on nyt paremmassa paikassa. Jumalan luona”, Lilian yritti lohduttaa.
”Mikä hemmetin Jumala”, Beatrice puuskahti takaisin. ”Mitään Jumalaa ei ole. Millainen Jumala tappaisi minun molemmat tyttäreni aivan liian nuorina. Se ei ole oikein!”
 
Photobucket Niin, millainen Jumala riisti äidiltä kaikki lapset? Lilian ei osannut sanoa mitään. Ei Lilian edes uskonut Jumalaan, heistä Beatrice oli ollut se uskonnollisempi, ja sitäkin vain hyvin vähän. Niinpä he olivat hiljaa. Lilian antoi siskonsa nyyhkyttää, mutta pysyi tämän vierellä. Hänellä oli paljon kysymyksiä, joita hän tahtoi kysyä Beatricelta – erityisesti se, miksi Beatrice ylipäätänsä oli tyhjentämässä Rebeccan ja Miltonin kotia – mutta Lilian tiesi, että hänen oli palattava kotiinsa takaisin Darceyn luo mahdollisimman nopeasti.
 
Photobucket ”Bea, minä en voi viipyä kovinkaan kauaa”, Lilian sanoi. ”Minä tulin vain hakemaan Darceyn tavaroita.”
Beatrice nyökkäsi.
”Sinun on parasta lähteä kotiin”, Lilian jatkoi.
Beatrice nyökkäsi jälleen. Lilian heitti huolestuneen katseen siskoonsa, ja kääntyi etsimään Darceyn huonetta.
 
Photobucket Darceyn huoneessa oli, Lilianin kauhuksi, paljon tavaroita. Koska Lilianilla ei ollut laisinkaan taaperoille sopivia leluja, vaatteita tai edes sänkyä, hänen täytyi ottaa mahdollisimman paljon tavaroita mukaansa. Mukaan lukien pinnasänky. Milton voisi sitten hakea kaikki Lilianin lainaamat asiat uuteen kotiinsa.
 
Photobucket Taksikuski auttoi Liliania kantamaan raskaimmat tavarat tilataksiin, Beatrice oli jo lähtenyt. Kevyet asiat, kuten vaatteet ja pari lelua, jäivät Lilianin hoidettavaksi. Jäljelle jäi hieman tyhjempi huone.
 
Photobucket Lilian sai tavarat jotenkuten paikoilleen vierashuoneeseen. Darcey vaikutti paljon tyytyväisemmältä, kun hän sai itselleen oman vanhan sänkynsä. Kuitenkin ennen nukkumaanmenoa hän kyseli jälleen vanhemmistaan.
”Sinä olet nyt Lilian-tädillä pari viikkoa, mutta sitten isä tulee hakemaan sinut ja te voitte asua kahdestaan”, Lilian selitti tytölle.
-----------------------------------------------------------------------
 
Photobucket Elämä Darceyn kanssa ei ollut suinkaan ruusuilla tanssimista. Tyttö oli kuin taantunut takaisin pikkuvauvan tasolle. Lilian tiesi, että Darcey osasi juoda lasista, mutta hän vaati itselleen tuttipulloa. Lisäksi Darcey oli alkanut kastella sänkynsä öisin.
 
Photobucket Darcey kuitenkin vaikutti viihtyvän isotätinsä luona paremmin kuin Audrey-tätinsä perheessä. Lilianinkin oli tavallaan onnellinen siitä, että koti ei ollut niin tyhjä. Hän ei ollut koskaan asunut kenenkään kanssa, ja se oli tavallaan kivaa mutta tavallaan ahdistavaa. Lilian odotti kaikesta huolimatta sitä, että Milton hakisi tyttärensä parempaan huostaan.
 
Photobucket Seuraavat kaksi viikkoa kuluivat kuin siivillä ja pian oli joulu. Lilian oli päättänyt juhlia sitä vähemmällä koristelulla, sillä Rebeccan kuolemasta oli vain kuukausi. Darcey oli vähitellen tottunut siihen, että äiti ei ollut paikalla. Tyttö kuitenkin itki paljon ja kaipasi tätä. Kun hän oli tottunut Lilianin seuraan, hän oli alkanut kiukutella ja vaatinut isäänsä paikalle. Jouluna Darcey kuitenkin oli vähän onnellisempi – saihan hän lahjoja.
 
Photobucket Lilian oli hyvin pahoillaan siitä, ettei Milton tullut edes katsomaan Darceytä joulun aikaan. Mies ei edes lähettänyt tyttärelleen lahjaa. Liliania myös huolestutti se, ettei hän ollut sopinut Miltonin kanssa tarkkaa päivämäärää sille, milloin hän hakisi Darceyn itselleen. Lilianin oli kuitenkin käytävä töissä, eikä hän aina saisi ystäviään hoitamaan Darceytä.
 
Photobucket Tuli tammikuu. Lilian yritti tavoittaa Miltonia, mutta mies ei ollut antanut puhelinnumeroa, johon soittaa. Lilian ei tuntenut Miltonin sukulaisia, eikä hän edes muistanut Miltonin siskon nimeä. Ei ollut ketään, keneltä kysyä apua. Beatrice ja Bertil olivat molemmat yhtä tietämättömiä miehen olinpaikasta. Vähitellen Lilianille oli selvää, että hänen täytyi huolehtia Darceystä kunnes Milton viitsisi ilmestyä paikalle.
----------------------------------------------
 
Photobucket Sillä välin kun Lilian yritti keksiä tapoja löytää Milton, mies itse valmistautui palaamaan takaisin töihin. Hän majaili yhä Ashleyn luona, vaikka hän yritti löytää omaa asuntoa. Ashley oli ollut hyvin kärsivällinen edellisten kahden kuukauden aikana, ja heistä oli tullut ystävät. Ikäerosta huolimatta he tulivat hyvin toimeen – tosin aluksi Milton ei paljon puhunut, hän vain suri.
 
Photobucket Ashleyn mielestä Miltonin seuraava askel surusta selviämisestä oli töihin palaaminen. Siten hän saisi itselleen edes jonkunlaisen rytmin päiväänsä. Miltonin lukitessa ovea hänen ajatuksensa harhailivat tyttäreensä. Oli pelottavan helppo olla ajattelematta Darceytä, kun tämä ei ollut mukana Miltonin elämässä. Milton uskotteli itselleen, että kunhan hän löytäisi uuden asunnon, hän voisi ottaa Darceyn luokseen.
 
Photobucket Tosiasiassa Milton ei uskonut enää pystyvänsä hoitamaan lastaan samalla tavalla kuin hän olisi ehkä pystynyt ennen. Toisinaan hän ikävöi Darceytä, mutta useimmiten häntä vain pelotti ajatus vastuunottamisesta. Miten hän muka pärjäisi pienen tytön kanssa? Hän oli ollut töissä tämän ensimmäisen vuoden ja toisen vuoden tyttöä oli hoitanut Lea, Rebeccan paras ystävä, sillä välin kun Rebecca oli sairastanut syöpää. Milton tuskin enää tunsi lastaan.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

No mitäs mieltä olitte? Tämä osa ei onneksi ollut ihan yhtä traaginen kuin pari edellistä. :D Olen miettinyt, että jos olette halukkaita lukemaan, voisin tehdä "osan", jossa selittäisin lähinnä taustahahmojen luonteita paremmin, kuten Lean, Ashleyn, Lidian ja Perryn. Osa olisi siinä mielessä tylsä, että uusia kuvia tai tapahtumia ei olisi lainkaan. Näissä tavallisissa osissa ei nimittäin anneta ns. "oikeaa kuvaa" kaikista henkilöistä, sillä näkökulma on aina jonkun toisen, tässä osassa Miltonin ja Lilianin (ja aikaisemmin Rebeccan). Jos teitä ei kiinnosta ehdottamani osa, niin sanokaa se vain suoraa. :D Ihan turha minun on sellaista rustailla yhden tai kahden ihmisen tähden. Jos siis jaksaisitte kommentoida tähän (ja muuhunkin) liittyen niin olisin kiitollinen. :)
]]> 2012-06-30T12:28:01+03:00 2019-10-12T14:50:45+03:00 https://lcbrennan.vuodatus.net/lue/2012/06/osa-31-mother-s-eyes sufita https://lcbrennan.vuodatus.net/ <![CDATA[Osa 30. Angel will die]]>  
Photobucket Rebecca ja Milton eivät aikailleet häiden järjestämisessä. He vuokrasivat pienen salin, jonne he asettelivat sinne tuoleja vieraita varten. Huoneen toiseen päähän he laittoivat muutaman pöydän juhla-osuutta varten. Vieraita he kutsuivat kourallisen, ja heistä suurin osa oli Rebeccan vieraita. Paikalle kutsuttiin Rebeccan vanhemmat, hänen tätinsä Lilian ja hänen siskopuolensa Ashley. Ashley oli pukeutunut naurettavan pieneen bile-mekkoon, joka ei sopinut laisinkaan tilaisuuteen. Rebeccan isän vaimoa Heatheria ei kutsuttu tilaisuuteen. Lisäksi paikalle tuli Lea sekä Lidia ja Josephine, Rebeccan entiset kämppikset. Miltonin vieraita olivat hänen siskonsa Audrey perheineen.
 
Photobucket Milton tunsi itsensä jännittyneeksi ja onnelliseksi seistessään siinä, odottamassa Rebeccaa hääkaaren alla. Hän oli kuin nuori mies jälleen. Oli paljon helpompaa unohtaa Rebeccan syöpä, kun ympärillä oli ihania ihmisiä juhlistamassa rakkautta heidän kanssaan. Etäisesti Miltonin päässä vilahti ajatus, että seuraavan kerran he kaikki olisivat koolla Rebeccan hautajaisissa.
 
Photobucket Alttarille astelemisen sijaan Rebecca rullaili salin etuosaan tummansinisessä leningissä. Hänestä valkoiseen pukeutuminen oli jotenkin tekopyhää. Hän laittoi vaalean peruukkinsa, vaikka hänen äitinsä piti sitä mauttomana. Oikeasti hän vain muistutti liikaa kuollutta siskoaan, ja se oli liikaa Beatricelle. Rebeccan mielestä hän näytti vähemmän kuolleelta peruukin kanssa. Kalju morsian ei ollut se, mikä Rebecca tahtoi olla hääalbumissaan.
 
Photobucket Rebecca tahtoi seistä istumisen sijaan, vaikka se oli raskasta hänen keuhkoilleen.
”Sinä näytät kauniilta”, Milton sanoi hymyillen.
”Sinä näytät upealta”, Rebecca kuiskasi takaisin.
 
Photobucket He lausuivat toisilleen romanttiset vihkivalat. Koko seremonian ajan Milton piti Rebeccan kädestä kiinni. Tavallaan hän halusi osoittaa sillä läheisyyttään, mutta tosiasiassa Milton pelkäsi Rebeccan kunnon pettävän. Rebecca oli kuihtunut entisestään. Hän oli pelkkää luuta, nahkaa ja syöpää. Kun he vannoivat toisilleen olevansa yhdessä koko heidän loppuelämänsä, Rebecca yritti olla miettimättä, kuinka kauan se oikeastaan olisi.
 
Photobucket Kun he olivat suudelleet nopeasti ja Rebecca oli päässyt takaisin istumaan, he pyysivät kaikkia menemään syömään. Monelle seremonia oli ollut kuitenkin liikaa. Beatrice ja Bertil nyyhkyttivät molemmat eturivissä – kumpikaan heistä ei ollut uskonut, että heidän tyttärensä enää menisi naimisiin. Oikeastaan vain Audrey ja Ashley selvisivät kuivin silmin.
 
Photobucket He jakautuivat kahteen pöytään. Rebeccan ja Miltonin pöytään istuivat ystävät ja Ashley. Toiseen pöytään taas istuivat sukulaiset. Ashleytä ei voitu laittaa samaan pöytään Rebeccan äidin Beatricen kanssa, sillä Rebeccan isä Bertil oli hankkinut hänet toisen naisen kanssa. Todellisuudessa Rebecca olisi mieluummin ottanut pöytäänsä Lilian-tätinsä, jonka kanssa Rebecca oli läheinen.
 
Photobucket Rebeccan ystävät eivät välittäneet nuoresta Ashleystä. Lidia tuli paremmin toimeen jopa Lean kanssa, ja he olivat inhonneet toisiaan jo vuosikymmeniä. Leaa, Lidiaa ja Josephinea yhdisti rakkaus balettiin. Oikeastaan se yhdisti koko pöytäseuruetta intohimo balettia kohtaan. Ainoa ulkopuolinen oli mallina työskentelevä Ashley.
 
Photobucket Siitä syystä Ashley keskittyi keskustelemaan Rebeccan kanssa. Tai pikemminkin Ashley puhui ja Rebecca kuunteli. Hän leuhki kuvausmatkoillaan, jotka sijoittuivat ympäri maailmaa. Hän pudotteli kuuluisien mallien ja suunnittelijoiden nimiä kuin viimeistä päivää.
”Minä ostin juuri asunnon pääkaupungista. Keskustasta, tietysti. Enhän minä ehdi kotona tehdä muuta kuin pyörähtää, mutta sellaista se mallin elämä on!” Ashley sanoi.
 
Photobucket ”Mieletöntä”, Rebecca vastasi monotonisella äänellä.
Milton purskahti nauruun. Heidän elämänsä oli häiden alla ollut yhtä tunteiden ääripäitä. Kamalia onnen tunteita ja heti perään syvää surua. Hillitöntä naurua ja lohdutonta itkua. Rebecca vaali mielessään onnen hetkiä. Päivien huvetessa niitä oli jatkuvasti vähemmän.
 
Photobucket ”Aivan ihana tilaisuus, Becky”, Lilian-täti tuli ylistämään ruokailun päätyttyä.
”Voi kiitos”, Rebecca vastasi hymyillen.
”Häälahjaksi minä varasin teille upean hotellisviitin, ja minä ehdottaisin, että sinä ja Milton lähtisitte jo nauttimaan siitä”, Lilian jatkoi.
 
Photobucket ”Mikä mainio ehdotus, Lilian!” Milton sanoi virnistäen.
”Voidaanko me hylätä vieraat jo näin aikaisin?” Rebecca kysyi huolissaan.
”Mitä turhaan aikailemaan, kerranhan sitä eletään”, Lilian sanoi ja katui välittömästi sanavalintaansa. ”Tai siis, tarkoitan vain, että-”
”Minä kyllä ymmärrän, mitä sinä tarkoitit”, Rebecca vastasi lempeästi.
 
Photobucket Milton nousi ylös ja asteli pöytien keskelle.
”Kiitos paljon kaikille vieraille. Kello alkaa olla jo sen verran paljon, että minä ja rouva lähdetään tästä jo yöpuulle”, Milton sanoi. ”Te voitte toki jäädä tänne vielä juhlimaan. Toivottavasti viihdyitte!”
--------------------------------------------------
Hotellilla
 
Photobucket Photobucket ”Vau! Tämä huone peittoaa kaikki aikaisemmat hotellihuoneet, joissa me ollaan käyty”, Rebecca sanoi katsellen ympärilleen.
”Niinpä, Lilian tosiaan ylitti itsensä. Eihän täällä melkein uskalla koskea mihinkään”, Milton sanoi hymyillen.
”No ehkä me voitaisiin koskea tuohon sänkyyn, joka on tuolla toisessa huoneessa”, Rebecca sanoi ja yritti kuulostaa enemmän viettelevältä ja vähemmän sairaalta.
 
Photobucket Milton hymyili ja nappasi Rebeccan syliinsä. Hän tunsi kaikki Rebeccan luut naisen mekon läpi.
”Pidä tiukasti kiinni, rouvaseni”, Milton sanoi, kun hän kantoi Rebeccan sängylle.
 
Photobucket Rebecca ja Milton etenivät hitaasti. Toisaalta Rebeccan keuhkot olivat huonossa kunnossa, toisaalta he tiesivät, että heidän hääyönsä oli luultavasti heidän viimeinen yhteinen yö. Rebecca yritti olla ajattelematta sitä. Hän oli sanonut mielessään hyvästejä jo niin monelle asialle. Tätä hän ei halunnut vielä hyvästellä.
 
Photobucket Rebecca heräsi kylmään valoon, joka purjehti ovelasti verhojen takaa. Tavanomainen pahoinvointi oli jo alkanut. Hän nousi vaivalloisesti istumaan sängylleen. Jo tämä pieni liike sai hänen keuhkonsa huutamaan kivusta. Kipu ei ollut tavallista pahempaa, joten se ei huolestuttanut häntä. Se vain muistutti häntä omasta kuolevaisuudestaan. Kun Rebecca nosti päätään, hän huomasi Miltonin jo heränneen.
 
Photobucket Milton nojasi seinään ja luki kirjaa, jonka nimestä Rebecca ei saanut selvää. Milton näytti niin rauhalliselta, että hetken aikaa Rebecca ajatteli vain pysyvänsä siinä, katsomassa miestään, jonka kasvot olivat jo nyt surun uurtamat.
”Ai huomenta, rakas”, Milton sanoi nostettuaan katseensa pois kirjastaan.
”Huomenta. Auttaisitko minut pöydän ääreen?” Rebecca pyysi.
 
Photobucket He istuivat molemmat alas.
”Kamalaa joutua luopumaan tästä”, Rebecca sanoi.
”Tämä hotellihuone on meillä vielä puoleenpäivään asti”, Milton vastasi kirjansa takaa.
”Ei, minä tarkoitan tätä kaikkea. Sinua ja minua, Darcey, isää ja äitiä, Leaa ja kaikkia muita. Minä haluaisin niin elää”, Rebecca vastasi.
 
Photobucket ”Pitääkö meidän puhua tästä juuri nyt?” Milton kysyi ahdistuneena.
”Milloin sitten? Minä haluan puhua siitä. Miksei kuolevalle anneta mahdollisuutta surra? Te saatte surra vaikka vuosikausia. Minä menetän paljon enemmän kuin te muut”, Rebecca sanoi.
”Minä ymmärrän-”, Milton sanoi, mutta Rebecca keskeytti hänet.
 
Photobucket  ”Minä tahdon nähdä Darceyn menevän kouluun ja aloittavan baletin. Minä haluan hankkia toisen lapsen. Minä tahdon herätä sinun viereltäsi vielä viisikymppisenä ja syödä lettuja aamiaiseksi”, Rebecca purki tuntojaan.
”Vielä ei pidä menettää toivoa”, Milton sanoi.
”Mitään toivoa ei ole, Milton. Minä en tahtonut kertoa sinulle ennen häitä. Minun hoitoni lopetetaan. Käytännössä minut jätetään kotiin odottamaan kuolemaa. Minusta tulee pelkkä mätänevä ruumis ja te saatte jatkaa elämäänne.”
 
Photobucket Milton painoi päänsä pöytään.
”Milton…” Rebecca kuiskasi.
”Minä en tahdo tätä. Minä en halua sinun kuolevan. Tämä on vain niin väärin”, Milton sanoi ja Rebecca kuuli, kuinka miehen ääni murtui.
Milton itki.
”Minä en pärjää ilman sinua”, Milton kuiskasi.
Rebecca tiesi menneensä liian pitkälle. Hänen olisi pitänyt valita sanansa paremmin. Rakastaa vielä kun se oli mahdollista.
 
Photobucket ”Sinä olit oikeassa”, Rebecca sanoi. ”Ei meidän pitäisi puhua tästä.”
Milton nosti päänsä ja otti Rebeccan heikon käden omaansa.
 
Photobucket Marraskuun puoliväli toi kylmän aallon, ja myös Rebeccan ja Miltonin naapurusto sai kokea lumisateen.
 
Photobucket Kun tieto Rebeccan syöpähoitojen lopettamisesta kiri Rebeccan vanhempien korviin, molemmat käytännössä muuttivat Miltonin pieneen kolme-huonetta-ja-keittiö –kotiin. He tahtoivat välttämättä viettää tyttärensä viimeiset päivät hänestä ja pikku-Darceystä huolehtien, mikä vähensi Miltonin ja Lean taakkaa.
 
Photobucket Rebeccan Viimeinen Hyvä Päivä oli tavallinen kylmä marraskuinen päivä. Viimeinen Hyvä Päivä on sananmukaisesti viimeinen hyvä päivä, viimeinen päivä, jolloin tuska ja kipu hälvenivät hetkeksi ja Rebecca saattoi melkein nauttia olostaan. Tietenkään Rebecca ei tiennyt silloin, että kyseessä oli Viimeinen Hyvä Päivä, hänelle se oli yksinkertaisesti vähän parempi päivä muiden päivien joukossa.
 
Photobucket He eivät tehneet sinä päivänä mitään ihmeellistä. Kaikki olivat onnellisia siitä, että Rebecca ei ollut oksentanut kertaakaan aamupäivän aikana. Lea jutusteli Rebccan kanssa, joka oli jo hiljalleen alkanut lipua pois. Hän ei enää muistanut kuin läheistensä kasvot ja unohteli asioiden nimiä. Sinä päivänä Lea kuitenkin näki, että Rebecca oli enemmän läsnä kuin yleensä.
 
Photobucket Jos he olisivat tienneet, että Viimeisen Hyvän Päivän lounas tulisi olemaan myös heidän viimeinen yhteinen ruokailuhetki, he olisivat juhlistaneet sitä – syöneet ehkä jotakin fiinimpää kuin kanasalaattia. He olisivat nauttineet siitä pidempään ja muistelleet ehkä kaikkia niitä lounaita, jotka he olivat syöneet yhdessä. He olisivat ainakin puhuneet enemmän. Ihan vain ylipäätänsä puhuneet.
 
Photobucket Kaksi viikkoa Viimeisen Hyvän Päivän jälkeen oli Rebeccan viimeinen päivä. Hänellä oli ollut suuria hengitysvaikeuksia, eivätkä mitkään lääkkeet saaneet häntä paremmaksi. Lopulta Milton, Beatrice ja Bertil veivät Rebeccan sairaalaan jättäen Darceyn Lean hoidettavaksi.
 
Photobucket Lääkäri kertoi Miltonille ja Rebeccan vanhemmille heti tilanteen. Rebecca saattoi lähteä sinä yönä. Uutisen kuultuaan kukaan ei enää suostunut lähtemään Rebeccan viereltä. Puolen yön aikoihin Rebecca ei enää sanonut sanaakaan.
”Minä rakastan sinua”, Milton kuiskasi jatkuvasti. ”Kaikki tulee olemaan hyvin. Kaikki on hyvin, rakas.”
Beatrice yritti olla itkemättä. Tyttären tuskan näkeminen oli kamalaa.
 
Photobucket Bertil itki lohduttomasti. Kaikki muistot Bethanyn menettämisestä tulvivat hänen mieleensä. Bertil katui kaikkia niitä viikkoja, kun hän oli ollut poissa kaksosten luota. Hän olisi voinut leikkiä heidän kanssaan enemmän. Hän olisi voinut kuunnella Rebeccaa enemmän tytön ollessa teini-ikäinen. Hän ei ollut ikinä ajatellut, että Rebecca kuolisi ennen häntä. Nyt se sitten tapahtuisi. Hän joutuisi hautaamaan toisenkin lapsensa.
 
Photobucket Beatrice kuiski Rebeccalle rohkaisevia sanoja, joita kukaan ei kuullut. Hän tunsi itsensä kamalaksi, kun hän toivoi Rebeccan kuolevan. Hän ei yksinkertaisesti sietänyt katsoa Rebeccan tuskaista ilmettä enää hetkeäkään. Hän tahtoi Rebeccan elävän onnellisesti enemmän kuin mitään muuta. Toiseksi eniten hän tahtoi, että Rebecca ei enää kärsisi.
 
Photobucket Kun Rebeccan sydänäänet alkoivat hiljalleen heiketä, Milton puhkesi kyyneliin.
”Becky, minä rakastan sinua niin paljon. Kaikki tulee olemaan hyvin”, Milton sanoi.
Ne sanat olivat viimeiset, jotka Rebecca kuuli.
Jos kuuli.
 
Photobucket Kun Rebeccan sydänäänet lakkasivat, Beatrice purskahti kunnolla itkuun. Hän ei ollut enää äiti. Hän oli nainen, joka oli menettänyt kaksi lasta. Mitä pahaa hän oli tehnyt edellisessä elämässään ansaitakseen jotakin tällaista? Bertil halasi entistä avovaimoaan.
”Me selvitään kyllä”, Bertil sanoi, vaikkei uskonut sanoihinsa.
Hän, kuten kaikki muutkin samassa huoneessa, tahtoi olla kuollut.
 
Photobucket Sairaanhoitaja avasi oven ja astui sisälle.
”Olen pahoillani menetyksestänne, herra Brooks. Lääkäri tulee aivan pian, jos vain viitsitte odottaa hetken. Hän puhuu kanssanne ja ohjaa teidät eteenpäin”, sairaanhoitaja sanoi.
”En minä piru vie tahdo puhua kenenkään kanssa”, Milton vastasi kyyneleet silmissään.
Häntä hävetti itkeä sillä tavalla naisen edessä.
 
Photobucket ”Voinko minä vain lähteä?” hän kysyi yrittäen rauhoittua.
”Ymmärrän kyllä järkytyksenne ja surunne, mutta juuri siitä syystä olisi tärkeää, että puhuisitte lääkärin kanssa”, sairaanhoitaja yritti suostutella.
”Minä tahdon vain pois”, Milton piti puolensa. ”Tarjotkaa apua ennemmin Rebeccan vanhemmille.”
 
Photobucket Milton kääntyi katsomaan vaimoaan viimeisen kerran. Rebeccalla oli pientä nukkaa päälaella. Hänen kauniit silmänsä olivat kiinni. Kaiken kaikkiaan näytti aivan siltä kuin Rebecca vain nukkuisi. Milton puoliksi uskoi siihen. Hän odotti vaimonsa avaavan silmänsä, mutta sitä ei tapahtunut.
”Nuku hyvin”, Milton kuiskasi mahdollisimman hiljaa.
 
-------------------------------------------------------
 
Photobucket Hautajaiset järjestettiin jo seuraavana viikonloppuna. Osa vieraista jäi pois, kuten Lidia ja Josephine. He kertoivat, etteivät he pystyisi tulemaan rakkaan ystävänsä hautajaisiin, koska se olisi liian rankkaa. Milton oli oikeastaan tyytyväinen, että tilaisuus pysyi intiiminä. Rebecca oli toivonut, että hautajaiset pysyisivät pienenä.
 
Photobucket Vuorotellen he kävelivät Rebeccan arkun viereen ja sanoivat jotakin kaunista. Kun tuli Miltonin vuoro, hän ei saanut sanaakaan suustaan. Hän oli tavallaan jo hyvästellyt vaimonsa. Lisäksi Milton oli itkenyt niin paljon, että hän oli menettänyt äänensä.
 
Photobucket Ulkona satoi sankasti lunta. Audrey ja Ashley olivat jäätyä, sillä heillä ei ollut päällystakkeja mukana. Rebeccan hauta oli hänen siskonsa Bethanyn haudan vierellä. Beatrice katsoi kahta hautakiveä, kahta lastaan, ja toivoi, että kaikki olisi mennyt toisin. Bertil hänen vieressään oli menettänyt kaiken itsehillinnän ja itki lohduttomasti. Milton yritti pysyä kivikasvoisena. Beatrice halusi laulaa jotain haudalla, mutta kukaan ei yhtynyt hänen yksinäiseen virteensä.
 
Photobucket Kun ihmiset alkoivat hajaantua jokainen omaan suuntaansa, Audrey tuli puhumaan veljelleen.
”Minä ja Darcey lähdemme kohti kotia”, Audrey ilmoitti.
Milton oli pyytänyt Audreytä huolehtimaan tyttärestään ainakin jonkin aikaa. Hänestä ei ollut isäksi nyt kun Rebecca oli poissa ja Lea ei jaksanut enää auttaa kaikessa.
”Kiitos Audrey”, Milton sanoi paksulla äänellä.
”Soita, jos tarvitset jotain”, Audrey lisäsi ennen kuin hän kääntyi lähteäkseen.
 
Photobucket Muutkin kaikkosivat, ja Milton jäi hetkeksi yksin – tai niin hän luuli.
”Herra Brooks – tai siis Milton – otan syvästi osaa”, Ashley, Rebeccan siskopuoli, sanoi.
”Niin. Kiitos. Ja samoin, sinähän olet menettänyt siskon”, Milton vastasi hieman vaivaantuneesti, sillä hän ei voinut lakata kyynelehtimästä.
 
Photobucket Rebecca ei ollut ikinä puhunut kaunein sanoin siskopuolestaan. Ashley oli ilmestynyt Rebeccan elämään samaan aikaan kuin Bethany kuoli. Rebecca oli tuolloin 15 ja Ashley 8. Koska Rebeccan isä Bertil oli elänyt kaksoiselämää – viettäen joka toisen viikon Rebeccan, Bethanyn ja Beatricen kanssa ja joka toisen Heatherin ja Ashleyn kanssa – Rebecca piti Ashleytä jonkinlaisena riistäjänä kuin se olisi Ashleyn syy, että Bertil oli pettänyt kahta naista puolin ja toisin. Asiaa ei auttanut se, että Ashleystä tuli kaunis malli. Rebecca oli aina tuntenut alemmuutta pikkusiskoaan kohtaan.
 
Photobucket ”Minä voin saattaa sinut kotiisi”, Ashley sanoi.
”Ei kiitos. Tai siis minä… en ole enää palaamassa sinne. En vähään aikaan. Se oli minun ja Rebeccan yhteinen koti. Kaikki muistuttaa minua hänestä”, Milton sanoi. ”Minä aion mennä hotelliin, niin on parempi.”
 
Photobucket ”Ei, ei sinun sovi olla yksin. Minulla on asunto aivan keskustassa. Sinun on parempi olla ihmisten parissa kuin yksin. Minulla on kyllä tilaa, eikä sinun ole sopivaa sanoa ”ei” surevalle naiselle”, Ashley sanoi napakasti.
Milton oli ehkä surun murtama, mutta hän ei voinut kieltäytyä, kun Ashleyn kaltainen upea nainen pyysi häntä luokseen.
”Hyvä on”, Milton sanoi ja pyyhkäisi kyyneleensä hihaan. ”Lähdetään.”
--------------------------------------------------------------
 
Beatricen luona.
Photobucket  
Photobucket Beatrice ja Bertil menivät Beatricen luo. Molemmat olivat edelleen surusta sekaisin. He olivat tienneet, että Rebecca kuolisi. He olivat tienneet, että se sattuisi. Että se sattuisi aivan yhtä paljon kuin Bethanyn kuolema oli sattunut, vain seitsemäntoista vuotta aiemmin. Silti kaikki se valmistautuminen ei ollut auttanut ollenkaan. Beatrice ei nukkunut juuri ollenkaan ja Bertil nukkui koko ajan. Niinä harvoina hetkinä kun Beatrice poistui kotoaan, hän näki Rebeccan jatkuvasti kaikkialla. Hän oli pelästyttänyt jo lähes kymmenen naista luultuaan heitä tyttärekseen.
”Haluaisitko kahvia?” Bertil kysyi hiljaa.
Beatrice pudisti päätään.
 
Photobucket ”Minä en enää tiedä, mitä tehdä”, Bertil sanoi. ”Kaikki on niin kamalan tyhjää.”
”Minä tiedän. Viimeiset kuukaudet olemme kiertäneet kehää Beckyn ympärillä. Nyt… nyt ei ole enää, minkä ympärillä kiertää”, Beatrice sanoi vältellen sanaa ”kuolema”.
Hän ei tahtonut ajatella, että Rebecca oli oikeasti poissa.
”Minua tavallaan lohduttaa, että he ovat nyt molemmat yhdessä, Becky ja Bethany siis. Tuntuuko se hullulta?” Bertil kysyi.
 
Photobucket ”Ei. Minä ymmärrän sinua täysin. Minä vain… minä vain luulin, että minä tapaisin Bethanyn ennen Beckyä. Mutta ehkä he ovat onnellisia yhdessä”, Beatrice vastasi epävarmasti.
”Tai sitten he riitelevät niin kuin aina lapsina. He vasta olivat kaksikko! Aina toistensa kimpussa. Minulla meni hermo heihin useita kertoja päivässä”, Bertil muisteli, vaikka muisteleminen sattui.
Beatrice naurahti. Se oli kivulias naurahdus. Ehkä vielä joskus nauraminen ei tuntuisi niin väärältä.
-------------------------------------
 
Photobucket Ashley oli sanonut, että hänen asuntonsa on keskustassa, mutta ei suinkaan sen kaupungin keskustassa, jonne Rebecca haudattiin. Ashley ja Milton ottivat junan pääkaupunkiin ja jatkoivat sieltä jalan Ashleyn asunnolle. Koko matkan ajan Ashley oli äänessä. Heillä oli ikäeroa lähes kolmekymmentä vuotta, mikä hieman vaivasi Miltonia. Heillä ei vaikuttanut olevan muuta yhteistä kuin Rebecca, eikä Milton tahtonut puhua hänestä. Seuraavana aamuna Milton lähtisi, niin hän päätti. Hän jäisi yhdeksi yöksi silkasta kohteliaisuudesta, ja sitten hän löytäisi hotellin.
 
Photobucket Sisällä Ashleyn kodissa oli valoisaa. Ovia ei juurikaan ollut, vaan kaikki oli avointa tilaa.
”Voit mennä tuonne olohuoneeseen istumaan, niin sillä välin minä vaihdan vaatteet”, Ashley sanoi ja ohjasi Miltonia peremmälle.
 
Photobucket Milton istahti Ashleyn valkoiselle sohvalle. Sivusilmällä hän näki, kuinka Ashley riisui mustan mekkonsa. Milton ei voinut olla miettimättä, yrittikö Ashley flirttailla hänen kanssaan. Se olisi kyllä todella sopimatonta, mutta miksi muuten hän esittelisi upeaa vartaloaan sillä tavalla? Milton vältteli katsomasta Ashleyn suuntaan. Rebeccan kuolemasta oli vain muutamia päiviä, joten muiden naisten katseleminen tuntui yhä väärältä.
 
Photobucket ”Onko sinulla nälkä?” Ashley kysyi, kun hän palasi huoneestaan.
”No ei oikeastaan”, Milton vastasi.
Ruoka ei ollut maistunut hänelle jälkeen Rebeccan kuoleman.
”Mutta sinä et ole syönyt yli kuuteen tuntiin! Minä laitan meille kevyen salaatin”, Ashley sanoi.
 
Photobucket Heidän välilleen syntyi kiusallinen hiljaisuus. Milton ei oikeastaan jaksanut puhua mistään, hän halusi olla yksin. Ashley vaikutti oudon tyytyväiseltä ottaen huomioon, että hän oli juuri tullut siskonsa hautajaisista. Se häiritsi Miltonia suunnattomasti. Miten kukaan saattoi olla noin suruton?
 
Photobucket ”En tahdo kuulostaa tylyltä”, Milton sanoi, kun he olivat saaneet ruokaa eteensä, ”Mutta sinä et vaikuta olevan yhtään tolaltasi, vaikka menetit toisenkin siskosi.”
Ashley hämmentyi täysin.
 
Photobucket ”Minä luulin, että se on selvää”, Ashley sanoi.
Oli Miltonin vuoro hämmentyä.
”Tai siis minä ja Rebecca emme koskaan olleet erityisen läheisiä. Meillä oli hirveästi ikäeroa ja hän inhosi minua. Minä yritin luoda jonkunlaisen yhteyden, mutta hän piti minua vihollisenaan. Minä olen tietysti surullinen, kuolema on aina kamalaa. Isä on aivan murtunut, ja minusta on hirveää katsoa, kun hän kärsii. Ja äitikin on tolaltaan, koska isä ei ole ollut yli kuukauteen kotona”, Ashley selitti.
 
Photobucket ”Miten niin hän ei ole ollut kotona kuukauteen?” Milton kysyi.
”No kyllähän sinä tiedät, hän vietti viimeisen kuukauden sinun ja Rebeccan luona”, Ashley sanoi huolettomasti.
”No ei hän ollut meillä koko aikaa. Hän ja Beatrice lähtivät aina muutamaksi yöksi kotiin hakemaan vaatteita ja katsomassa postit. Ja he molemmat lähtivät omiin koteihinsa Beckyn… lähdön jälkeen”, Milton sanoi.
 
Photobucket ”Ei, sinä olet väärässä”, Ashley sanoi ja hänen aikaisempi tyyneytensä vaikutti kaikonneen kokonaan. ”Äiti sanoi, ettei isä ole käynyt kotona. Eikä hänellä ole mitään syytä valehdella.”
”No ehkä hän ei valehdellut”, Milton vastasi.
Hän oli kaikessa kiireessään ehtinyt huomata, että Beatricen ja Bertilin välillä oli muutakin kuin ystävyyttä. Rebeccakin oli vihjaissut jotakin saman suuntaista samoihin aikoihin kuin hänellä oli todettu syöpä.
”Älä ole hölmö. Missä muualla isä olisi voinut olla?” Ashley mutisi.
 
Photobucket ”Sinun kannattaa kysyä sitä Beatricelta”, Milton vastasi.
”Älä viitsi. He eivät ole edes väleissä”, Ashley tiuskaisi.
Milton oli osunut arkaan paikkaan. Jostain syystä Miltonista tuntui hyvältä kiusata Ashleytä. Se vei ajatukset pois hänen surustaan.
”No ihan läheisiltä he ovat kuitenkin vaikuttaneet. He nukkuivatkin samassa sängyssä”, Milton sanoi.
 
Photobucket ”Kuule, ollaksesi surun murtama, sinä viljelet ihmeen paljon piikkejä”, Ashley sanoi.
Milton hymyili vienosti. Yhtäkkiä koko tilanne tuntui väärältä. Hän oli juuri haudannut vaimonsa, ja yhtäkkiä hän oli syömässä salaattia vaimonsa siskopuolen kanssa. Ja kiusaamassa tätä.
”Minun pitäisi varmaan mennä”, Milton sanoi yhtäkkiä.
”Ei, Milton, ihan oikeasti, sinun ei pidä jäädä yksin. Mehän olemme perhettä, eikö niin? Ja perhe pitää toisistaan huolen”, Ashley vastasi.
 
Photobucket Ashley ja Milton olivat melko hiljaisia ruokailun loppuun asti. Milton kehui Ashleyn salaattia ja yritti olla kohtelias, mutta todellisuudessa hän ei olisi millään jaksanut esittää seuramiestä. Hän halusi jonnekin piiloon, jonnekin nukkumaan.
 
Photobucket Kun ulkona tuli kunnolla pimeä, Milton ehdotti viimein, että he menisivät nukkumaan.
”Onko sinulla jossain ylimääräistä tyynyä ja peittoa?” Milton kysyi Ashleyltä.
”Ei hätää, minulla on vuode valmiiksi sijattuna”, Ashley sanoi.
”En minä voi häätää sinua sohvalle omasta sängystäsi”, Milton vastasi.
 
Photobucket ”Et sinä ole häätämässä minua mihinkään. Minä aion nukkua omassa sängyssäni”, Ashley totesi.
”Öh. Sohva houkuttelee minua paljon enemmän kuin sinun sänkysi. Ei siis millään pahalla, mutta minä olen juuri menettänyt vaimoni”, Milton sanoi vaivaantuneesti.
”Voi hyvänen aika, ei! Minä en tarkoittanut asiaa niin!” Ashley naurahti. ”Äh, seuraa minua, niin minä näytän.”
 
Photobucket Ashley käveli kohti makuuhuonettaan. Milton tunsi olonsa noloksi, koska oli luullut Ashleyn ehdottaneen yhteistä yötä, mutta samalla hän oli yhä hämmentynyt. Ashley asui kaksiossa, ei hänellä ollut enempää makuuhuoneita tai enempää sänkyjä.
 
Photobucket Makuuhuoneesta Ashley kääntyi vaatehuoneeseensa.
”Tiedän, ei tämä kummoinen ole, mutta parempi sinun on nukkua täällä kuin sohvalla”, Ashley sanoi, esittäen kuin olisi täysin normaalia, että vaatehuoneessa on ylimääräinen sänky.
 
Photobucket ”En tahtoisi udella, mutta miksi...?”
”Miksi minulla on sänky vaatehuoneessa?” Ashley naurahti. ”No minulla on paljon ystäviä mallialalla – yllätys yllätys – ja hotellit ovat aika kalliita. Majoitan heitä silloin tällöin täällä, jos heillä on kuvaukset tai muotinäytös täällä.”
 
Photobucket ”Minä jätän sinut tänne, jotta voit rauhassa mennä nukkumaan”, Ashley sanoi.
Oikeastaan Ashley jätti hänet riisuutumaan rauhassa, sillä kuten muuallakin asunnossa, vaatehuoneessa ei ollut lainkaan ovea.
 
Photobucket Kun Ashley palasi puolen tunnin kuluttua takaisin makuuhuoneeseen, vaatehuoneesta kuului tasaista hengitystä. Hän sai huomata tyytyväisenä, että hänen vieraansa oli nukahtanut. Ashley oli pelännyt, että Milton olisi valvonut ja itkenyt koko yön. Oli rauhoittavaa katsoa Miltonin unta. Ei sillä, että Ashley olisi ihastunut. Ei tosiaan. Milton oli hänen siskonsa mies. Se olisi väärin.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Niin hullulta kuin se kuulostaa, minusta oli ihan kamalaa kirjoittaa Rebeccan kuoleminen. :D Mitä mieltä olitte osasta? Entä mitä uskotte tapahtuvan Ashleyn ja Miltonin välillä? Toipuuko Milton ikinä vaimonsa kuolemasta? Toivottavasti jaksatte kommentoida.]]> 2012-06-20T12:46:01+03:00 2019-10-12T14:50:48+03:00 https://lcbrennan.vuodatus.net/lue/2012/06/osa-30-angel-will-die sufita https://lcbrennan.vuodatus.net/