Tämä osa toivottavasti valottaa teille vähän eri hahmojen suhtautumista Rebeccan poismenoon. Osassa on vähän enemmän Darceytä kuin viime osassa, sillä hän on tätä "seuraavaa sukupolvea". En kuitenkaan voi väittää, että osa keskittyisi juuri häneen. Ja nyt lukemaan itse osaa!


Photobucket Ashleyn asunto.
 
Photobucket Kun Ashley heräsi aamulla päivä jälkeen siskopuolensa hautajaisten, hän ei muistanut kutsuneensa kuolleen siskonsa miestä yöksi. Milton oli nukkunut hänen vaatehuoneessaan olevassa sängyssä, jota hän yleensä lainasi malliystävilleen kuvausten ajaksi. Ashleyn ajatukset palasivat hänen vieraaseensa vasta, kun hän näki miehen istuvan sohvallaan.
 
Photobucket Milton oli painanut päänsä käteensä. Hän istui siinä kuin patsas. Ashley ei ollut varma, pitäisikö hänen häiritä miestä. Kun Ashley oli hyvän tovin seisonut siinä olohuoneen ovella, hän rykäisi ja avasi suunsa.
”Huomenta.”
Ei vastausta.
 
Photobucket ”Haluaisitko aamiaista?”
Ei vastausta.
”Onko kaikki hyvin?”
”Onko sinulla yhtään alkoholia?” Milton mumisi takaisin ääni paksuna.
”Eikö ole vähän aikaista juoda? Aurinko on tuskin noussut!” Ashley sanoi.
”Eli hyvä aika aloittaa juominen”, Milton sanoi tuskin kuiskausta kuuluvammin.
 
Photobucket Ashley kaatoi Miltonille lasillisen viiniä ja istui tämän viereen.
”Haluatko sinä puhua?” Ashley kysyi varoen huomattuaan kyyneleet miehen kasvoilla.
”En”, Milton vastasi.
Niin he viettivät ensimmäisen päivän Ashleyn luona. Miltonin oli tarkoitus lähteä pois kuolleen vaimonsa siskon luota heti aamusta, mutta halpa viini ja lämmin asunto houkuttivat liikaa.
 
Photobucket Tiistaina Ashleyn täytyi lähteä kuvauksiin Milanoon. Häntä epäilytti jättää Milton yksin muutamaksi päiväksi. Mies oli vain itkenyt päivät pitkät.
”Jääkaapissa on ruokaa. Pärjäätkö sinä varmasti?” Ashley sanoi juuri ennen kuin hän lähti.
Milton mumisi jotain vastaukseksi.
 
Photobucket Taksiin astuessaan Ashley mietti, oliko sittenkään oikea vaihtoehto hylätä Milton kaupunkiin, jossa mies ei tuntenut ketään. Toisaalta Ashley tiesi, että hänelle tarjottu keikka oli niin hyvä, että olisi järjetöntä olla ottamatta sitä.
 
Photobucket Keskiviikkona Ashley oli saapunut määränpäähänsä ja aamulla hän joutui heti töihin. Hän koetti keskittyä työhönsä, mutta hän mietti jatkuvasti, miten Milton voi.
”Ashley-kulta, vähän vähemmän huolta ja vähän enemmän seksikkyyttä”, kuvaaja joutui jatkuvasti sanomaan.
 
Photobucket Kun kuvauksiin tuli lyhyt tauko, Ashley kiirehti soittamaan kotiin. Hän ei tiennyt, miksi hän huolehti miehestä niin paljon. Ehkä hän tahtoi jollain tavalla korvata sen, että hän ei ollut Rebeccan tukena silloin, kun sitä olisi kaivattu.
”Milton! Tuota… mitä kuuluu?” Ashley melkein kiljaisi puhelimeen, kun hän kuuli hengitystä puhelimen toisesta päästä.
 
Photobucket ”Kaikki on hyvin”, Milton vastasi.
Miltonin ääni oli monotoninen, melkein kylmä, täysin vailla tunnetta. Se pelästytti Ashleyn, joka oli kuvitellut kuulevansa itkuisen tai humalaisen Miltonin vastaavan.
”Minä ajattelin vain sanoa, että tulen takaisin huomenna”, Ashley sanoi, kun Milton ei sanonut mitään.
”Okei”, Milton sanoi ja sulki puhelimen.
 
Photobucket Milton istui alas pöydän ääreen. Hänen korvissaan surisi. Milton oli kaksi päivää surrut taukoamatta, mutta nyt hän ei enää tuntenut mitään. Kaikki tuntui samalta. Milton ei ollut varma, oliko tämä tila parempi kuin edellinen. Hän tunsi pettävänsä velvollisuutensa, koska hän ei enää itkenyt silmiä päästään. Hän ikävöi Rebeccaa suunnattomasti, mutta hän tunsi olevansa kuin turvallisessa kuplassa Ashleyn kodissa.
 
Photobucket Ainoa asia, joka häiritsi Miltonin mielenrauhaa, oli päivän lehti. Lähes sivun kokoinen muistokirjoitus ”ballerina Rebecca Brennanista” vei Miltonilta kokonaisen aamun lukea. Sen olivat kirjoittaneet ”Rebeccan ystävät”, mutta kirjoittajien nimiä ei mainittu. He muistelivat lähinnä Rebeccan uraa tanssijana, mutta muistivat mainita myös hänen merkittävimmän saavutuksen, avioliiton Miltonin kanssa. Sen korostaminen sai Miltonin tuntemaan itsensä hieman huonovointiseksi.
 
Photobucket
Photobucket Ashley palasi, kuten lupasi, keskiviikkona kotiin.
”Onko ketään kotona?” hän huhuili kaksionsa eteisessä.
Hän sai vastaukseksi epämääräisen örähdyksen, joka tuli vaatehuoneesta.
 
Photobucket Ashley seurasi ääntä. Hän löysi Miltonin makoilemassa sängyllä, lukemassa jotakin kirjaa.
”Hei”, Ashley sanoi.
”Hei”, Milton vastasi.
Hetkeen kumpikaan ei sanonut mitään.
”Voinko minä jäädä tänne vielä joksikin aikaa?” Milton kysyi kirjansa takaa.
”Totta kai”, Ashley sanoi iloisesti.
Hän ei kehdannut kysyä, kuinka kauan "joksikin aikaa" tarkoitti, mutta hänestä oli ihanaa, että Milton oli tehnyt sen päätöksen. Eivätkä syyt olleet täysin epäitsekkäät.
------------------------------------------
 
Photobucket Kaksi viikkoa hautajaisista Milton majaili edelleen Ashleyn luona. He olivat tottuneet toistensa seuraan hetkessä, eivätkä he oikeastaan tahtoneet muuttaa järjestelyjä. Kun Ashley laittoi heille terveellistä lounasta, puhelin alkoi soida.
”Voitko sinä vastata?” Ashley pyysi. ”Minulla on tässä vähän asiat kesken.”
 
Photobucket ”Ashley Melbrookilla Milton puhelimessa”, Milton sanoi.
”Milton? No vihdoinkin!” tuttu naisääni huudahti puhelimeen.
”Audrey? Mitä sinä nyt?” Milton sanoi siskolleen.
”Minä olen yrittänyt löytää sinua jo viikon verran. Sinä katosit kuin tuhka tuuleen jälkeen Rebeccan hautajaisten!” Audrey sanoi.
”Minä olen ollut koko ajan täällä Ashleyn luona”, Milton vastasi rauhallisesti.
 
Photobucket ”No olisithan sinä voinut ilmoittaa siitä meille muille. Olen soittanut kaikki tutut läpi, eikä kukaan heistä tiennyt, missä sinä olet. Me luulimme jo, että sinä olet… no, tiedäthän sinä. Poissa”, Audrey sanoi.
”Oliko sinulla jokin muu syy, miksi olet etsinyt minua näin antaumuksella?” Milton sanoi kuoreensa sulkeutuneena.
”Oli. Tule hakemaan tyttäresi”, Audrey sanoi.
 
Photobucket ”Onko jotain sattunut?” Milton kysyi huolestuneena.
Tai siltä hän yritti kuulostaa. Hänen oli vaikea saada ääneensä mitään tunnetta.
”Ei. Darcey on ollut täällä jo pari viikkoa, eikä loppua näy. Meillä on täällä muutenkin kaikki kaaoksessa. Perry on romuna ja joulukin on tulossa”, Audrey sanoi.
”Mutta ei minulla ole mitään paikkaa minne Darceyn voisi laittaa!” Milton sanoi.
 
Photobucket ”No se on harmi, mutta hän ei voi jäädä meille. Sinun kannattaisi muutenkin palata takaisin omaan kotiisi ja opetella elämään Darceyn kanssa. Sinä et voi vältellä ongelmia loputtomiin”, Audrey sanoi tiukasti.
”Etkö sinä voisi mitenkään pitää Darceytä jouluun asti?” Milton pyysi jättäen huomioimatta Audreyn kommentin.
”En. Minä odotan sinua tänään kolmelta meillä”, Audrey sanoi ja sulki puhelimen.
 
Photobucket Darcey ja Jodie – Perryn ja Audreyn tytär – tulivat hyvin toimeen keskenään ikäerosta huolimatta. Jodie oli kuitenkin esikoulussa, eli hän oli päivät poissa.
 
Photobucket Audrey sen sijaan piti jouluvapaansa ajoissa voidakseen olla veljentyttärensä kanssa. Se oli vaikeaa niin Audreylle kuin Darceylle. Ensimmäisen illan tyttö oli itkenyt toivottomana äitinsä ja isänsä perään. Miten selittää kaksivuotiaalle, että äiti oli kuollut ja isä kadonnut teille tietämättömille? Seuraavasta päivästä eteenpäin Darcey ei suostunut sanomaan sanaakaan. Hän ei enää itkenyt tai nauranut aikuisten kuullen. Aluksi tyttö myös kieltäytyi syömästä ja päiväunista, mikä koetteli Audreyn hermoja.
 
Photobucket Asioita pahensi Perry, Audreyn aviomies, joka suri Rebeccaa syvästi. Perry oli rakastanut Rebeccaa jo useita vuosia, mutta oli saanut tältä pakit, koska Rebecca rakasti Miltonia. Perry ei kuitenkaan ollut luopunut toivostaan. Kun hän oli saanut tiedon rakkaansa poismenosta, Perry oli linnoittautunut makuuhuoneeseen. Audrey loukkaantui Perryn käytöksestä, sillä hän tiesi miehensä tunteista veljensä vaimoa kohtaan, mutta Perry oli yleensä piilottanut sen. Nyt mies ulvoi kuin hän olisi menettänyt vaimonsa.
 
Photobucket Kun Perry sai itsensä ylös sängystä, hän ilmoitti Audreylle haluavansa eron. Audrey ei voinut uskoa korviaan. Hän oli sietänyt miehensä naurettavaa käytöstä jo vuosia Jodien takia. Heidän ensin rauhallinen keskustelu päättyi kamalaan riitaan.  Sen päätteeksi Audrey ilmoitti miehelleen, että ennen joulua Perry ei saisi muuttaa pois kotoa tai muuten Audrey hankkisi itselleen Jodien yksinhuoltajuuden.
 
Photobucket Hieman ennen kolmea Milton tuli Audreyn ja Perryn talolle. Hän oli tietämätön Audreyn ja Perryn oikeasta tilanteesta, ja siksi hyvin ärtynyt. Hän oli soittanut Rebeccan vanhemmille ja Lealle yrittäessään löytää tyttärelleen hoitopaikan. Rebeccan vanhemmat ilmoittivat, että he eivät jaksaneet ylimääräistä taakkaa juuri sillä hetkellä. Lea taas ei vastannut puhelimeen laisinkaan. Miltonilla oli ideat poissa.
 
Photobucket Kun Milton astui sisälle, Audrey oli jo odottamassa Darcey sylissään.
”Ota tyttö ja lähde ennen kuin Perry-”
”Onko Milton täällä?!” Perry huudahti jostain toisesta huoneesta keskeyttäen Audreyn lauseen.
”Voi ei”, Audrey huokaisi. ”Myöhäistä.”
 
Photobucket ”Ai kun hienoa”, Perry sanoi tultuaan eteiseen, ”Miltonhan se siinä. Mies, joka vei naiselta elämän. Mies, joka tuhlasi upean ballerinan elämästä vuosia.”
”Mistä sinä oikein puhut?” Milton kysyi loukkaantuneena.
 
Photobucket ”Siitä, että sinä pakotit Rebeccan elämään kanssasi. Hän olisi voinut kokea vaikka mitä, mutta sinä tukahdutit hänet. Minä rakastan- siis rakastin häntä. Hän rakasti minua. Me olisimme voineet olla yhdessä”, Perry sanoi tuskaisena.
Milton ei saanut ensin sanaa suustaan. Miten Perry kehtasi loukata Rebeccan muistoa? Varsinkin nyt, kun Milton ei voinut kysyä asiasta Rebeccalta. Syvä raivo kohosi Miltonin sisältä, mutta hän pysyi mahdollisimman ilmeettömänä.
 
Photobucket ”Miten sinä annat Perryn puhua tuollaista?” Milton sanoi siskolleen naurahtaen.
”Älä sinä välitä siitä”, Audrey sanoi, selkä miehiä päin. ”Voisitko sinä vain ottaa tyttäresi?”
 
Photobucket Kun Milton oli ottanut tyttärensä ja sulkenut oven perässään, kova riitely alkoi sisällä talossa. Milton tärisi, mutta hän yritti hillitä omaa vihaansa.
”Mennäänkö me kotiin?” Darcey kysyi isältään.
”Ei, isi vie Darceyn kylään toiseen paikkaan”, Milton vastasi.
”Onko äiti siellä?”
Miltonin kurkkua kuristi.
”Ei, äiti on mennyt taivaaseen”, Milton vastasi äänellä, joka kertoi, että keskustelu oli päättynyt.
 
Photobucket Darcey roikkui Miltonissa koko heidän matkansa kohti Darceyn uutta kotia. Hän kyseli jatkuvasti äidistä ja Leasta, joka oli hoitanut Darceytä lähes koko Rebeccan sairastamisen ajan. Milton joutui selittämään uudestaan ja uudestaan, että äiti oli poissa ja Lea matkoilla. Darcie ei kuitenkaan ymmärtänyt.
 
Photobucket ”Milton! Ja kas, sinulla on suloinen Darcey mukanasi. Tämäpä yllätys”, Lilian, Rebeccan täti, sanoi, kun Milton tuli sisälle.
”Hei Lilian. Voisitko mitenkään tehdä minulle suuren palveluksen?” Milton sanoi sen enempää jutustelematta.
 
Photobucket ”Mitä vain tahdot”, Lilian sanoi myötätuntoisesti.
”Voisitko ottaa Darceyn sinun luoksesi asumaan joulun yli?” Milton sanoi.
Lilianin ymmärtäväinen hymy katosi hetkessä.
”Tiedän, se on paljon pyydetty, mutta minä en jaksa mitään ylimääräistä tällä hetkellä. Minä… minä tarvitsen aikaa surra”, Milton sanoi suorastaan kerjäten sympatiaa.
 
Photobucket Lilian ei silti innostunut ajatuksesta. Hän ei ollut hankkinut omia lapsia, ja hän oli viimeksi hoitanut lapsia yli kymmenen vuotta sitten. Ja nyt hän joutuisi kaitsemaan parivuotiasta yli kaksi viikkoa! Ei kiitos!
”Milton, olen otettu, että ajattelit minua Darceyn hoitajaksi, mutta… minulla on jo suunnitelmia jouluksi”, Lilian valehteli.
 
Photobucket Miltonin ilme synkkeni.
”Jos sinä et voi ottaa Darceytä, minun on pakko laittaa Darcey johonkin perhekotiin”, mies sanoi surkeana.
Darcey nosti pientä päätään ymmällään. Lilianista se oli sydäntäsärkevää. Tyttö oli juuri menettänyt äitinsä, ja nyt hän joutuisi viettämään joulun ventovieraiden kanssa!
 
Photobucket ”Hyvä on, minä otan hänet”, Lilian sanoi ja otti tytön syliinsä.
”Tuhannet kiitokset, Lilian!” Milton sanoi. ”Voit käydä hakemassa Darceylle lisää tavaroita entisestä kodistani. Saat ottaa mitä vain.”
 
Photobucket Ennen kuin Lilian ehti vastata, Milton oli pyyhältänyt ulos ovesta. Hänestä tuntui pahalta jättää pikku-Darcie Lilianin huomaan. Darcey kuitenkin muistutti liikaa Rebeccasta, ja Rebeccan ajatteleminen oli todella tuskallista. Milton tahtoi rakastaa pienokaistaan kuin ennen, mutta se ei vain onnistunut. Milton uskoi tarvitsevansa aikaa erossa Darciesta, jotta hän voisi ajatella lapsestaan samoin kuin ennen.
 
Photobucket ”Mitäs me nyt tehdään, Darcey?” Lilian kysyi hymyillen pienesti.
”Missä isi? Missä äiti?” Darcey kysyi hymyillen, mutta selvästi hätäisemmin kuin aikaisemmin.
Lilian vilkaisi ympärilleen. Tästä tulisi vaikeampaa kuin hän oli odottanut.
-----------------------------------------------------------------------
 
Photobucket Ensitöikseen Lilianin täytyi hankkia Darceylle hoitaja, jotta hän pääsisi hakemaan Darceyn tavarat. Lilianista tuntui oudolta palata taloon, jossa hänen rakas siskontyttärensä oli elänyt vielä kuukausi aikaisemmin. Lilian veti syvään henkeä. Hän olisi valmis.
 
Photobucket Sisällä joku oli käynyt jo tyhjentämässä taloa. Missään ei ollut koriste-esineitä. Paikka kaikui tyhjyyttä, vaikka suurin osa kalusteista oli yhä paikallaan. Joku oli jättänyt pöydälle laatikollisen tavaroita. Kaikki tuoksui Rebeccalta. Muutamassa henkäyksessä Lilian tottui tuoksuun. Se oli viimeinen kerta, kun Lilian haistoi saman tuoksun.
 
Photobucket Kun Lilian meni portaita ylös, hän kuuli kolauksen yläkerrasta. Hän ei ollut yksin. Lilianin ensimmäinen ajatus oli, että Rebecca oli palannut kummittelemaan. Sitten hänen mielikuvituksensa hyppäsi murtovarkaisiin. Tai ehkä Milton olisi palannut pakkaamaan tavaroita! Tosin hän oli melko varma, että Milton ei ollut palannut kotiin. Mieshän oli vältellyt paikkaa jo kaksi viikkoa.
 
Photobucket Rebeccan ja Miltonin makuuhuoneesta kuului nyyhkytystä. Kun Lilian avasi oven, hän löysi suureksi hämmästyksekseen siskonsa Beatricen.
”Bea, mitä sinä…?” Lilian kysyi.
Beatrice ei edes yllättynyt Lilianin tulosta. Hän tuskin nosti katsettaan maasta.
”Minä tulin tänne… tänne pakkaamaan Beckyn tavaroita. Mutta… mutta… mutta minä en pysty”, Beatrice sanoi sanotuksi itkunsa keskeltä.
 
Photobucket Lilian istahti isosiskonsa viereen, joka vaikutti vanhenneen kahdessa viikossa kaksi vuosikymmentä.
”Sinun täytyy ajatella, että Becky on nyt paremmassa paikassa. Jumalan luona”, Lilian yritti lohduttaa.
”Mikä hemmetin Jumala”, Beatrice puuskahti takaisin. ”Mitään Jumalaa ei ole. Millainen Jumala tappaisi minun molemmat tyttäreni aivan liian nuorina. Se ei ole oikein!”
 
Photobucket Niin, millainen Jumala riisti äidiltä kaikki lapset? Lilian ei osannut sanoa mitään. Ei Lilian edes uskonut Jumalaan, heistä Beatrice oli ollut se uskonnollisempi, ja sitäkin vain hyvin vähän. Niinpä he olivat hiljaa. Lilian antoi siskonsa nyyhkyttää, mutta pysyi tämän vierellä. Hänellä oli paljon kysymyksiä, joita hän tahtoi kysyä Beatricelta – erityisesti se, miksi Beatrice ylipäätänsä oli tyhjentämässä Rebeccan ja Miltonin kotia – mutta Lilian tiesi, että hänen oli palattava kotiinsa takaisin Darceyn luo mahdollisimman nopeasti.
 
Photobucket ”Bea, minä en voi viipyä kovinkaan kauaa”, Lilian sanoi. ”Minä tulin vain hakemaan Darceyn tavaroita.”
Beatrice nyökkäsi.
”Sinun on parasta lähteä kotiin”, Lilian jatkoi.
Beatrice nyökkäsi jälleen. Lilian heitti huolestuneen katseen siskoonsa, ja kääntyi etsimään Darceyn huonetta.
 
Photobucket Darceyn huoneessa oli, Lilianin kauhuksi, paljon tavaroita. Koska Lilianilla ei ollut laisinkaan taaperoille sopivia leluja, vaatteita tai edes sänkyä, hänen täytyi ottaa mahdollisimman paljon tavaroita mukaansa. Mukaan lukien pinnasänky. Milton voisi sitten hakea kaikki Lilianin lainaamat asiat uuteen kotiinsa.
 
Photobucket Taksikuski auttoi Liliania kantamaan raskaimmat tavarat tilataksiin, Beatrice oli jo lähtenyt. Kevyet asiat, kuten vaatteet ja pari lelua, jäivät Lilianin hoidettavaksi. Jäljelle jäi hieman tyhjempi huone.
 
Photobucket Lilian sai tavarat jotenkuten paikoilleen vierashuoneeseen. Darcey vaikutti paljon tyytyväisemmältä, kun hän sai itselleen oman vanhan sänkynsä. Kuitenkin ennen nukkumaanmenoa hän kyseli jälleen vanhemmistaan.
”Sinä olet nyt Lilian-tädillä pari viikkoa, mutta sitten isä tulee hakemaan sinut ja te voitte asua kahdestaan”, Lilian selitti tytölle.
-----------------------------------------------------------------------
 
Photobucket Elämä Darceyn kanssa ei ollut suinkaan ruusuilla tanssimista. Tyttö oli kuin taantunut takaisin pikkuvauvan tasolle. Lilian tiesi, että Darcey osasi juoda lasista, mutta hän vaati itselleen tuttipulloa. Lisäksi Darcey oli alkanut kastella sänkynsä öisin.
 
Photobucket Darcey kuitenkin vaikutti viihtyvän isotätinsä luona paremmin kuin Audrey-tätinsä perheessä. Lilianinkin oli tavallaan onnellinen siitä, että koti ei ollut niin tyhjä. Hän ei ollut koskaan asunut kenenkään kanssa, ja se oli tavallaan kivaa mutta tavallaan ahdistavaa. Lilian odotti kaikesta huolimatta sitä, että Milton hakisi tyttärensä parempaan huostaan.
 
Photobucket Seuraavat kaksi viikkoa kuluivat kuin siivillä ja pian oli joulu. Lilian oli päättänyt juhlia sitä vähemmällä koristelulla, sillä Rebeccan kuolemasta oli vain kuukausi. Darcey oli vähitellen tottunut siihen, että äiti ei ollut paikalla. Tyttö kuitenkin itki paljon ja kaipasi tätä. Kun hän oli tottunut Lilianin seuraan, hän oli alkanut kiukutella ja vaatinut isäänsä paikalle. Jouluna Darcey kuitenkin oli vähän onnellisempi – saihan hän lahjoja.
 
Photobucket Lilian oli hyvin pahoillaan siitä, ettei Milton tullut edes katsomaan Darceytä joulun aikaan. Mies ei edes lähettänyt tyttärelleen lahjaa. Liliania myös huolestutti se, ettei hän ollut sopinut Miltonin kanssa tarkkaa päivämäärää sille, milloin hän hakisi Darceyn itselleen. Lilianin oli kuitenkin käytävä töissä, eikä hän aina saisi ystäviään hoitamaan Darceytä.
 
Photobucket Tuli tammikuu. Lilian yritti tavoittaa Miltonia, mutta mies ei ollut antanut puhelinnumeroa, johon soittaa. Lilian ei tuntenut Miltonin sukulaisia, eikä hän edes muistanut Miltonin siskon nimeä. Ei ollut ketään, keneltä kysyä apua. Beatrice ja Bertil olivat molemmat yhtä tietämättömiä miehen olinpaikasta. Vähitellen Lilianille oli selvää, että hänen täytyi huolehtia Darceystä kunnes Milton viitsisi ilmestyä paikalle.
----------------------------------------------
 
Photobucket Sillä välin kun Lilian yritti keksiä tapoja löytää Milton, mies itse valmistautui palaamaan takaisin töihin. Hän majaili yhä Ashleyn luona, vaikka hän yritti löytää omaa asuntoa. Ashley oli ollut hyvin kärsivällinen edellisten kahden kuukauden aikana, ja heistä oli tullut ystävät. Ikäerosta huolimatta he tulivat hyvin toimeen – tosin aluksi Milton ei paljon puhunut, hän vain suri.
 
Photobucket Ashleyn mielestä Miltonin seuraava askel surusta selviämisestä oli töihin palaaminen. Siten hän saisi itselleen edes jonkunlaisen rytmin päiväänsä. Miltonin lukitessa ovea hänen ajatuksensa harhailivat tyttäreensä. Oli pelottavan helppo olla ajattelematta Darceytä, kun tämä ei ollut mukana Miltonin elämässä. Milton uskotteli itselleen, että kunhan hän löytäisi uuden asunnon, hän voisi ottaa Darceyn luokseen.
 
Photobucket Tosiasiassa Milton ei uskonut enää pystyvänsä hoitamaan lastaan samalla tavalla kuin hän olisi ehkä pystynyt ennen. Toisinaan hän ikävöi Darceytä, mutta useimmiten häntä vain pelotti ajatus vastuunottamisesta. Miten hän muka pärjäisi pienen tytön kanssa? Hän oli ollut töissä tämän ensimmäisen vuoden ja toisen vuoden tyttöä oli hoitanut Lea, Rebeccan paras ystävä, sillä välin kun Rebecca oli sairastanut syöpää. Milton tuskin enää tunsi lastaan.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

No mitäs mieltä olitte? Tämä osa ei onneksi ollut ihan yhtä traaginen kuin pari edellistä. :D Olen miettinyt, että jos olette halukkaita lukemaan, voisin tehdä "osan", jossa selittäisin lähinnä taustahahmojen luonteita paremmin, kuten Lean, Ashleyn, Lidian ja Perryn. Osa olisi siinä mielessä tylsä, että uusia kuvia tai tapahtumia ei olisi lainkaan. Näissä tavallisissa osissa ei nimittäin anneta ns. "oikeaa kuvaa" kaikista henkilöistä, sillä näkökulma on aina jonkun toisen, tässä osassa Miltonin ja Lilianin (ja aikaisemmin Rebeccan). Jos teitä ei kiinnosta ehdottamani osa, niin sanokaa se vain suoraa. :D Ihan turha minun on sellaista rustailla yhden tai kahden ihmisen tähden. Jos siis jaksaisitte kommentoida tähän (ja muuhunkin) liittyen niin olisin kiitollinen. :)