Photobucket
Oli kevät. Rebecca ja Milton olivat menossa Miltonin siskon Audreyn luo illalla kuuden maissa. Rebecca ei ollut hirveän innoissaan Audreyn luo menosta, sillä se tarkoitti myös sitä, että hän joutuisi kohtaamaan Audreyn miehen, Perryn, pitkästä aikaa. Perry oli edellisenä kesänä tunnustanut rakkautensa Rebeccaa kohtaan, mutta ei lopulta onnistunut valloittamaan Rebeccan sydäntä.
 
Photobucket
”Ihanaa, että te pääsitte näin lyhyellä varoitusajalla”, Audrey kiitti, kun Rebecca ja Milton menivät sisälle. ”Emme millään olisi muuten saaneet Jodielle lapsenvahtia.”
”Meistä on suorastaan ilo katsoa Jodien perään. Minähän tuskin näen tyttöä, vaikka olen hänen enonsa”, Milton sanoi.
 
Photobucket
Sillä välin kun Milton ja Audrey keskustelivat käytännönasioista, kuten nukkumaanmenoajasta ja erilaisten tavaroiden paikoista, Rebecca meni juttelemaan neljävuotiaalle Jodielle, joka istui isänsä vieressä sohvalla.
”Hei Jodie! Mitäs pikkuiselle kuuluu?” Rebecca kysyi.
”Hyvää”, Jodie vastasi ujosti.
”Jodie on vähän ujo kauniiden naisten seurassa”, Perry sanoi niin hiljaa, ettei Audrey tai Milton kuullut sitä.
Rebecca vilkaisi tylysti Perryä kohti, muttei sanonut mitään.
 
Photobucket
”No niin, me sitten lähdetään”, Audrey sanoi.
”Käyttäydy sitten kunnolla”, Perry sanoi, kun hän halasi Jodieta. ”Isä ja äiti tulee yöllä takaisin teatterista.”
”Kai te pärjäätte?” Audrey kysyi hivenen huolissaan.
”Meillä menee ihan hyvin, älä huoli”, Milton sanoi hymyillen.
 
Photobucket
Kun Audrey ja Perry olivat lähteneet, Milton alkoi laittaa ruokaa. Rebecca sen sijaan otti työkseen jutella Jodien kanssa. Rebeccaa tilanne jännitti varmaan enemmän kuin Jodieta, joka otti välittömästi Rebeccan parhaaksi ystäväkseen.
”Ja sitten meidän kerhossa on Evan, joka on aina ihan hirveän ilkeä kaikille tytöille. Se juoksee tosi nopeasti, nopeammin kuin auto, ja sitten se aina ottaa hipassa tytöt ensin kiinni”, Jodie selitti Rebeccalle, joka kuunteli mielellään Jodien hölmöjä tarinoita.
 
Photobucket
Kun ruoka oli valmista, Miltonkin istui pöytään heidän seuraansa. Jodie ja Rebecca jatkoivat hassuja keskustelujaan, kun Milton myhäili tyytyväisenä heidän puheilleen.
 
Photobucket
Ruoan jälkeen Milton vielä tarjoutui hoitamaan tiskit, ja antoi Rebeccan ja Jodien mennä leikkimään. Rebeccan mielestä Jodiella oli todella paljon leluja ollakseen 4-vuotias ja ainoa lapsi. Toisaalta Rebeccan itsensä ollessa lapsi hänellä ja hänen edesmenneellä siskollaan oli melko vähän leluja, koska heidän perheensä ei ollut järin varakas.
 
Photobucket
Kun tiskit oli hoidettu, Milton tuli heidän luokseen.
”Taitaa olla Jodien nukkumaanmenoaika”, Milton sanoi hellästi.
”Eikö me voida enää leikkiä? Minä haluan leikkiä”, Jodie sanoi pettyneenä.
”Milton-eno taitaa olla oikeassa. Me voidaan leikkiä joku toinen kerta”, Rebecca sanoi.
 
Photobucket
Jodie vaihtoi rauhassa pyjamaansa, ja pyysi sitten Rebeccaa lukemaan iltasadun. Rebecca joutui lukemaan kirjan, joka sisälsi paljon prinsessoja, joilla kaikilla oli vaikea nimi, kuten Penelope tai Victoire. Lopulta Rebecca huomasi Jodien hengityksen tasaantuneen, ja hän sulki ääneti kirjan.
 
Photobucket
”Eikö hän ole suloinen?” Rebecca kuiskasi Miltonille, kun he katsoivat nukkuvaa lasta.
”On, todella suloinen. Ehkä meidänkin pitäisi hankkia tuollainen”, Milton sanoi hiljaa.
 
Photobucket
”Mitä sinä oikein tarkoitat, höpsö?” Rebecca kysyi.
”No eikö sinustakin olisi aika laajentaa meidän pientä perhettämme?” Milton kysyi.
Rebecca vilkaisi vielä kerran Jodieta. Ehkä Milton oli oikeassa. Sitä paitsi, monella parilla kesti vuosia saada lasta. Rebeccan ei siis oikeasti tarvitsisi miettiä uraansa vielä pitkään aikaan.
”Ei hullumpi idea”, Rebecca sanoi ja naurahti.
 
Photobucket
Tunteja myöhemmin Audrey ja Perry tulivat kotiin.
”Miten teillä sujui? Ei kai Jodie ollut huonolla päällä, joskus nukkumaan mennessä hän on todella rauhaton”, Audrey kyseli.
”Ei, kaikki meni todella hyvin. Jodie oli oikein kiltisti”, Milton sanoi.
”Hän taisi kuitenkin näännyttää Beckyn”, Perry sanoi, ja katsahti sohvalla nukkuvaan Beckyyn.
 
Photobucket
Milton ja Audrey menivät katsomaan Jodieta, ja jättivät sattumalta Perryn ja Rebeccan kahden.
”Herätys, prinsessa Ruusunen”, Perry sanoi lempeästi.
”Mmhm?” Rebecca vastasi unenpöpperöisesti.
”Sinä näytät suloiselta juuri heränneenä”, Perry sanoi hiljaa.
 
Photobucket
”Perry! Älä viitsi olla tuollainen”, Rebecca sanoi ja pompahti pystyyn. ”Missä kaikki ovat? Milton ja Audrey, siis.”
”Sinä näytät oikeasti tosi upealta. Oletko sinä tehnyt jotain hiuksillesi? Minulla on ollut sinua ikävä”, Perry vastasi hiljaa niin, että kukaan ei varmasti kuulisi.
 
Photobucket
”Becky, mennäänkö?” Milton sanoi yllättäen Rebeccan takaa.
”Joo, totta kai!” Rebecca hymyili vähän liian pirteästi.
”Voitte tulla jokin toinenkin kerta tänne lapsenvahdiksi. Minä ottaisin Beckyn mielelläni tänne lapsia hoitamaan”, Perry sanoi ja antoi Miltonille merkitsevän katseen.
”Älä koeta onneasi, Perry”, Milton murahti. ”Becky, tule.”
 
Photobucket Photobucket
Milton ja Rebecca oli kotona myöhään.
”Minä en siedä sitä Perryä. Eikö hän voisi jo lopettaa tuon naurettavan... tai siis se tapa, jolla hän katsoo sinua…” Milton sanoi ärtyneenä.
”Älä nyt, se ei ole mitään”, Rebecca vastasi vähätellen.
”Etkö sinä huomannut, kuinka hän vihjasi, että hän haluaisi sinut asumaan kanssaan?” Milton kysyi.
 
Photobucket
”Huomasin. Mutta sinulla ei ole mitään syytä huoleen. Minähän olen selittänyt sinulle noin tuhat kertaa, etten ikinä vaihtaisi sinua toiseen”, Rebecca sanoi ja kietoi kätensä Miltonin ympärille. ”Sitä paitsi, jos minä oikein muistan, meillä oli tehtävänä perustaa perhe. Joten jos sinä nyt lakkaisit miettimästä Perryä, niin me voitaisiin mennä lakanoiden väliin.”
Milton naurahti pienesti ja hyväksyi mielellään Rebeccan tarjouksen.
------------------------------------------
 
Toukokuun alku.
 
Photobucket Photobucket
”Oletteko sinä ja Milton ihan varmoja tästä?” Lea kysyi Rebeccalta vielä kerran.
”No olemme. Ja en kai minä enää tästä voisi edes livistää. Milton haluaa lapsen, ja minä haluan Miltonin”, Rebecca sanoi.
Photobucket  
”Sinä pilaat vartalosi, lopetat urasi ja luovut suurimmasta rakkaudestasi – baletista – miehen takia. Ehkä typerin syy hankkia lapsia”, Lea sanoi.
”Lea, älähän nyt. Sinun pitäisi tukea meitä. Sitä paitsi, minä en ole huolissani. En usko, että tulen raskaaksi vielä pitkään aikaan”, Rebecca vastasi.
 
Photobucket
”Sinä et voi tietää sitä. Ja totta kai minä tukisin teitä, jos lapsi olisi varmasti se, mitä sinä haluat”, Lea vastasi hymyillen.
”Minähän juuri selitin sinulle. Milton ja lapsi ovat yksi ja sama paketti”, Rebecca vastasi hieman kireästi.
”Lapsi on paljon enemmänkin, se on todella suuri askel”, Lea järkeili.
 
Photobucket
”Tämä ei ehkä vaikuta siltä, mutta minä olen oikeasti harkinnut asiaa. Lapsi ei ehkä ole top 10 asiaa, jotka toivoisin tapahtuvan minulle vuoden sisällä, mutta ajattele asiaa näin: Jos me saamme lapsen nyt, Milton on vähän yli 60-vuotias, kun lapsi täyttää 18. Minä haluan viettää vanhuuteni lastenlasten ympäröimänä, Milton vierelläni. Jos me odotamme pidempään… no, saan sanoa sillekin haaveelle hyvästit”, Rebecca sanoi.
 
Photobucket
”Ehkä sinä olet oikeassa”, Lea sanoi tehden äänensävyllään selkeäksi, että hän oli edelleen täysin eri mieltä. ”Mutta minun pitänee tästä jo lähteä. Minulla on kirjani lukemistilaisuus muutaman tunnin kuluttua.”
 
Photobucket
Kun Lea oli lähtenyt, Rebecca istui alas lattialle. Syy sille, miksi hän kieltäytyi harkitsemasta lapsen hankintaa, oli se, että oli jo liian myöhäistä katua. Ja Rebecca kyllä katui. Häntä pelotti ihan hirveästi. Raskaus oli vasta aluillaan, joten Rebecca ei ollut kertonut kenellekään. Sen takia Rebeccan omat pelot tuntuivat paisuvan hänen päässään. Hänestä tulisi äiti, eikä hän ollut lainkaan valmis.
 
Photobucket
 Milton oli ostanut kaapit täyteen raskaustestejä, ja vain pari päivää aikaisemmin Rebecca oli kokeilunhalusta päättänyt tehdä sen. Hänen kauhukseen se oli ollut positiivinen. Rebecca oli tehnyt toisen. Sama vastaus. Kolmas. Neljäs. Viidennen jälkeen Rebeccan oli myönnettävä se itselleen: hän oli raskaana.
 
Photobucket
Seuraavina viikkoina Rebecca alkoi syödä paljon tavallista enemmän – ja aivan erilaisia asioita kuin aikaisemmin. Rebecca väitti Miltonille, että yllättävä ruokahalu oli pelkkä sivuoire tupakoinnin lopettamisesta. Se oli ehkä osin totta, mutta se ei selittänyt Rebeccan outoja, uusia ruokaan liittyviä mielitekoja. Rebecca tiesi, että Milton epäili raskautta, mutta Rebeccasta tuntui vähemmän odottavalta äidiltä, kun sitä ei sanottu ääneen.
----------------------------------------------------------------
 
Photobucket
Kesän alussa Rebecca vihdoin rohkaistui. Hän varasi ajan lääkärille, jotta vihdoin saataisiin varmuus raskaudesta. Häntä ahdisti mennä tapaamaan lääkäriä – kaikki sairaalaan liittyvä muistutti häntä kaksossiskonsa Bethanyn kuolemasta hieman yli 15 vuotta aikaisemmin.
 
Photobucket
”Päivää”, Rebecca sanoi päästyään lääkärin vastaanotolle.
Hänen jalkansa tärisivät.
”Istu vain alas, ole hyvä”, lääkäri pyysi.
 
Photobucket
”Mikäs on vointi, Rebecca?” lääkäri kysyi.
”No melko hyvä. Aamupahoinvoinnin sijaan minulla tuntuu olevan pahoinvointia lähinnä koko ajan”, Rebecca vastasi.
”Ja kuukautisiakaan ei varmaan ole ollut..?” lääkäri sanoi.
”Öö, ei ole. Tai ne ovat ainakin pahasti myöhässä”, Rebecca vastasi naurahtaen.
 
Photobucket
”Ja sinä ja miehesi yritittekin saada lasta, eikö?” lääkäri kysyi.
Rebecca epäröi hetken.
”Kyllä, me ollaan Miltonin kanssa yritetty nyt kolmisen kuukautta”, Rebecca vastasi.
 
Photobucket
”Minä otan sinulta verinäytteen, josta me sitten näemme, että oletko sinä raskaana”, lääkäri sanoi. ”Yritä olla jännittämättä kättäsi, tämä ei satu paljon.”
 
Photobucket
Verikoe oli nopeasti otettu. Lääkäri jätti Rebeccan huoneeseen lepäämään. Rebeccan päässä huimasi. Huone tuntui muuttavan kokoa. Äänet kuuluivat hassusti. Verikokeet eivät sopineet hänelle, ei ollenkaan.
 
Photobucket
Rebeccan mielestä lääkärillä kesti aivan liian kauan. Hän oli ehtinyt jo istumaan takaisin tuolille – hieman huterassa kunnossa – kun lääkäri palasi takaisin.
”No, onneksi olkoon, Rebecca”, nainen sanoi iloisesti. ”Sinä olet yhdeksännellä viikolla raskaana.”
 
Photobucket
”Oikeasti?” Rebecca sanoi heikkona.
Ennen kuin hän huomasikaan, kyyneleet nousivat hänen silmiinsä.
”Haluatko sinä nenäliinan?” lääkäri kysyi hymyillen tietävästi.
”Ei, ei kiitos”, Rebecca sanoi ja kokosi itsensä.
 
Photobucket
”No siinä tapauksessa meidän pitäisi varmaan sopia neuvolakäynneistä, jotta me voidaan valvoa, että miten tämä sinun raskautesi etenee”, lääkäri sanoi.
Rebecca nyökkäsi sanattomana. Se oli nyt täydellisen virallista, Rebeccasta tulisi äiti. Jostain syystä se ei tuntunut niin pahalta kuin aikaisemmin.
 
Photobucket
”Missä sinä olet ollut koko päivän?” Milton kysyi, kun Rebecca tuli kotiin.
Rebeccasta tuntui hölmöltä salata asiaa enempää. Raskaus alkaisi muutenkin näkyä pian.
”Minä olin lääkärissä”, Rebecca vastasi vihjailevalla äänellä.
 
Photobucket
”Onko kaikki kunnossa?” Milton kysyi huolestuneena. ”Eihän sinulla edes ollut tänään balettiharjoituksia, ethän sinä voi olla loukkaantunut.”
Rebeccan hymy vaikutti ärsyttävän Miltonia.
 
Photobucket
”Milton, minä olen raskaana. Me saamme lapsen!” Rebecca sanoi.
Jollain hyvin hämmentävällä tavalla hän oli paljon onnellisempi lapsen saamisesta kuin aikaisemmin. Yksin ollessa lapsi tuntui kamalalta, mutta Miltonin onnen ja hämmennyksen sekainen ilme sai Rebeccankin onnelliseksi.
”Ei voi olla totta!” Milton huudahti.
 
Photobucket
”Ei voi olla totta! Minusta tulee isä!” Milton huusi ja nappasi Rebeccan syliinsä. ”Kuinka monennella viikolla? Milloin me mennään neuvolaan?”
”Odotahan nyt vähän, hassu”, Rebecca hihitti.
--------------------------------
 
Photobucket
Rebecca onnistui olemaan innoissaan raskaudestaan vain muiden seurassa. Muut vaikuttivat niin innostuneilta, että se tarttui häneen. Yksin ollessa Rebeccan pelot tulivat esiin. Häntä oksetti jatkuvasti, mikä sai Rebeccan pelkäämään, että lapsella oli jokin huonosti. Häntä huolestutti oma ura, synnytys ja se, miten hän pärjäisi sitten, kun lapsi syntyi.
 
Photobucket
Milton oli heistä se, joka vilkuili innoissaan vauvanvaatteita ja mietti, millaisia ’kehittäviä leluja’ lapselle pitäisi hankkia. Milton halusi huutaa maailmalle, että hänestä oli tulossa isä, mutta Rebecca toppuutteli. Rebecca pelkäsi, että jos he kertoisivat monelle, jotakin pahaa tapahtuisi. Sitten heidän täytyisikin kertoa monelle suru-uutiset.
 
Photobucket
Raskaus tarkoitti myös sitä, että Rebecca joutui jäämään äitiyslomalle – ammattinsa takia paljon aikaisemmin kuin tavallisesti. Raskaana olevia ballerinoita ei varsinaisesti haluttu esiintymään kansallisbaletissa. Kotona Rebecca joutui luopumaan balettihuoneestaan, siitä tehtäisiin lastenhuone. Koska vauvan sukupuolesta ei ollut varmuutta, Milton päätti, että huone maalattaisiin vaaleansiniseksi.
-------------------------------------------------------------
 
Photobucket
Syksyllä Rebecca järjesti vauvakutsut muutamalle ystävälleen. Synnytys oli vain muutaman viikon kuluttua, ja Rebecca koki olevansa valtava norsu. Hän oli kauhean kateellinen tanssija-ystävilleen, jotka olivat hoikkia – aivan kuin hän itse oli ollut. Lisäksi Rebecca pääsi harvoin ulos kodistaan, ilman työtä ja muita harrastuksia Rebeccan elämä oli yksitoikkoista vauvakirjojen lukemista.
 
Photobucket
Ystäviensä lisäksi Milton oli vaatinut Rebeccaa kutsumaan Audreyn. Rebeccasta tuntui aina hieman pahalta Audreyn seurassa Perryn takia.
”Oletteko te jo päättäneet lapsen nimeä?” Lea kysyi.
Lea ei ollut erityisen kiinnostunut mistään vauvakutsuista, mutta oli tullut kohteliaisuudesta ja koska hän oli Rebeccan paras ystävä.
 
Photobucket
”Ei me olla edes kunnolla mietitty. Katsotaan nyt ensin, että tuleeko tyttö vai poika”, Rebecca vastasi.
”Minä kuulin, että Milton haluaisi nimetä lapsen Jeremyksi – siis jos se on poika”, Lidia sanoi. ”Tai ainakin niin huhutaan paremmissa piireissä.”
Lidia ei olisi voinut kuulostaa yhtään hienostelevammalta.
 
Photobucket
”Eikö olekin hienoa, Becky? Sinun lapsesi on seurapiirikuuluisuus jo ennen syntymäänsä!” Lea nauroi.
”Jeremy? Todellako?” Josephine kysyi nyrpistäen nenäänsä hivenen. ”Dawn nimesi poikansa Jerryksi. Eikö se olisi aika hämmentävää?”
 
Photobucket
”Minusta on ihan liian aikaista miettiä nimiä”, Rebecca vastasi hymyillen.
Toisaalta, Rebeccasta kaikki muukin tapahtui liian nopeasti, kuten pinnasängyn hankkiminen, vauvanvaatteiden ostaminen ja synnytysvalmennukseen ilmoittautuminen.
 
Photobucket
Koska Rebecca oli muutenkin absolutisti, häntä ei haitannut muiden juominen. Siksi hän oli päättänyt kahvin ja teen sijaan tarjota viiniä. Rebeccasta oli mukavaa, että edes joillakin heistä oli mukavaa hänen kutsuilla – hän itse tunsi olevansa aivan epämukavassa asennossa. Muut alkoivat olla jo aikamoisessa tuiskeessa, ja he laittoivat radion päälle. Sillä välin Audrey tuli juttelemaan Rebeccan kanssa.
 
Photobucket
”Tiedätkö”, Audrey sanoi hieman sössöttäen, ”Perry puhuu sinusta ja Miltonista paljon. Yhdessä vaiheessa tosi paljon. Hän selitti kaikkea, että te ette sovi toisillenne. Että sinä olet liian hyvä. Eikö olekin hassua?”
”Joo, tosi hassua. Mutta nyt minä ja Milton olemme onnellisia”, Rebecca vastasi nopeasti.
 
Photobucket
”Se valitus loppui joskus toissa kesänä. Mutta nyt Perry on alakuloinen. Minä sanoin hänelle, että hei mies, älä ole tuollainen! Minä sanoin, että hän on valinnut tämän elämän, joten hänen on elettävä sen mukaan”, Audrey sanoi.
”Niin, miehet voivat olla joskus tuollaisia”, Rebecca sanoi vain osallistuakseen keskusteluun.
Rebeccalle valkeni, että heidän dialoginsa tulisi olemaan melko yksipuolista.
 
Photobucket
”Minusta tuntuu, että Perryllä on joku toinen. Tai että hän vähintään petti minua jossain vaiheessa. Hän oli kamalan etäinen, ja meni muka ’tapaamaan ystäviään’ joka keskiviikko. Hän oli aina oudon onnellinen niiden tapaamisten jälkeen. Mutta en minä voi lähteä, meillä on lapsi! Ja Perry ei ole viime aikoina mennyt kenenkään luo tuolla tavalla hämärästi”, Audrey avautui.
”Mutta hän kävi tapaamassa ystäviään. Minä olin paikalla. Samoin Lidia ja Lea”, Rebecca vastasi.
 
Photobucket
”Tuo ei selitä hänen käytöstään. Hän oli ihan samanlainen kuin silloin kun me olimme rakastuneita. Mutta ei niin kuin minua kohtaan”, Audrey sanoi harmissaan.
”Sinuna en huolehtisi mistään”, Rebecca paikkaili. ”Perry ei ole sellainen ihminen, joka pettäisi ketään.”
 
Photobucket
Rebeccan vilkuttaessa Audreylle hyvästiksi juhlien jälkeen, hän kuitenkin mietti, pettäisikö Perry Audreytä sittenkin. Ei tietenkään Rebeccan kanssa, mutta ehkä jonkun toisen kanssa. Pitäisikö Rebeccan varoittaa Audreytä? Ehkä hän voisi puhua Miltonin kanssa.
 
Photobucket Photobucket
”Miten vauvakutsut sujuivat? Tuliko Audrey hyvin toimeen muiden kanssa?” Milton kysyi illalla.
”Joo, hänellä vaikutti olevan ihan hauskaa. Ja me saimme hirveästi uusia vauvanvaatteita ja tuttipulloja ja kaikkea muuta”, Rebecca sanoi.
Rebecca oli aloittamaisillaan Audreystä ja Perrystä puhumista, kun hän tunsi outoa kipua. Hänellä oli ollut samanlaisia kipuja jo viikon ajan, mutta ei niin vahvasti.
 
Photobucket
Sitten kipu tuli uudestaan, kuin aalto, joka oli kerännyt voimaa entisestään.
”Milton”, Rebecca kuiskasi tuskissaan, ”Kaikki ei ole hyvin. Vauva… kaikki ei ole hyvin.”
Väri valahti Miltonin kasvoilta.
 
Photobucket
”Okei, kulta, ei hätää”, Milton rauhoitteli. ”Minä soitan taksin. Sitten minä soitan lääkäriin. Sen jälkeen minä haen sairaalalaukun ja me lähdetään sairaalaan.”
Rebeccasta tuntui, että Milton puhui enemmän itselleen kuin hänelle, mutta silti se auttoi. Kivut sen sijaan pahenivat. Rebecca pelkäsi pahinta.
 
Photobucket Photobucket
Sairaalassa Rebecca ohjattiin melkein heti omaan huoneeseen. Lääkärin luvattiin tulevan pian. Huone muistutti Rebeccan mielestä liikaa sitä huonetta, jossa hänen siskonsa oli kuollut yli viisitoista vuotta aikaisemmin. Toisaalta Rebeccan kivut veivät hänen ajatuksensa pois siskostaan ja takaisin siihen hetkeen.
”Koeta kestää, kulta”, Milton sanoi ja melkein itki.
Heitä molempia pelotti, että lapselle oli tapahtunut jotain. Laskettuun aikaan oli vielä kolme viikkoa.
 
Photobucket
Vihdoin lääkäri Crestelli tuli tutkimaan Rebeccan. Rebeccan oma lääkäri ei ollut paikalla sinä iltana, mikä ei helpottanut hänen oloaan laisinkaan.
 
Photobucket
”No niin, neiti Brennan. Minun on vietävä sinut suoraan synnytyssaliin”, lääkäri Crestelli totesi. ”Ei ole mitään syytä huoleen. Neuvolatietojesi mukaan lapsi on jo hyvän kokoinen. Kaikki sujuu varmasti hyvin, eikä lapsella ole mitään hätää.”
Rebeccan mielestä hän ei ollut yhtään valmis synnyttämään, mutta hänellä ei ollut muita vaihtoehtoja.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Julmasti jätin kertomatta, että mitä Rebeccalle ja lapselle tapahtuu :D. Jotenkin en onnistunut kommentoimaan edelliseen osaan (en tiedä, oliko teillä samoja ongelmia), mutta teidän kaikkien kommentit ja palaute olivat oikein hyviä :).