Hola! Comó estáis? Minun lomani tavallaan alkoi vasta tänään, sillä työskentelin viime viikon hyvin kaukana tietokoneista ja juoksevasta vedestä. Tämä osa on ollut jo jonkin aikaa lähes valmiina, mutta vihdoin eilen illalla sain kuvattua viimeisetkin kuvat. Edellisessä osassa tavallaan tuotiin yksi tarina päätökseen, joten tämä osa alkaa suurella aikahyppäyksellä, ja toivon, että pysytte perässä.

 

9 vuotta myöhemmin
 
 

Photobucket

Miten kaikki olikaan mennyt pieleen. Muutosta oli jo kuukausi, mutta muuttolaatikot olivat yhä samoilla paikoilla. Beatricella oli juuri ja juuri voimia käydä töissä, mutta onneksi sekin loppuisi pian. Oli niin typerää yrittää esittää pirteää lasten edessä, kun sisällään hän tunsi silkkaa tuskaa. Kaikki oli tapahtunut liian nopeasti. Beatrice tunsi hajoavansa käsiin, vaikka viimeisimmästä iskusta oli muutama viikko.
 

Photobucket

Oliverin kuolemasta oli kulunut puoli vuotta. Beatricesta tuntui yhä kuin siitä olisi kulunut vain muutama päivä. Aina välillä hän ajatteli soittavansa isälleen, kertoakseen päivästään tai kysyäkseen kuulumisia. Hän oli useimmiten jo näppäillyt numeron, mutta sitten hän muisti jälleen julman totuuden. Miksi isän oli täytynyt kuolla niin nuorena, sitä Beatrice ei ymmärtänyt. Sydänkohtaus. Täysin yllättäen. Yö sairaalassa oli ollut kauhea. Vuoroin huonoja ja hyviä uutisia. Ja lopulta kauheita uutisia. Beatrice ei mielellään muistellut sitä.
 

Photobucket

Ainoa ihminen, joka auttoi hänet pois kauheasta surun kuopasta, oli Elliot. He asuivat yhdessä ison osan Beatricen opiskeluajasta. Beatrice ei ollut koskaan aikaisemmin tuntenut mitään sellaista ketään kohtaan. Hän oli todella rakastanut, rakastanut Elliotia. Mies oli ihana. Lumoava suorastaan. Kun Beatrice sai työpaikan Woodvilleen, Elliotin piti muuttaa hänen kanssaan. Asuntokin oli hankittu, se oli Leenin vanhempien vanha. Beatrice oli varma, että kaikki oli täydellisesti.
 

Photobucket

Leenin piti muuttaa edeltä, sillä Elliot ei voinut muuttaa ennen omien töidensä loppumista. Ero oli ollut todella surullinen, mutta toisaalta Beatrice oli innoissaan. Kunhan Elliot olisi muuttanut hänen luokseen, Elliot olisi ehkä ymmärtänyt kosia ja sitten vietettäisiin häitä ja sen jälkeen he perustaisivat perheen ja lopulta harmaantuisivat yhdessä, suloisessa omakotitalossa esikaupunkialueella lastenlasten ympäröiminä.
 

Photobucket

Kun hän oli viikon tai pari yrittänyt totutella elämään uudessa kaupungissa, Elliot ehti viikonloppuvierailulle. Beatrice oli odottanut sitä: hän oli suunnitellut ihanan romanttisen viikonlopun, jonka aikana he olisivat tuskin poistuneet uudesta asunnosta. Kun Elliot oli ilmestynyt ovelle ilman matkatavaroita, Beatrice oli ymmärtänyt asioiden olevan väärin.
”Missä sinun vaatteesi ovat? Etkö ottanut mukaan yhtään vaihtovaatteita, hupsu?” Beatrice oli kysynyt, pelästyneenä.
”Beatrice… En voinut sanoa tätä puhelimessa. Vaikka myönnän olevani pelkuri, surkimus ja kaikkea muuta, minä en saattanut tehdä tätä puhelimessa”, Elliot oli sanonut, enemmän itselleen kuin Beatricelle.
 

Photobucket

Beatrice oli tuntenut sydämensä pysähtyvän. Hän oli tietänyt, mitä oli tulossa. Silti, hän oli jatkanut hymyilemistä. Hän ei ollut suostunut uskomaan.
”Beatrice, tämä ei toimi. Minä… minun tunteeni, ne ovat haihtuneet. Minä tapasin erään toisen, mutten halunnut tehdä mitään. En halunnut pettää sinua. Minä lupaan, etten ole tehnyt mitään kenenkään kanssa. Vain suudellut”, Elliot oli sanonut, muka yrittäen helpottaa Beatricen oloa.
Elliot oli suudellut toista. Se oli pettämistä. Beatrice ei ollut suudellut muita. Elliotilla ei ollut mitään oikeutta…
 

Photobucket

Beatrice oli hengittänyt syvään, laskenut viiteen ja räjähtänyt. Hän oli huutanut, syyttänyt, anellut Elliotia muuttamaan mielensä, itkenyt ja huutanut hieman lisää. Elliot oli vain hiljaa, mikä sai Beatricen ärsyyntymään yhä enemmän. Sitten hän oli sanonut:
”Olen pahoillani.”
Jos mahdollista, Beatrice suuttui vielä enemmän. Lopulta Elliot oli vain lähtenyt, ja Beatrice oli jäänyt yksin. Aivan yksin.
 

Photobucket

Hän muisteli usein elämäänsä Elliotin kanssa. He olivat täydentäneet toisiaan. Siinä missä Beatricelta uupui jotain, Elliot korvasi ja toisin päin. Beatrice oli tuntenut aivan uudenlaista turvallisuutta. Sitä hän ikävöi.
 

Photobucket

Hän ikävöi myös läheisyyttä. Hän tahtoi Elliotin luo. Vaikka hän tiesi, että Elliot ei palaisi, se ei estänyt kaipuuta. Beatrice tahtoi palata ajassa puoli vuotta taaksepäin. Vuoroin vihan ja kaipuun tunteet iskivät häneen kuin terävä miekka, halkaisten hänet kahtia. Hän oli omistanut viimeiset vuodet kokonaan Elliotille. Hänen ystävänsä olivat alkaneet huomautella asiasta, mutta hän ei ollut välittänyt.
 

Photobucket

Nyt hän kaipasi ystäviensä tukea. Lottie oli soittanut hänelle ja suorastaan vaatinut, että Beatrice nousisi sängystään ja lähtisi hänen kanssaan viettämään tyttöjen iltaa. Lopulta Beatrice oli suostunut. Hän voisi avautua ongelmistaan kunnolla ja lopulta juoda niin paljon, että hän unohtaisi ongelmansa. Turtumus kuulosti hyvältä. Niinpä Beatrice kaivoi meikkinsä esille ja laittautui nätiksi.
 

Photobucket

Oli kulunut todella pitkä aika siitä, kun hän oli viimeksi käynyt ulkona. Elliot ei viihtynyt baareissa tai klubeilla, joten he olivat useimmiten vain viettäneet koti-iltaa kahdestaan. Hetty ja Lottie olivat jo oppineet, ettei Beatricea saisi rakkaansa kainalosta niin sitten mitenkään. Nyt hänen vatsassaan oli perhosia.
 

Photobucket

Hän oli odottanut Lottieta jo puoli tuntia, kun puhelin soi. Jokin Beatricessa uskoi, että puhelimen toisessa päässä olisi Elliot. Sitä oli jatkunut erosta saakka. Pettymys oli aina kova, mutta se ei estänyt Beatricea odotusten nousemista.
”Beatrice Brennan puhelimessa”, hän henkäisi.
”Bea-kulta!” Lottien ääni helähti.
”Lottie, hei! Missä ihmeessä sinä olet?” Beatrice kysyi.
”Peter, ei… minä olen puhelimessa” Lottie kihersi. ”Ai, sori, tuota, minulle tuli esteitä. Peter, odota nyt hetki.”
 

Photobucket

”Ai, mitä esteitä?” Beatrice kysyi, vaikka hän tiesi kyseessä olevan Lottien uusi poikaystävä.
Hän oli ehkä itse ollut huomioimatta ystävänsä viimeisten vuosien aikana, mutta se, että hänen ystävänsä eivät huomioineet häntä, koska heillä oli kiireitä poikaystäviensä kanssa, oli anteeksiantamatonta.
”Työ-juttuja, tiedäthän sinä. Mutta kulta, mennään huomenna lounaalle, jooko? Voidaan kutsua Hettykin mukaan”, Lottie sopotti.
”Niin varmaan. Lottie, voisit puhua edes totta.”
Beatrice yritti pitää äänensä tyynenä, mutta hän tunsi itsensä liian loukkaantuneeksi.
 

Photobucket

Hän sulki puhelimen. Beatricea ärsytti. Hän oli laittanut päälleen mekon, joka mahtui hänelle vain siksi, että hän ei ollut saanut syödyksi mitään pariin viikkoon. Hän oli tökkinyt silmiinsä tuhottoman määrän luomiväriä. Hän oli uhrannut hyvän illan tällaiseen turhuuteen. Jäi vain kaksi vaihtoehtoa: ottaa kaikki meikki pois, laittaa yöpuku päälle ja mennä nukkumaan tai lähteä yksin ulos.
 

Photobucket

Beatrice mietti hetken. Hän oli jo päättänyt juoda liikaa sinä iltana. Miksi haaskata hienot meikit ja upea vaate, johon hän vihdoin saattoi pukeutua? Hän lähtisi ulos, tuli Lottie mukaan tai ei.
 

Photobucket

Valitettavasti Beatrice ei tuntenut kaupunkia – varsinkaan sen yöelämää. Hän harhaili hetken kaupungilla, kunnes hän löysi surkean pubin. Paikalla ei enää ollut väliä. Häntä alkoi nolottaa kulkeminen yksin ympäri keskustaa.
 

Photobucket

Paikka oli piskuinen ja pieni eikä siellä ollut paljoa ihmisiä, mutta Beatrice ei välittänyt. Hän ei tullut tekemään ystäviä. Hän käveli itsevarmasti läpi pubin suoraa tiskille. Hän istui alas aivan seinän viereen, yrittäen piiloutua katseilta. Tunnin kuluttua hän oli juonut aivan liian monta drinkkiä.
 

Photobucket

Yhtäkkiä hänen viereensä ilmestyi paikan ainoa alle 30-vuotias mies.
”Hei kaunokainen. Voisinko tarjota sinulle jotakin?” mies sanoi.
Beatrice huokaisi. Hän ei ollut juttutuulella.
”Ei kiitos. Minulla on jo juotavaa.”
 

Photobucket

”Entä jotain muuta? Mitä jos tulisit minun pöytääni”, mies jatkoi.
”Minulla ei ole tapana puhua tuntemattomille miehille.”
”Minä olen Bertil. Entä mikä sinun nimesi on?”
”Beatrice.”
”Hauska tutustua, Beatrice”, Bertil sanoi.
 

Photobucket Photobucket

Aurinko paistoi suoraa Beatricea kasvoihin. Hirveä päänsärky. Karmea olo. Mitä ihmettä hän oli juonut viime yönä? Beatrice oli nousemaisillaan ylös, kun hän avasi silmänsä. Hän ei tunnistanut paikkaa. Itse asiassa, paikka tuoksui oudolta. Missä ihmeessä hän oikein oli?
 

Photobucket

Hän nousi istumaan ja katseli ympärilleen. Oli selvää, että hän oli vieraan miehen sängyssä, mutta kaupunki vaikutti pysyneen samana: ikkunasta näkyi tuttu meri. Beatrice henkäisi ja yritti muistella edellistä iltaa. Hän oli ollut baarissa, omasta mielestään yksin. Mutta kaikesta päätellen hän oli tavannut jonkun… Beatrice saattoi vain toivoa, että mies ei ollut yli 50-vuotias.
 

Photobucket

Hän istui siinä hetken, ja toivoi, että pyörryttäminen ja huono olo lakkaisivat. Hän hengitti syvään, ja kuuli ääniä keittiön puolelta. Hirveä häpeän aalto iski hänen lävitseen. Beatrice ei harrastanut yhden yön suhteita, ei todellakaan. Hän oli aina ajatellut, että ne sopivat tyhmille ihmisille. Beatrice ei kuulunut heihin.
”Aamiainen on valmista”, mies keittiöstä huikkasi.
 

Photobucket

Beatrice ei kehdannut kieltäytyä kutsusta. Hänellä ei ollut laisinkaan nälkä - hän oli varma, ettei mikään ruoka pysyisi hänen sisällään – mutta hän tahtoi varmistaa, ettei mies ollut aivan karmea. Hän oli todella helpottunut huomatessaan, ettei mies voinut olla häntä montaa vuotta vanhempi.
”Minulla ei ole parempaa tarjottavaa tähän hätään, joten toivottavasti murot kelpaavat”, mies sanoi.
Punaiset kiharat hiukset. Beatrice alkoi muistaa puhuneensa pubin sulkemisaikaan saakka punatukkaiset miehen kanssa.
 

Photobucket

”Ei se mitään”, Beatrice sai sanotuksi.
Hänen suutaan kuivasi, ja hän älysi unohtaneensa pukeutua. He olivat siinä, molemmat hiljaa.
”Eilen olit paljon puheliaampi”, mies huomautti hymyillen.
”Ai… voi ei. Taisin lörpötellä liikaa. En yleensä juo sillä tavalla”, Beatrice sanoi ja tahtoi vajota maan alle.
Mitä hän oli oikein kertonut?
 

Photobucket

”Ei se haittaa. Sinä olit hauskaa seuraa”, mies sanoi.
Bertil. Bertil. Hänen nimensä täytyi olla Bertil.
”Kiitos. Kai”, Beatrice nauroi.
Hiljaisuus jatkui.
 

Photobucket

Kun Beatrice oli pukeutunut, tuli hyvästien aika.
”Minä tiedän, että tällaiset yhden yön jutut eivät yleensä johda mihinkään, mutta minusta olisi mukava nähdä sinua myöhemmin”, Bertil sanoi.
Beatrice ei ollut varma, oliko tämä jokin kaava, joka aina suoritettiin yhden yön suhteen jälkeen. ”Oli kiva tavata, minä soittelen” –tyylinen juttu.
”No mikäs siinä”, Beatrice näytteli oman osansa jutusta.
Häntä harmitti, sillä hänestä olisi ollut mukava oikeastikin tavata Bertil toisen kerran. Hän oli sentään ollut ajattelematta Elliotia useita tunteja.
”Minulla on sinun numerosi”, Bertil sanoi ja Beatrice nyökkäsi ja kääntyi pois.  
 
 

Photobucket

Beatrice astui ulos ovesta ja tilasi hissin. Porraskäytävässä hissistä tuli ulos kaunis nainen, joka katsoi Beatricea merkitsevästi. Beatrice oli hyvin tietoinen siitä, ettei ollut täysin normaalia liikkua pikkumustassa aamulla, mutta hän yritti olla välittämättä. Hänellä oli tärkeämpääkin tekemistä: selvittää, minne ihmeeseen hän oli päätynyt yön aikana.
 

Photobucket

Vähän Beatrice tiesi, että nainen oli katsonut häntä aivan muista syistä. Nainen jatkoi matkaansa samasta ovesta sisälle kuin josta Beatrice oli juuri tullut.
”Heather! Sinä pelästytit minut, kulta”, Bertil sanoi.
”Taisin nähdä yhden bimboistasi rappukäytävässä”, Heather vastasi tervehdykseen.
Hän oli selvästi harmistunut.
”Älä väitä, että olisit mustasukkainen”, Bertil nauroi.
 

Photobucket

Heather kietoutui kissamaisesti Bertilin ympärille.
”En väitäkään”, hän sanoi nautiskelevalla äänellä. ”Minua vain ärsyttää, että sinä tuot tänne typeriä blondeja samana aamuna kuin meillä on tapaaminen, rakas.”
 

Photobucket

”Jos lupaan, etten tee sitä toiste, annatko sinä minulle anteeksi?” Bertil vastasi muka pahoittelevalla äänellä.
”Saa nähdä”, Heather kihersi ja talutti Bertiliä kohti makuuhuonetta.
 

Photobucket

He kaatuivat sängylle ja suutelivat.
”Luojalle kiitos on lauantai”, Heather kuiskutti Bertilin korvaan.
Bertil nauroi hiljaa Heatherille ja suuteli tätä taas.
 

Photobucket

Beatrice ehti löytää kotiinsa, käydä suihkussa ja oksentaa kerran kun hänen piti jo lähteä kahvilaan. Hetty oli jättänyt viestin Beatricen puhelinvastaajaan, jossa hän oli pyytänyt Beatricea tulemaan hänen ja Lottien kanssa kahville. Kahvila oli todella pieni ja lähestulkoon autio.
 
 

Photobucket

”Oikeasti, minä syytän sinua, Lottie. Sinun olisi pitänyt tulla vahtimaan minua. Minua ei pitäisi päästää yksin baariin”, Beatrice lopetti kertomuksensa edellisen illan tapahtumista.
”Voi Bea! Toisaalta on ihan hyvä, että löysit jotain muuta ajateltavaa. Eihän yhden yön suhteet niin kauheita ole”, Lottie hihitti.
 

Photobucket

”Varsinkin jos et aio toistaa sitä”, Hetty sanoi.
”En tosiaan”, Beatrice huokaisi. ”Kaikista pahinta on, että menin avautumaan Bertilille. En edes tiedä, mitä olin sanonut. En enää koskaan aio juoda.”
”Todella hyvä päätös, Beatrice. Peterkin aikoo olla tämän kuun juomatta”, Lottie sanoi vaihtaen puheensuunnan mieliaiheeseensa.
 

Photobucket

”Eikö kuu vasta alkanut?” Hetty huomautti.
”Ja hyvin hän on päätöksessään pysynyt”, Lottie vastasi.
”Peteristä puheen ollen, miten töiden tekeminen sujui eilen?” Beatrice sanoi.
”Oikeasti, minä olen tosi pahoillani siitä. Peter ei vain suostunut päästämään minua”, Lottie sanoi.
Hän ei vaikuttanut edes katuvan valehteluaan, mutta se kuului Lottien luonteeseen.
 

Photobucket

He jäivät kahvilaan koko aamupäiväksi. Puhe kulki lähinnä Hettyn ärsyttävän työpaikan ja Lottien ihanan Peterin välillä, mutta aika ajoin he palasivat Beatricen ”ongelmaan”. Beatrice ei voinut olla ihmettelemättä, minkä takia he eivät käyneet kahvilla aikaisemmin. Totta kai välimatka oli vielä muutama kuukausi aikaisemmin ollut pitkä, mutta ei niin pitkä, etteikö Beatrice olisi voinut ottaa bussia opiskelupäivän jälkeen. Hän teki päätöksen, ettei enää laiminlöisi ystävyyssuhteitaan miesten takia.
 

Photobucket

Eräänä sunnuntaisena aamuna Beatrice matkusti bussilla naapurikaupunkiin. Matka ei ollut pitkä, se oli puolivälissä matkaa Woodvillestä hänen vanhaan yliopistokaupunkiinsa. Hän meni vierailemaan isänsä haudalla, jälleen yksi asia, jota hän oli laiminlyönyt viimeisen vuoden aikana. Kun hän vihdoin saapui paikalle, hän huomasi unohtaneensa ostaa kukkia.
 

Photobucket

Suru ja syyllisyys taistelivat hänen sisällään. Hän olisi halunnut, että hänen isä olisi nähnyt lapsenlapsensa. Hän olisi toivonut, että Oliver olisi elänyt näkemään hänen häänsä – jos niitä ikinä edes tulisi. Toisaalta Oliver oli kuollut onnellisena. Hänen tyttärellään oli ollut ihana mies, Leeni oli juuri jäänyt eläkkeelle ja Lilian oli päässyt haluamaansa taidelukioon.
”Beatrice?” ääni hänen takaansa keskeytti muistelemisen.
 

Photobucket

”Bertil!” Beatrice sanoi käännyttyään ympäri.
Hän oli hyvin yllättynyt ja hyvin hämillään.
”Mikä yllätys tavata sinut täällä. Anteeksi, kun en ole soittanut, minun todella piti soittaa tänään”, Bertil sanoi.
 
 

Photobucket

”Tuota, ei se mitään”, Beatrice sanoi ja nyyhkäisi nopeasti.
Hän oli kaikista yrityksistään huolimatta saanut kosteat silmät.
”Haluaisitko sinä mennä kahville? Voisimme puhua vaikka siitä, miksi me päädyimme hautausmaalle?” Bertil sanoi ja hymyili hieman.
”Kuulostaa oikein mukavalta”, Beatrice vastasi ja lähti seuraamaan Bertiliä.
 

Photobucket

Koska oli sunnuntai, suuri osa kahviloista ei ollut auki. Jonkun aikaa kierreltyään Bertil ja Beatrice päätyivät diner-tyyppiseen paikkaan, jossa ei ollut laisinkaan asiakkaita. He olivat ehtineet puhua jo jonkin verran matkalla sinne, mutta puheenaiheet eivät tuntuneet loppuvan.
 

Photobucket

Asiakaspalvelu oli surkeaa ja hygienia oli uskomattoman vähäistä, mutta Beatricella ja Bertilillä oli mukavaa. Bertil kertoi käyneensä isoäitinsä haudalla, koska tämän syntymästä oli 100 vuotta. Beatrice selitti isästään, ja molemmat kuuntelivat toisiaan myötätuntoisesti. Pian he siirtyivät iloisempiin aiheisiin, ja Beatrice ei muistanut, milloin hänellä olisi ollut niin hauskaa.
 

Photobucket

”Kun tulin koulusta kotiin, huomasin ’pelastamani’ koiran tuhonneen käytännössä kaikki äitini kengät! Voit vain kuvitella äitini ilmeen, kun kerroin hänelle, mitä oli tapahtunut”, Bertil nauroi.
”Mitä koiralle sitten tapahtui?” Beatrice kysyi hihityksensä lomasta.
”Selvisi, että koira oli vain karannut kotoaan, ja löytöpalkkioksi sain jonkun verran rahaa. En kuitenkaan saanut pitää rahoja, ne menivät suoraa äidin kenkäkassaan”, Bertil hymyili.
 

Photobucket

”Minusta olisi mukava tavata joku ilta. Ihan oikeasti. Oletko vapaa huomenna?” Bertil sanoi yllättäen.
”Minun pitää tarkistaa kalenterini, mutta enköhän.”
 

Photobucket

”Huijaatko?” Hetty kysyi.
”No en.”
”Oikeastiko?”
”En!”
”En minä voi uskoa. Tämä on kuin joku urbaanilegenda.”
 

Photobucket

”Minä vannon, kaikki kertomani on totta, tosin ehkä väritetty hieman romanttisen vaaleanpunaisin sävyin, mutta silti totta”, Beatrice nauroi.
”Ei yhdenyön suhteista ikinä kehity mitään. Mies ei koskaan pyydä uudestaan ulos”, Hetty sanoi vakavana. ”Tämä on historiallista.”
”Ehkä pian joku tutkiva journalisti ottaa minuun yhteyttä”, Beatrice sanoi.
 

Photobucket

”Te tapaatte tänään?” Hetty kysyi.
”Kyllä, enkö ole hehkuttanut sitä tarpeeksi?” Beatrice nauroi.
”Minä en vieläkään voi uskoa sitä”, Hetty sanoi.
”Lottie sanoi ihan samaa. Tai oikeastaan hän sanoi ’jos kertomasi on totta, olet tyhmä, sillä kenenkään ei pitäisi tutustua yhdenyön säätöön’”
”Kuulostaa aivan Lottielta”, Hetty nauroi.
 

Photobucket

He puhuivat niitä näitä vielä tunnin, mutta loppujen lopuksi Hettyn piti päästää Beatrice valmistautumaan treffejään varten.
”Pidä hauskaa. Ja soita huomenna ja kerro miten treffit menivät!” Hetty sanoi hyvästiksi.
”Minä yritän”, Beatrice sanoi ja halasi ystäväänsä.
 

Photobucket

Illan vihdoin saapuessa Bertil koputti oveen. Kukkakimpun sijaan hänellä oli kädessään paperipussi täynnä ruokaa.
”Ajattelin, että koska olemme käytännössä kolmansilla treffeillä, voisimme laittaa ruokaa täällä sinun luonasi”, Bertil ilmoitti.
”Niinkö sinä tosiaan ajattelit?” Beatrice sanoi hämillään, mutta päästi Bertilin hymyillen sisälle.
 

Photobucket

He aloittivat kokkaamisen lähestulkoon heti. Selvisi pian, että Bertil oli oikeastaan hyvä ruoanlaitossa. Beatrice suurin piirtein vain kuunteli Bertilin neuvoja ja totteli tätä mukisematta. Beatrice oli tottunut hyvin kokkaaviin miehiin, olihan Oliver ollut yhden maan parhaimman ravintolan kokeista.
 

Photobucket

Bertil ja Beatrice kattoivat pöydän parvekkeelle. Beatrice ei ollut vielä kertaakaan käyttänyt sitä – sisätilat sopivat paremmin masentuneelle sielulle. Ehkä juuri siksi parvekkeella oleminen tuntui Beatricesta niin virkistävältä. Tai ehkä se oli Bertilin seura, joka sai hänet innostumaan elämästä jälleen.
 

Photobucket

”Aivan ihanaa pastaa, Bertil! Mistä sinä olet saanut tämän reseptin?” Beatrice kysyi maistettuaan Bertilin aikaansaannosta.
”Itse asiassa siihen liittyy hauska tarina”, Bertil totesi. ”Olin matkalla pienessä kylässä Italiassa, en enää edes muista sen nimeä. Minä tarvitsin rahaa, koska olin matkalla Pariisiin tapaamaan ystävääni, joka asui tätinsä luona kesän. Pestauduin pieneen ravintolaan tiskaajaksi, harmi vain, etten puhunut kieltä…”
 

Photobucket

Bertil selitti tarinaansa kirkkain silmin, vaikka tiesi valehtelevansa sydämensä kyllyydestä. Todellisuudessa hän ei ollut koskaan astunut jalallaan Italiaan, ja Pariisissa hän oli käynyt viimeksi lapsena. Hän oli oppinut laittamaan ruokaa Heatherin avustuksella, ja itse asiassa Heather oli se, joka oli viettänyt unohtumattoman kesän matkaten ympäri Eurooppaa entisen poikaystävänsä kanssa.
 

Photobucket

Beatrice nieli kaiken mitä Bertil selitti lihavasta Padronesta, joka huusi, oli hän sitten tyytyväinen tai vihainen Bertilin tekemään työhön. Kun Bertil huomasi Beatricen kiinnostuksen hänen tarinaansa, hän antoi sen mennä pidemmälle. Hän kertoi lähestulkoon kaiken, mitä Heather oli hänelle selittänyt – jättäen toki ulkopuolelle matkakumppani-poikaystävän.
 

Photobucket

He puhuivat myös monista muista asioista, joista suurimmasta osasta Bertil puhui totta. Erityisesti Bertiliä kiinnosti Beatricen perhe, sillä tavallaan oli Beatricen isän ansiota, että he olivat edes tavanneet. Kesäinen ilta viileni silti nopeasti, ja Beatricen oli myönnettävä, että kahden aikaan aamuyöstä oli aika mennä nukkumaan.
 

Photobucket

”Minulla oli todella hauskaa”, Beatrice sanoi ja hymyili hivenen väsyneesti.
”Anteeksi, että valvotin sinua. Ehkä seuraavalla kerralla meidän pitäisi tavata päiväsaikaan. Tai viikonloppuna”, Bertil sanoi.
”Kuulostaa oikein mukavalta”, Beatrice sanoi.
 

Photobucket

”Minä soitan sinulle, lupaan sen. Heti huomenna soitan ärsyttävän puhelun, jossa anelen sinua tulemaan uudestaan ulos kanssani”, Bertil vitsaili.
”Kuulostaapa kauhealta”, Beatrice nauroi.
”Onneksi olen varoittanut sinua”, Bertil sanoi ja suuteli häntä otsalle ja lähti.

------------------------------------------------

Voi ei! Vai jippii? Mitä mieltä te olette? Mitä Beatricen kuuluisi tehdä? Bertilillä on eh... salliva tyttöystävä, mutta Beatrice selkeästi haluaa parisuhteen, johon kuuluu vain kaksi osapuolta. Mitä mieltä olette Bertilistä ylipäätänsä? Voiko hän kesyyntyä ja jättää kaikki yhdenyön suhteensa? Olen pahoillani tuosta alusta, se on aika sekava kaikkien aikahyppelyiden takia.