Tämä osa tuli odotettua nopeammin, ja nopeuden syy on kotona vietetty syysloma :D. Harmillisesti siinä kaikessa kuvaamisen ja kirjoittamisen tohinassa onnistuin kadottamaan yhden kuvan, jota olin lavastanut melko kauan. Pelkään pahoin sen kadonneen ikuisiksi ajoiksi.  Tämän takia yhden kuvan alla on yhdistetyt kuvatekstit, ja ne saattavat vaikuttaa vähän... hassuilta :D. Heti alkuun spoilaus, Brennanit muuttivat uuteen taloon (ja talo on heti ensimmäisenä kuvassa). Brennaneiden rakas "kotitontti" bugitti ihan hirveästi, joten muita vaihtoehtoja ei ollut. Toinen spoilaus on se, että jostain syystä Lilianista ei ole yhtään kasvokuvaa! Hänellä on kuitenkin samanlaiset kasvot kuin Beatricella oli lapsena, joten ehkä te selviätte ilman kuvaa :D.

Seitsemän vuotta myöhemmin
 

Photobucket

 
Brennanit muuttivat uuteen kotiin muutama vuosi sitten. Uusi talo sijaitsi lähempänä Leenin vanhempia – ja samalla myös lähempänä Oliverin äitiä. Gilbert oli kuollut kolme vuotta aiemmin äkilliseen sydänkohtaukseen, ja Cecily oli jäänyt yksin. Anna ja Eevert sen sijaan olivat täysissä voimissaan ja vierailivat usein katsomassa Beatricea ja Liliania.
 

Photobucket

 
”Oletko sinä jo valmis?” Leeni kysyi.
”Joo, joo, ihan kohta”, Beatrice huudahti kylpyhuoneen ovella seisovalle äidilleen.
Äiti ei ymmärtänyt, että tämä ilta oli tärkeä.
”Lottie ja Hetty odottavat sinua”, Leeni sanoi painostavasti.
”Tiedän!” Beatrice sanoi yhä ärtyisämmin.
”Et sinä ole menossa kuningatarta tapaamaan”, Leeni yritti hoputtaa.
”Ehkä tapaankin”, Beatrice tiuskaisi. ”Olisi ainakin ikimuistoiset päättäjäiset.”
 

Photobucket

 
”Muista sitten, ei alkoholia. Jos tulet kännissä kotiin, saat viettää koko kesän neljän seinän sisällä. Jos et tule kotiin ennen yhtätoista, minä soitan poliisille ja olet arestissa. Onko selvä?” Leeni sanoi napakasti, mutta hymyili samalla vaivihkaa. ”Minä en jaksa valvoa sinun takiasi. Huomenna on aikainen herätys.”
Beatrice huokaisi.
”Tiedän. Sinun ja Lilianin pitää lähteä Flowerfieldiin”, hän sanoi.
 

Photobucket

 
Leeni oli edellisellä viikolla palannut isotätinsä Hildegardin perunkirjoituksesta. Hän oli marssinut suoraan sisälle, ja julistanut perineensä isotätinsä kesäasunnon, ihan oikean talon. Se sijaitsi usean tunnin matkan päässä, joten Leeni ei voinut lähteä sitä katsomaan tuosta noin vain. Leeni päätti lähteä katsomaan sitä heti tyttöjen lomien alettua, jotta hekin pääsisivät mukaan. Beatrice oli heti ilmoittanut, että hän ei tosiaan halua viettää lomaansa jossain maalla typerien junttien kanssa. Oliver joutui ilmoittamaan, että hänkään ei pääsisi. Cecily oli melko huonossa kunnossa, ja tämä kesä olisi luultavasti hänen viimeisensä.
 

Photobucket

 
”Minä olen valmis”, Beatrice ilmoitti ja kääntyi ympäri.
Hänen äitinsä katsoi tytärtään kuin ei olisi ennen nähnytkään.
”Sinä näytät kauniilta”, Leeni sanoi lämpimästi. ”Olet jo iso tyttö.”
”Älä nyt ala herkistellä. Minä luulin, että me olemme kiireessä”, Beatrice sanoi, mutta hymyili hieman.
”Olet oikeassa. No niin, mennään”, Leeni sanoi ja hymyili hänkin.
 

Photobucket

 
Leeni jätti Beatricen koululle, jonka luota Beatrice kipitti läheisen puiston viereen. Hänellä ei ollut aikomustakaan mennä päättäjäistilaisuuteen – hänestä tuntui, että kauhean moni muukaan ei olisi menossa sinne. Puiston edessä hän tapasi parhaat ystävänsä, Lottien ja Hettyn. Hetty oli pukeutunut keltaiseen mekkoon, kun Lottie oli puolestaan laittanut päälleen sinisen leningin.
”Vau Bea, sinä näytät tosi kauniilta”, Lottie sanoi.
”Entäs itse! Tosin sinä näyttäisit kauniilta vaikka jätesäkissä”, Beatrice nauroi.
 

Photobucket

 
Ja se oli Beatricen harmiksi totta. Lottiella oli kauniit ruskeat silmät ja täydellinen iho. Lähestulkoon kaikki pojat olivat ihastuneet häneen, mutta Lottie itse ei tuntunut älyävänsä sitä. Oikeastaan se teki hänestä vielä kauniimman. Ja samalla himmensi Beatricen kauneutta. Välillä Beatrice toivoi, että Lottie olisi edes huonoa seuraa, mutta hän oli kaiken puolin täydellinen.
 

Photobucket

 
”Arvon neidit, minusta me kaikki näytämme mielettömän upeilta”, Hetty sanoi ivallisesti, mutta nauroi heti perään.
Hetty inhosi hameiden ja mekkojen käyttöä. Hänen äitinsä oli pakottanut Hettyn laittamaan mekon päälle, ja Hetty päätti hankkia mahdollisimman tyttömäisen mekon, ihan vain shokeeratakseen muita.
 

Photobucket

 
Hetty johdatti heidät puistoon, jonne hän oli laittanut valmiiksi viltin. Tytöt asettuivat sen päälle loikoilemaan.
”Tuleekohan Nuutti?” Beatrice kysyi välinpitämättömyyttä tavoittelevalla äänensävyllä.
”No ihan varmasti tulee, älä huoli”, Lottie sanoi, ja yritti asettaa mekkoaan paremmin.
”Aiotko sinä kertoa hänelle tänään?” Hetty sanoi kiusoittelevalla äänellä.
 

Photobucket

 
”Ai kertoa mitä?” Beatrice kysyi kuin ei tietäisi, mistä Hetty puhui.
”No sen, että sinä tykkäät hänestä”, Hetty sanoi ja iski silmää.
”Puhu vielä kovempaa, minusta tuntuu, että mummot toisella puolella kaupunkia eivät vielä kuulleet”, Beatrice sanoi. ”Ja... kyllä minä ehkä... kerron Nuutille”, hän lisäsi ja punastui.
Hän vilkaisi salavihkaa puiston portille, mutta ketään ei näkynyt.
 

Photobucket

 
”Eikä! Aiotko sinä tosiaan kertoa? Vähän se olisi romanttista! Te alkaisitte seurustella juuri ennen kesää, ja sitten te voisitte viettää koko kesän yhdessä”, Lottie sanoi innostuneena.
Kaukaa alkoi kuulua yhdeksäsluokkalaisten melua. Beatrice nousi ylös.
”Se olisi tosi romanttista, jos niin kävisi. Mutta voihan olla, että Nuutti ei tykkääkään minusta”, Beatrice sanoi epävarmasti.
”Älä nyt viitsi sanoa tuollaista, tietysti hän tykkää sinusta” Hetty vakuutteli.
 

Photobucket

 
”Siinä paha missä mainitaan”, Hetty kuiskasi, kun Nuutti astui puistoon. Nuutti oli vaalea ja kaikkien tyttöjen mielestä komea. Hän harrasti jalkapalloa ja jääkiekkoa, ja jaksoi silti käydä ulkona kavereidensa kanssa. Tunnilla hän loisti lähinnä poissaolollaan, eikä koulu ollut muutenkaan hänen mieleensä. Poika liikkui yleensä porukassa, mutta nyt hänellä oli seurassaan yksi vanhimmista ystävistään, Panu.
”Hei Nuutti ja Panu, haluatte te tulla tänne meidän kanssa viltille?” Lottie huikkasi ennen kuin Beatrice ehti estää. Pojat käännähtivät.
”Ai moi! No mikä ettei, voidaanhan me tulla”, Nuutti sanoi ja virnisti.
 

Photobucket

 
Nuoret istuivat viltille juttelemaan. Nuutti otti muutaman pullon esille ja esitteli niitä kovaan ääneen. Hettyn ja Lottien ilmeistä päätellen Nuutti käyttäytyi ääliömäisesti, mutta Beatrice katsoi poikaa silmät ihailusta suurina. Hän oli ihastunut Nuuttiin yli vuosi sitten, ja hän oli haaveillut Nuutista siitä lähtien. Beatrice oli kirjoitellut pojan nimeä vihkojensa sivuille ja päiväkirjansa riveille. Onnekseen hän oli päätynyt samaan kaveriporukkaan Nuutin kanssa. Ja tänä iltana, tänä iltana he päätyisivät yhteen.
 

Photobucket

 
Kello läheni pian kymmentä. Nuoret olivat jo jutelleet tuntikausia kesästä, juhlista ja tulevista opiskelupaikoista. Nuutti oli kertonut menevänsä opiskelemaan LVI-asentajaksi. Nuutin kaveri Panu sanoi menevänsä urheilulukioon, ja tytöt kertoivat yrittävänsä samaan, melko suureen lukioon. Beatrice halusi kuollakseen pyytää Nuuttia juttelemaan hänen kanssaan kaksin, mutta hän ei keksinyt, mitä sanoa.
 

Photobucket

 
Lottie päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä.
”Hei Nuutti”, hän hihkaisi. ”Voisitko sinä käydä näyttämässä Bealle puiston lampea? Hän ei yleensä käy täällä puistossa, eikä ole koskaan nähnyt niitä jättimäisiä kaloja.”
”No mikäs siinä”, Nuutti nousi venytellen ylös. ”Tahtooko joku muu tulla mukaan?”
”Ei, ei halua. Menkää te vain”, Lottie sanoi ennen kuin kukaan muu ehätti sanoa siihen mitään.
 

Photobucket

 
Nuutti marssi hiljaisuuden vallitessa Beatrice perässään lammen luo. Sen äärellä oli ihmeen hiljaista, vaikka puisto oli täynnä lomaa juhlivia nuoria.
”Onpa täällä kaunista”, Beatrice sanoi rikkoakseen hiljaisuuden.
”No jaa, ihan nättiä. Viime kesänä minä ja Eric hyppäsimme tuonne uimaan. Harmi, kun nyt on vielä niin viileää”, Nuutti sanoi poissaolevasti.
”Aa, joo, toivottavasti tulee lämmin kesä”, Beatrice totesi hermostuneena.
”Hei Bea kuule, minulla on vähän asiaa”, Nuutti sanoi.
 

Photobucket

 
”Niin, tai siis minullakin on sinulle!” Beatrice huudahti.
”No sano sinä ensin.”
”Ei, sano sinä vaan.”
”Ei, naiset ensin”, Nuutti maanitteli.
”No hyvä on”, Beatrice suostui.
Hänen kätensä hikosivat ja sydän löi todella lujaa. Hänen olonsa oli silti varmempi kuin äsken. Nuutti halusi selkeästi sanoen hänelle saman asian kuin Beatrice Nuutille. Miksi siis jännittää, kun hän oikeastaan tiesi vastauksen?
 

Photobucket

 
”Nuutti, minä... minä tykkään sinusta. Niin kuin silleen. Tai siis kyllä sinä tiedät. Silleen kuin nyt yleensä tykätään. Tai siis tyttö tykkää pojasta. Ja minä olen se tyttö”, Beatrice änkytti ja punastui. ”Se, mitä minä halusin sanoa oli, että haluaisitko sinä mennä vaikka joku päivä elokuviin?”
 

Photobucket

 
Nuutti katsoi Beatricea hyvin vaivaantuneesti. Beatrice tunsi sydämensä putoavan nilkkoihinsa.
”Sinä olet tosi kiva tyttö ja silleen, mutta minä en ole ihastunut sinuun, sori. Me voidaan olla vain kavereita”, Nuutti sanoi. ”Minä tuota... siis Lottie, tiedäthän. Hän on tosi hyvännäköinen, eikö? Ja öh... voisitko sinä kysyä Lottielta, haluaisiko hän mennä minun kanssani Joannan juhliin?”
 

Photobucket

 
Beatricesta tuntui vaikealta hengittää. Nuutti pitikin Lottiesta. Lottiesta. Miksi kaikki tykkäsivät aina hänestä?
”Joo, toki kysyn”, Beatrice sai sanotuksi. ”Minulla on vähän huono olo, taidan mennä kotiin.”
 

Photobucket

 
Beatrice pinkaisi juoksuun. Hän tiesi itkevänsä, eikä hän halunnut nähdä ketään. Panu kuitenkin pysäytti hänet.
”Hei Bea! Mikä sinulla on? Bea, et kai sinä itke?” hän kysyi huolestuneesti ja yritti ottaa Beatricen kädestä kiinni.
Tyttö veti kätensä välittömästi pois.
”Te pojat olette kamalia! Minä en halua nähdä ketään, en nyt enkä koskaan!” Beatrice huusi ja jatkoi matkaansa.
 

Photobucket

 
Seuraavaksi Beatrice kohtasi ystävänsä.
”Beatrice? Mitä on tapahtunut?”Lottie kysyi.
”Ai mitä? Ai mitä? Arvaa! No sinä! Kaikki rakastavat sinua! Kun sinä olet niin ihana ja kaunis ja pälä pälä pälä. Kuule, voit ihan hyvin pitää Nuutin itselläsi. Tai kaikki pojat, minä en välitä”, Beatrice parkui.
Lottie tuijotti Beatricea silmät sepposen selällään.
”En minä halua kaikkia poikia”, hän kuiskasi ääni väristen.
 

Photobucket

 
”Minä taidan viedä Beatricen kotiin”, Hetty ilmoitti varoen.
Hän ei halunnut, että näin pienestä asiasta syntyisi suurta riitaa.
”Miten hän kehtasi?! Minä en ymmärrä”, Beatrice jupisi itsekseen.
Hetty ei ollut enää varma, kenestä Beatrice puhui. Hän päätti pysyä hiljaa ja antaa Beatricen purkaa sydäntään. Beatrice pysyi kuitenkin loppumatkan vaiti, vain kyyneleet vierivät hiljaa hänen poskilleen.
 

Photobucket

 
Kun Beatrice pääsi kotiin, hän juoksi huoneeseensa hyvästelemättä Hettyä. Hän rojahti sängylleen ja alkoi itkeä vuolaammin. Häntä hävetti. Hän oli saanut pakit Nuutilta. Hän oli huutanut rumasti parhaalle ystävälleen. Hän oli ollut kylmä Hettyä kohtaan. Hän oli huutanut Panulle, joka oli vain yrittänyt auttaa. Hän oli mokannut kaiken.
 

Photobucket

 
Beatrice ei kuullut, kun Leeni astui sisälle.
”Miten ilta meni?” hän kysyi.
Beatrice hätkähti pystyyn ja yritti kuivata kyyneleensä.
”Hyvin”, hän kuiskasi, yrittäen kuulostaa normaalilta.
”Oikeastiko? Tapahtuiko illalla jotain? Onko sinulla poikaongelmia? Vai riitelitkö sinä Lottien ja Hettyn kanssa?” Leeni kysyi kuin vaistoten tapahtuneen.
 

Photobucket

 
”Ei, kyllä, kyllä, kyllä”, Beatrice huokaisi ääni hieman väristen.
”Haluaisitko sinä kertoa, mitä on tapahtunut?” Leeni kysyi huolestuneesti ja istui alas Beatricen sohvalle.
”En”, Beatrice sanoi ja istui äitinsä viereen. ”Minä vain tahtoisin pois, ihan vain hetkeksi. Olisi ihanaa unohtaa kaikki tyhmät ongelmat ja olla vain, ilman huolia.”
Hän huomasi, kuinka Leenin silmät alkoivat suorastaan loistaa innokkuutta.
”Sinähän voisit tulla minun ja Lilianin kanssa Hildegardin talolle! Saisit aikaa ajatella ja ehkä autella talon kunnostuksessa, minä kun en tiedä, onko talo aivan raunioina vai aivan kuin uusi”, Leeni sanoi vetoavasti. Hän olisi selvästi halunnut jatkaa puhumista, mitä kaikkia sisustusideoita hän haluaisi toteuttaa talossa, mutta ymmärsi olla vaiti.
 

Photobucket

 
Beatrice oli tyrmäämässä ehdotuksen, kun hän alkoi miettiä. Kesä kotona ei olisi yhtään niin kivaa nyt, kun hän oli riidoissa Lottien kanssa, hän ei voinut kohdata Nuuttia ja Panu oli varmaan suuttunut hänelle. Ajatus kesän viettämisestä kaukana Flowerfieldissä alkoi vaikuttaa ihanalta. Kesän jälkeen Beatrice voisi palata takaisin normaaleihin kuvioihin, ja kukaan ei muistaisi hupsua riitaa.
 

Photobucket

 
”Hyvä on. Hyvä on, minä tulen sinne Flowerfieldiin”, Beatrice myöntyi.
”Oi kuinka hienoa! Me lähdemme aikaisin, joten alapas pakkaamaan, kultapieni. Kaikki muuttuu kyllä hyväksi”, Leeni lisäsi lohduttaakseen Beatricea.
”Joo joo”, Beatrice mutisi ja niiskaisi.
 

Photobucket

 
Leeni ei ollut valehdellut aikaisesta aamusta. Kello oli tuskin seitsemää, kun hän tuli Beatricen huoneen ovelle.
”Good morning! On aika herätä, pikkuinen”, Leeni kiekui laulavalla äänellä. ”Lähtöön on tunti aikaa, joten pidäthän kiirettä.”
Beatrice kömpi väsyneenä ylös. Päivästä tulisi todella pitkä. Ensin he menisivät taksilla juna-asemalle, sitten junalla he menisivät länteen muutama sata kilometriä, sitten taksilla lautalle ja lautalla saareen, jonka jälkeen he menisivät taksilla – jos sellaista löytyisi – talolle.
 

Photobucket

 
Lähdön aika tuli minimaalisten esivalmisteluiden takia nopeasti. Beatricen piti pakata aamulla kaikenlaista, vaikka hän oli aloittanut sen edellisenä iltana, ja viime hetkellä hän kävi nappaamassa kannettavan mukaansa. Leeni oli epäillyt, että heillä ei olisi nettiyhteyttä, mutta eihän sitä koskaan tiennyt. Liliankin oli jättänyt pakkaamisen viime tinkaan, mutta muutaman Leenin aiheuttaman kohtauksen jälkeen he olivat valmiina lähtemään, tosin pahasti myöhässä.
 

Photobucket

 
He saapuivat perille iltapäivällä. Kaikki kolme jäivät ihmeissään katsomaan heidän edessään kohoavaa taloa. Leenillä ei ollut alun perin mitään tietoa talon koosta ja ulkonäöstä. Hildegard-täti oli aina asunut melko vaatimattomasti ensin hänen vanhempiensa kotona ja myöhemmin omassa pienessä yksiössä kaupungin laitamilla. Leeni oli automaattisesti olettanut, että sama niukkuus jatkuisi myös tämän kesäasunnolle, mutta hän sai huomata olevansa väärässä. Talo ei ollut kooltaan valtava, mutta se koostui selvästi enemmästä kuin kahdesta huoneesta. Myös sijainti oli miellyttävä, sillä talon takapihalla oli uimaranta ja maisema merelle.
 

Photobucket 

Photobucket

Photobucket

 
Alakerta koostui muutamasta huoneesta: Olohuoneesta, viherhuoneesta, keittiöstä, ruokailuhuoneesta ja pienenpienestä kylpyhuoneesta. Avaraa tilaa oli paljon, eikä yhdessäkään huoneessa ollut liikaa tavaraa. Suolainen merituuli puhalsi viherhuoneen ikkunoiden läpi lempeästi. Talo oli ihmeen siisti, Leeni oli odottanut kohtaavansa romukasoja ja rikkinäisiä ikkunanpieliä, mutta kaikki vaikutti näin aluksi ihan hyvältä. Pintoja peitti pölykerros. Oli selvää, että Hildegard vietti viimeisinä vuosinaankin aikaa talossa.
 

Photobucket

 
Kun Leeni, Beatrice ja Lilian olivat käyneet alakerran läpi, he menivät varoen puiset rappuset ylös. Ylhäällä oli pieni halli, josta avautui neljä ovea. Ovien maali hilseili, ja Leeni selvästi mietti, millä värillä hän maalaisi ne. Beatrice valitsi oikealla olevan oven, ja Leeni ja Lilian menivät kahteen keskimmäiseen huoneeseen. He olivat alakerrassa sopineet, että se huone, johon kukin ensimmäisenä astuisi, olisi se missä sitten kukin yöpyisi.
 

Photobucket

 
Beatrice sai harmikseen huomata tulleensa isohkoon kylpyhuoneeseen. Kuten lähes kaikissa muissakin huoneissa, sielläkin oli suuri seinän peittämä maalaus, joka oli kaikesta päätellen maalattu suoraan seinään. Kauniista maalauksesta huolimatta Beatrice ei tosiaan halunnut yöpyä kylpyhuoneessa, joten hän päätti kokeilla seuraavaa ovea.
 

Photobucket

 
Valitettavasti hän oli myöhässä. Isossa ja valoisassa makuuhuoneessa Leeni oli jo asettumassa taloksi. Hän oli asettanut matkalaukkunsa sängyn vieressä olevan tuolin päälle, ja hän purki innoissaan tavaroitaan kaappeihin. Huoneessa leijui vanhan naisen tuoksu. Hildegard oli varmaankin yöpynyt siellä itse.
Seuraavan oven takaa paljastui aivan yhtä iso ja valoisa huone. Beatrice ehti jo innostua, sillä hän ei nähnyt huoneessa ketään. Sitten hän kuuli patjan jousien natisevan. Hän käänsi katseensa ja huomasi Lilianin pomppivan sängyllä.
”Minun huoneeni on ihan mahtava”, Lilian kiljaisi kuin härnätäkseen isosiskoaan.
Beatrice mulkaisi Liliania ja paukautti oven kiinni mennessään.
 

Photobucket

 
Beatrice oli odottanut viimeisen huoneen olevan aivan yhtä kaunis ja vaalea ja iso kuin muutkin makuuhuoneet, mutta vielä upeampi. Kuin sokerina pohjalla. Oven takaa paljastui pieni ja hämärä huone. Se vaikutti olevan samaa kokoa kuin kylpyhuone, jossa Beatrice oli vieraillut aikaisemmin. Beatrice marssi harmistuneena nojatuolille, pyyhki vähän pölyjä sen päältä, ja istui alas.
 

Photobucket

 
Häntä alkoi todenteolla kaduttaa Flowerfieldiin lähtö. Flowerfield oli sitä paitsi mahdottoman typerä nimi millekään kylälle. Ja silti täällä hän oli, kaukana sivistyksestä, kaukana ystävistään. Hänen olisi pitänyt pyytää Lottielta anteeksi ja jäädä kotiin. Hän sekä Hetty ja Lottie olisivat voineet viettää yhdessä ikimuistoisen kesän. Ehkä Beatrice olisi unohtanut Nuutin ja ihastunut uudelleen. Tai sitten Nuutti olisi unohtanut Lottien ja ihastunut häneen. Ajatus Nuutista sai hänet voimaan huonosti. Nytkin Lottie ja Nuutti olivat varmaan jossakin yhdessä, ehkä kahvilla tai rannalla tai menossa Joannan juhliin. Beatrice yritti olla ajattelematta heitä, ja se osoittautuikin ihmeen helpoksi.
 

Photobucket

 
Joku avasi hänen ikkunansa ja hyppäsi sisälle. Se joku oli suunnilleen Beatricen ikäinen – ehkä hieman vanhempi – poika.
”Terve!” poika sanoi kuin ei olisi juuri tunkeutunut Beatricen uuteen huoneeseen.
Beatrice ei osannut vastata siihen mitään. Hän aukoi suutaan kuin kala kuivalla maalla, ja tuijotti ilmestystä. Pojalla oli ruskeat hiukset ja kauniit tummat silmät. Hän oli melko pitkä, ja hänellä oli sileä, vaalea iho. Lisäksi poika oli todella komea.
 

Photobucket

 
Kun Beatrice oli aikansa toljottanut poikaa, hän sai vihdoin puhekykynsä takaisin.
”Kuka sinä olet? Ja mitä hemmettiä sinä teet minun huoneessani?” Beatrice kakisteli samalla kun hän nousi ylös.
”Minä olen Connor ja asun tuossa naapurissa. Minä päätin tulla tervehtimään uusia naapureita”, poika sanoi.
”Oletko sinä ikinä kuullut ovesta? Yleensä vieraat koputtavat siihen ja sitten heidät päästetään sisälle”, Beatrice sanoi yhä toipuen hämmennyksestä.
 

Photobucket

 
”Minähän koputin. Kokeilin kaikkia ovia, mutta kukaan ei tullut avaamaan”, Connor selitti.
”Joten sinä päätit kiivetä katolle ja tulla omin neuvoin sisälle?” Beatrice sanoi epäluuloisesti.
”Näin pääsi käymään. Nyt kun sinä olet saanut kysellä tarpeeksi, on minun vuoroni. Mikä sinun nimesi on?” Connor kysyi ja hymyili.
”Minä olen Beatrice, mutta monet sanovat minua Beaksi.”, Beatrice vastasi.
Kaukaa alakerrasta kuului Leenin huuto:
”Bea! Voileivät ovat valmiit!”
”Sinulla on näköjään kiireitä, joten minä taidan mennä”, Connor sanoi, avasi ikkunan, ja lähti.
 

Photobucket

 
Beatrice ei ehtinyt nähdä, miten poika pääsi turvallisesti maanpinnalle. Hän hymyili katsoessaan Connorin loittonevaa selkää. Ehkä tästä lomasta ei tulisikaan niin kurja kuin hän oli luullut.
 

Photobucket

 
Myöhemmin samana päivänä Connor tuli isänsä kanssa esittäytymään, tällä kertaa virallisesti. Connor esitti, etteivät hän ja Beatrice olisi aiemmin tavanneet, ja Beatrice meni leikkiin mukaan. Connorin isästä, Adamista, Beatrice ei pitänyt. Miehellä oli komeat piirteet, mutta hänellä oli kovat ja ilkeät silmät ja kolkko nauru.
 

Photobucket

 
Adamin vaativa katse iskostui Beatriceen useammin kuin oli luontevaa. Se ahdisti Beatricea. Hän ei ymmärtänyt, oliko hän tehnyt jotakin epäsopivaa Adamia kohtaan, vai mistä oli kyse. Adam käyttäytyi muuten melko normaalisti, ehkä hieman poissaolevasti, mutta kohteliaasti. Ehkä oudointa miehessä oli se, että hän yritti saada Beatricen ja Connorin viettämään aikaa yhdessä.
”Connor voisi näyttää Beatricelle Flowerwieldin kuuluisan kahvilan joku päivä”, Adam ehdotti jo toista kertaa.
 

Photobucket

 
”Ehkä meidän sitten pitäisi mennä huomenna”, Connor sanoi hieman hämillään.
”Okei, ei minulla ole muutakaan tekemistä sovittuna”, Beatrice myöntyi varoen.
Oikeasti hänen sydämensä löi tuhatta ja sataa. Oliko hänellä ja Connorilla treffit? Samassa Beatrice tunsi jonkin hipaisevan polveaan. Hän nosti katseensa kohti Connoria, joka hymyili hänelle hurmaavasti. Kyllä, Beatrice ajatteli. Heillä oli treffit.
 

Photobucket

Photobucket

 
Seuraavana aamuna Beatrice heräsi hämmentyneenä. Makuuhuone ei tosiaan ollut hänen rakas sininen huoneensa. Hänellä kesti tovi älytä, missä hän oli. Kun hän vihdoin ymmärsi olinpaikkansa, hän muisti myös tapaamisensa Connorin kanssa. Mutta mihin aikaan? Koska tarkkaa kellonaikaa ei ollut sovittu, Beatrice päätti aloittaa valmistautumisen heti. Kello oli yksitoista, kun hän oli vihdoin valmis. Suurin osa hänen meikeistään ja parempi suoristusrauta olivat jääneet kotiin, mutta lopputulos oli kuitenkin miellyttävä. Juuri kun Beatrice oli päättänyt pukeutumisestaan, hän kuuli koputuksen.
 

Photobucket

 
Ikkunan takana seisoi Connor hymyillen. Beatrice meni ikkunan luo. Hän rypisti otsaansa hivenen. Miten Connor oli onnistunut kiipeämään pystysuoraa seinää? Beatrice avasi ikkunan, mutta sisälle tulon sijaan Connor väisti ikkunan edestä
”Seuraa minua”, hän sanoi.
”Mitä sinä oikein teet?” Beatrice kysyi ja seuraamisen sijaan hän astui kauemmas ikkunasta.
”Tule nyt, luota minuun”, poika maanitteli.
 

Photobucket

 
Beatrice astui varovasti ulos ikkunasta ja sai tuntea virkistävän merituulen kasvoillaan. Connoria ei kuitenkaan näkynyt missään. Kun Beatrice kurkotti hieman reunan yli, hän huomasi pojan ehättäneen alas ruohikolle.
”Tule alas! Sivulla on köysitikkaat”, hän huusi.
Beatrice nyökkäsi hieman pelokkaana.
”Et sinä putoa”, Connor nauroi.
Yhä aristellen Beatrice astui ylimmälle puolalle. Kun hän oli melkein alhaalla, Connor kipaisi tikkaiden luo ja auttoi hänet alas.
”Eihän se ollut niin kamalaa”, poika hekotteli.
 

Photobucket

 
Flowerfieldin keskusta – jos sitä sellaiseksi saattoi kutsua – oli hyvin pieni ja vaatimaton kuten koko kylä oli kokonaisuudessaan. Matka sinne ei sujunut täysin ongelmitta. Vaikka Connor kertoi asuneensa koko ikänsä Flowerfieldissä, hän ja Beatrice onnistuivat kääntymään risteyksessä väärään suuntaan, ja matka kesti kaksin verroin pidempään kuin normaalisti. Connor väitti erheen johtuvan Beatricen harhaan johtavasta kauneudesta, ja asia painettiin villasella.
 

Photobucket

 
He päättivät mennä heti kahville. Kahvila oli melko tyhjä.
”Mökkiläiset eivät ole vielä saapuneet”, Connor selitti.
He istuivat samoilla paikoilla yli tunnin, puhuen. Oikeastaan Beatrice oli kaksikosta se, joka hoiti puhumisen. Connor lähinnä kuunteli ja esitti kysymyksiä. Beatrice nautti huomiosta täysin mitoin, mutta vähitellen hänestä alkoi tuntua, että hän oli ollut äänessä liikaa.
 

Photobucket

 
”Taidan kyllästyttää sinua. Nyt on sinun vuorosi kertoa jotain. Vaikka perheestäsi”, Beatrice pyysi.
Connor muuttui yhtäkkiä varautuneeksi, ja hänen katseensa alkoi harhailla.
”Olen ainoa lapsi ja tuota… minun äitini kuoli autokolarissa, kun olin pieni. Äh, minun elämäni ei ole puhumisen arvoinen. Jos olet juonut kahvisi, me voimme mennä vaikka Flowerfieldin ainoaan nuorille suunnattuun vaatekauppaan. Saat nähdä, millaista muoti on tässä maailmankolkassa”, Connor sanoi välttelevästi.
Hän ei selkeästi halunnut jatkaa aiheesta puhumista, ja Beatrice päätti olla hiljaa.
 

Photobucket

 
”Ohhoh, kuinka tyylikästä”, Connor nauroi, kun Beatrice astui ulos sovituskopista.
 Connor oli etsinyt hänelle sovitettavaksi koko liikkeen karmeimman asukokonaisuuden.
”Älähän nyt”, Beatrice virnisti. ”Tämä on varmasti suurinta huutoa Pariisista. Eläinkuosiset haalarit ovat mielettömän upeita, varsinkin näin kirkkaissa väreissä.”
Molemmat nauroivat myyjän nyrpistellessä nenäänsä. Beatrice meni vaihtamaan vaatteensa takaisin omiin, ja alkoi etsiä Connorille jotain hölmöä sovitettavaa.
 

Photobucket

 
Myöhäisen iltapäivän kultaiset säteet kimaltelivat meren pinnalla, kun Connor saattoi Beatricen takaisin kotiin – tai ainakin väliaikaiseen kotiin.
”Minulla oli tosi mukava päivä”, Beatrice sanoi ja yritti hymyillä mitä hurmaavimmalla tavalla.
”Niin minullakin”, Connor sanoi ja painoi Beatricen kädet omiinsa.
Nuoret hymyilivät toisilleen. Beatricen pää oli aivan pyörällä. Vasta toissapäivänä hän oli itkenyt Nuutin perään, ja nyt hän oli ihastunut uudelleen, paljon mukavampaan poikaan.
 

Photobucket

 
”Minun pitää mennä. Lupasin autella isää… ruoanlaitossa. Nähdään myöhemmin”, Connor sanoi ja irrotti hellästi otteensa.
”Älä sitten polta koko taloa”, Beatrice virnuili.
”Onneksi meidän talo on tehty kivestä”, Connor nauroi ja lähti.
Beatrice kipitti onnellisena sisälle.
 

Photobucket

 
Kun Beatrive tuli ruokailuhuoneeseen, Leeni oli kattamassa pöytää kauniisti ruskettuneena.
”Oletko sinä maannut koko päivän auringossa?” Beatrice kysyi ihmeissään.
”En. Itse asiassa olen viettänyt puolet päivästä siivoten pölyjä ja toiset puolet kasvimaalla. Ei ole ollut aikaa laiskotteluun. Mutta missä itse olit luurannut koko päivän?” Leeni kysyi.
 

Photobucket

 
”Miten niin missä minä olen luurannut? Minä olen ollut Connorin kanssa”, Beatrice sanoi eikä voinut olla hymyilemättä.
”Niinkö?” Leeni sanoi ja vastasi hymyyn. ”Mutta minä en huomannut sinun lähtevän.”
Beatrice hiljeni miettiäkseen. Hänestä tuntui, että köysitikkaat olivat tavallaan hänen ja Connorin välinen salaisuus, vaikka aika näkyvä sellainen. Kuka tahansa saattoi löytää ne, kunhan vain osasi katsoa.
”Minä varmaan lähdin niin, että olit keskittynyt siivoamiseen”, hän sanoi ja istui syömään.

Noin, siinä oli sitten tämä osa. Pieni maisemanvaihdos ja romanssia ilmassa :). Huomasin vasta nyt tyhmiä virheitä kuvissani. Miten en huomannut niitä aikaisemmin! Kerronnan painopiste siirtyi Leenistä Beatriceen, joten ehkä osaatte arvata, kenestä tulee Brennaneiden perijä. Toivoisin taas kommentteja :). Mitä mieltä olitte Connorista? Onko hän "se-oikea" Beatricelle? Ja mikä ihme Adamia riivaa? Katsotaan, arvaatteko te oikein :D.