Tapeltuani kauan photobucketin kanssa, tungin kuvat flickriin. Kuvat pienenivät sen takia aika lailla (en tiedä syytä, olen pahoillani). Jatkossa yritän tunkea kuvat photobuckettiin, koska flickr ei ole minun juttuni. Katsotaan nyt onnistuuko tämä. Osa on tavallista tylsempi, sillä tapahtumat pohjustavat tulevia juonenkäänteitä. Toivottavasti jaksatte silti lukea koko osan. Varsinkin alku tuntuu aika huonolta, mutta loppua kohden paranee (kai).

 

 

Leeni seisoi ulkona viileässä, kun hänen työkaverinsa ilmestyi hänen ja Oliverin kotiovelle. "No Macy, miksi sinä olet täällä?" Leeni kysyi. Macy asetteli välittömästi kasvoilleen tuskaisan ilmeen. "En tiedä mitä tehdä, Leeni! Minun poikaystäväni jätti minut, ja – ja minulla ei ole paikkaa, minne mennä. Gary heitti minut ulos, vaikken tehnyt mitään. Jos ei olisi näin kylmä, voisin nukkua kadulla, mutta sitten ajattelin, että Leeni on aina ollut kiltti minulle! Voisinko minä mitenkään yöpyä täällä? Ymmärrän tietysti, jos se ei ole mahdollista… en tietenkään loukkaannu, en toki", Macy sanoi nöyrästi, ja laittoi samalla takkia paremmin päälle kuin todistaakseen, kuinka kylmä ulkona oli.

Leeni heltyi heti, kun Macy kutsui häntä kiltiksi. "Tietysti voit nukkua meillä tämän yön, ja pidempäänkin jos tarve vaatii. En usko, että Oliveriakaan häiritsee. Sitä paitsi, on kivaa kun saan seuraa työmatkalla. Tule hei sisälle vaan, täällä on niin viileää", Leeni sanoi äidillisyyttä pursuavalla äänellä. Häntä säälitti Macy, joka tuntui aina löytävän itselleen epärehellisen tai muuten kurjan poikaystävän. "Voi kiitos Leeni! Sinä olet tosiystävä!" Macy kehui vuolaasti.

Leeni johdatti Macyn sisälle. "Hei Oliver, minun työkaverini Macy tarvitsee yösijaa, ja minä lupasin majoittaa hänet vierashuoneeseen. Voisitko sinä pitää hänelle seuraa sillä välin kun minä käyn laittamassa Macyn huoneen valmiiksi?" Leeni pyysi. "Joo", Oliver myöntyi nostamatta katsettaan pöydästä. "Hän on liiankin intensiivinen kokki", Leeni kuiskasi Macylle ja meni etsimään vuodevaatteita. Macy odotti, että Leeni oli sulkenut oven takanaan, ja sanoi sitten: "Oliver, pitkästä aikaa."

 

Hän asteli keittiöön ja laittoi valot päälle. "Macy, mitä hemmettiä sinä täällä teet?!" Oliver äyskähti kauhuissaan, kun hän huomasi, kenet Leeni oli kutsunut sisälle. "Minä aion yöpyä täällä. Mutta mitä ihmettä neiti Täydellinen täällä tekee? Arvaa, oliko nöyryyttävää nähdä hänet avaamassa oven, kun minä odotin sinua", Macy sanoi vihaisesti. "Hän on minun tyttöystäväni, me asutaan yhdessä. Ja sinä et tosiaan jää tänne yöksi, vaan häivyt heti", Oliver sanoi tuohtuneena.

"Ai onko Leeni se ämmä, jonka vuoksi sinä jätit minut? Eihän hän ole edes hyvännäköinen", Macy ärisi. "Leeni ei ole mikään ämmä, ja sinä ja minä ei koskaan seurusteltu", Oliver sanoi kärsimättömänä. "Hah, kyllä me vain seurusteltiin. Vai miksi muka muuten sinä olisit esitellyt minut vanhemmillesi?" Macy sanoi. "Minä en edes esitellyt sinua heille, sinä etsit heidät ja tuppaannuit heidän kotiinsa. Voisitko sinä nyt ystävällisesti poistua talostani?" Oliver pyysi jälleen.

"Minä en lähde minnekään. Sinä selvästi välität minusta, huomaan sen ilmeestäsi. Sinä rakastat minua. Sinun täytyy vain tajuta se. Älä huoli, minä autan sinua siinä", Macy sanoi hymy kasvoillaan. "Minä en tosiaan rakasta sinua, enkä ikinä eroaisi Leenistä. Varsinkaan sinun takiasi", Oliver sanoi myrkyllisesti. Hän alkoi todella suuttua. "Niinhän sinä luulet, muta kuten sanoin, sinun täytyy vain tajuta rakkautesi minua kohtaan. Ja jos hiiskut sanaakaan pahaa minusta Leenille, kerron kuinka sinä seurustelit meidän molempien kanssa yhtä aikaa. Mitäköhän Leeni sanoisi siihen?" "Minä kertoisin hänelle, että sinä valehtelet!", Oliver sanoi. "Ja kumpaakohan hän uskoisi?" Macy kuiskasi juuri kun Leeni palasi huoneeseen.

Illallinen oli hyvin vaivaantunut. Oliver yritti olla yltiöromanttinen Leeniä kohtaan. Mitä enemmän Oliver hyväili Leenin käsiä ja lähetteli lentosuukkoja, sitä synkemmäksi Macyn ilme muuttui. Lopulta Leenin oli pyydettävä Oliveria lopettamaan: "Macy on juuri eronnut. Hän ei varmaankaan halua katsoa rakastunutta paria juuri nyt." Leenin ele sai Macyn hymyilemään Oliverille erityisen ärsyttävästi.

"Psst, Oliver", kuului ääni aivan läheltä. Oliver oli juuri nähnyt unta, jossa hän oli voittanut suuren kokkikilpailun, joten herääminen oli normaaliakin kurjempaa. Radiokello näytti puolta kahta. Oviaukossa näkyi Macyn pää. "Mitä nyt?" Oliver kuiskasi vihaisena. "Minulla on tosi tärkeää asiaa, tule tänne", Macy supatti. Oliver hieroi silmäänsä ja nousi mahdollisimman hiljaa ylös. Lopuksi hän vilkaisi varuillaan Leeniä, joka onneksi nukkui tyytyväisennäköisenä.

Oliver astui olohuoneeseen, jossa Macy odotti häntä – alusvaatteisillaan. "Hitto Macy! Miksi ihmeessä sinä olet melkein alasti?" Oliver parahti ja käänsi katseensa nopeasti pois. "Ai, tykkäätkö?" Macy kysyi ja hymyili. "Laittaisit nyt hyvä ihminen vaatteita päälle", Oliver aneli katse edelleen kohdistettuna kirjahyllyyn. "Minulla ei ole yöpukua mukana, joten ei onnistu", Macy sanoi ja jatkoi, "Tule nyt istumaan sohvalle."

Oliver epäili hetken, mutta asteli sitten Macyn perässä sohvalle, mutta varmuudeksi sen toiseen päähän. "Älä nyt viitsi, tule tänne minun viereeni", Macy komensi. Oliver huokaisi, mutta teki työtä käskettyä. "Oikeastaan minä tahtoisin pyytää anteeksi, Oliver. Olen ollut aika kurjassa kunnossa eron jälkeen ja sanon mitä sattuu. Ajattelin asiaa ja… no sinä ja Leeni sovitte täysin toisillenne, enkä tahdo olla onnenne tiellä. Minä lähden huomenna pois, enkä enää häiritse teitä. Palaan luultavasti yhteen poikaystäväni Garyn kanssa yhteen", Macy selitti.

Oliver huokaisi helpotuksesta. "Kiitos Macy", hän sanoi ja valmistautui nousemaan ylös. Häntä hieman säälitti Macy, joten hän päätti lisätä vielä jotain kilttiä. "Tuota… Gary on varmasti onnellinen, kun hänellä on sinut", Oliver sanoi. "Niinkö?" Macy kysyi kasvot loistaen toivoa. "No, sinä sovit Garylle hyvin", Oliver painotti varmuuden vuoksi. Hän nousi ylös ja toivotti hyvät yöt.

"Oliver, mitä nyt?" Leeni kysyi ja nousi ylös unenpöpperöisenä, kun Oliver palasi takaisin sänkyyn. "Ei mitään, minä – minä kävin vain juomassa. Kaikki on hyvin", Oliver kuiskasi takaisin. "Okei", Leeni vastasi väsyneenä ja painoi päänsä takaisin tyynyyn.

Seuraava aamu

Oliver oli mennyt suihkuun, ja Leeni oli juuri menossa aamupalalle, kun Macy tuli Leenin luo. "Voidaanko me puhua?" Macy pyysi. "Onko jotain sattunut?" Leeni kysyi huolestuneena. Macy painoi päänsä, ja vaikutti hämmentyneeltä. "On tapahtunut jotain kamalaa, voi annathan anteeksi, tunnen itseni niin hölmöksi, Leeni!" hän parahti. "Mistä sinä oikein puhut, Macy? Mitä on tapahtunut? Liittyykö tämä Garyyn?" Leeni kysyi. "Garyyn? Ei tietenkään", Macy vastasi poissaolevasti.

Macy astui lähemmäs Leeniä ja kuiskasi: "Eilen yönä menin tosi myöhään juomaan, ja sitten Oliver tuli keittiöön. Minulla oli vain alusvaatteet päällä, koska minulla ei ollut yöpukua mukana. Oliver katsoi minua ihan sopimattomalla tavalla, se oli kamalaa! Hän… hän sanoi minua kauniiksi ja väitti, että olisi onnellinen jos hänellä olisi minut ja että me sovimme täydellisesti toisillemme. Minä sanoin, että olin päättänyt palata takaisin yhteen Garyn kanssa, mutta hän ei kuunnellut. Sitten hän suuteli minua! Olen niin pahoillani Leeni, olet ystäväni ja en tahtoisi loukata sinua, mutta minun täytyi kertoa sinulle", Macy sanoi surkealla äänellä.

Leenistä tuntui, että häntä olisi lyöty useita kertoja päähän. Hän hengitti katkonaisesti ja hänestä tuntui, että maailma heittelehti hänen ympärillään. Voisiko Oliver pettää häntä? Vaikka vielä edellisenä iltana Oliver oli vannonut rakkautta hänelle, Leenille! Voisiko Oliver olla niin kaksinaamainen? Oliver oli kyllä tullut yöllä sänkyyn, ja väitti olleensa juomassa. Ja Leenistä oli jo yöllä tuntunut, että Oliver ei puhunut aivan totta. "Minä en voi ihan hyvin", Leeni kuiskasi. Hän otti tukea Macysta ja karjaisi: "OLIVER!"

Oliver astui ulos kylpyhuoneesta, ja nähdessään Leenin ja Macyn ilmeet hän pelästyi perin pohjin. "No niin, kerro mitä ihmettä Macy on selittänyt tällä kertaa?" Oliver kysyi varuillaan. Kysymys yllätti niin Leenin kuin Macynkin. Oliver koitti saada ilmeensä peruslukemille, ja hän asteli mahdollisimman vakain askelin Leenin luokse.

"Macy kertoi, että eilen illalla sinä lähentelit häntä!" Leeni huudahti, kun Oliver oli astunut aivan hänen viereensä. "Siis mitä? Niinkö hän väitti? Asia on kyllä toisinpäin, hän tuli pyytämään minua juttelemaan, ja sanoi, että hän lähtee pois tänä aamuna. Kai hän vielä selitti, että minä ja Macy muka seurusteltiin puolitoistavuotta sitten? Sillä sekin on vale!" Oliver raivosi.

"Lopeta valehtelu!" Macy kiljui hysteerisenä. Leeni ja Oliver pelästyivät molemmat ja hiljenivät välittömästi. "Me seurustelimme ja sinä rakastat minua, Oliver. Ja minua ei oikeasti haittaa, että petit minua Leenin kanssa. Minä annan anteeksi, sillä minun rakkauteni on vahva, se kestää, minä lupaan…" Macy höpötti hiljaa.

"Usko jo, me emme seurustelleet enkä minä halua seurustella sinun kanssasi. Koskaan. Piste. Usko kun sanon, minä rakastan Leeniä enkä koskaan satuttaisi häntä. Minä pyydän, että sinä häipyisit meidän elämästämme lopullisesti", Oliver pyysi sadatta kertaa. Hän oli pettynyt, kun hän oli todella luullut Macyn puhuvan totta edellisenä yönä.

"Hyvä on. Hyvä on! Minä menen", Macy huudahti dramaattisesti kyynelten ilmestyessä hänen silmäkulmaansa. Hän ei ottanut mukaan edes takkia, vaikka ulkona satoi maahan ensilunta. "Mutta minä kostan vielä", hän lisäsi traagisella äänensävyllä. Oliver huokasi syvään ja käveli ruokapöydän äärelle huojentuneena ja samalla hieman peloissaan. Hän ei vielä tiennyt, uskoisiko Leeni häntä.

"Voisitko… voisitko sinä nyt selittää, mitä ihmettä äsken oikein tapahtui? Mistä sinä tunnet Macyn?" Leeni kysyi väsyneenä. Päivä oli vasta aluillaan, mutta hän oli valmis menemään nukkumaan. "Minulla ja Macylla oli yhden yön juttu toissakesänä, ennen kuin tapasin sinut. Tai minä luulin sitä yhden yön jutuksi, mutta yhtäkkiä hän, siis Macy, alkoi seurata minua töihin ja tuppautumaan kotiini. Hän väitti minun pettävän häntä, jos tapailin jotakuta muuta."

Leeni alkoi muistaa, kuinka Macy oli tosiaan työpaikalla itkenyt pettävän poikaystävänsä takia. "Macy kutsui itsensä vanhempieni luo. En tiedä muistatko enää, mutta kun vierailimme vanhempieni luona viime loppiaisena, pöydälläni oli kuva, ja väitin, että näit omiasi. Minä valehtelin. Äiti oli kai laittanut sen siihen, sillä hän väittää pitävänsä Macysta. En voi uskoa, miten se on mahdollista. Onneksi Macy kai löysi jonkun toisen itselleen, sillä yhtäkkiä häiritsevät soitot loppuivat, ja minua ei enää seurattu. Samoihin aikoihin tapasin sinut."

"Ja mitä viime yöhön tulee, minä en tosiaankaan lähennellyt Macya. Hän halusi puhua kanssani, ja väitti, että hän palaa takaisin yhteen Garyn kanssa. Minä tein hänelle hyvin selväksi, etten halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Tiedän, että tämä kaikki kuulostaa uskomattomalta, mutta se on totta", Oliver selitti epätoivoisena.

Leeni otti Oliverin kädestä kiinni. "Älä huoli, minä uskon."

Vaikka Leeni oli luvannut luottavansa Oliveriin, heidän välille syntyi kireyttä. Vasta kun loppukevään aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, Oliverin ja Leenin välit olivat jälleen entisellään. Oliver oli helpottunut, sillä hän oli pelännyt Macyn kurjien valheiden pilanneen heidän suhteensa. Macysta ei ollut kuulunut mitään hänen lähtönsä jälkeen. Häntä ei näkynyt Leenin työpaikalla, joten Leeni oletti Macyn eronneen ja lähteneen jonnekin kauas. Tai ainakin Leeni toivoi niin.

"Hei kulta", Oliver sanoi ja tervehti kotiin tullutta Leeniä epätavallisesti jo ovella. "No hei! Mistäs nyt tuulee?" Leeni kysyi ja suukotti Oliveria. "Tänään meillä on treffit", Oliver sanoi, "Ja sinä et saa tulla ulos makuuhuoneesta, ennen kuin minä annan luvan." Leeni oli aivan ihmeissään Oliverin molemmista ilmoituksista. "Mitä? Tai siis olemmeko me sopineet jotakin?" Leeni kysyi hämmentyneenä. "Juurihan me sovimme", Oliver totesi ja suuteli Leeniä jälleen.

Leeni naurahti: "Saanko minä edes udella, minne me olemme mahdollisesti menossa?" Oliver näytti tuumivan hetken ja vastasi: "Et." Leeni hymyili Oliverin salaperäisyydelle. "Paljonko minulla on aikaa valmistautua? Voinko käydä suihkussa? Sopiiko musta mekkoni sinne? Kai me syödään siellä?" Leeni kysyi jännittyneenä.

"Pari tuntia. Kyllä, mutta nopeasti. Sopii. Ja kyllä", Oliver sanoi ja hätisti Leeniä pois olohuoneesta. "Hei muuten, miksi minä joudun olemaan pari tuntia makuuhuoneessa?" Leeni kysyi epäluuloisesti. "Se on salaisuus, en minä voi paljastaa", Oliver vain hymisteli.

Leeni kävi hakemassa pyyhkeen ja suuntasi sitten kylpyhuoneeseen. Hän avasi paksun lettinsä lavuaarin päällä olevan peilin edessä. Hän astui suihkuun ja antoi lämpimän veden virrata kasvoillaan. Samalla hän mietti, mitä Oliver oli oikein keksinyt. Oudot kiellot pysyä poissa olohuoneesta herättivät Leenin uteliaisuuden. Ehkä Oliver oli ostanut uuden sohvan, jota Leeni ei saisi nähdä. Tai sitten Oliver oli järjestänyt hänelle juhlat! Mutta miksi? Eihän hänellä ollut syntymäpäivä.

Koska Leeni ei saanut poistua makuuhuoneesta, hänen täytyi laittautua pienen peilin edessä surkeassa valaistuksessa. Lisäksi Oliverin täytyi kantaa kylpyhuoneesta milloin mitäkin huulipunaa Leeniä varten. Erityisesti hiustenlaiton Leeni koki vaivalloiseksi, koska laskutilaa oli niin paljon. Aikaa tuntui olevan toivottoman paljon, joten Leeni teki kaiken tahallaan hitaasti.

Kaikesta huolimatta Leeni oli valmis ajoissa. Hän naputteli tylsistyneenä jalalla puulattiaa. Seinän takaa keittiöstä kuului ääntä: Joku leikkasi jotakin puualustalla, ja jossain vaiheessa Leeni kuuli aterimien kilinää. Aina välillä keittiöstä kantautui Oliverin manauksia ties mistä kattilasta. Leeni alkoi ymmärtää, että he eivät olisi menossa ulos syömään. Pitkän odotuksen jälkeen Oliver kurkkasi ovesta ja sanoi: "Nyt voi tulla."

Oliver, joka oli pukeutunut liituraitaiseen pukuunsa, johdatti Leenin kynttilöin valaistuun keittiöön. "Vau Oliver, kuinka kaunista!" Leeni huokaisi. "Ei yhtään niin kaunista kuin sinä olet", Oliver sanoi ja hymyili hermostuneesti. Leenille tuli mieleen heidän ensitreffinsä. "Istu toki alas", Oliver kehotti hetken hiljaisuuden jälkeen. Leeni asteli ruokapöydän jälkeen Oliver perässään.

Leeni alkoi välittömästi syödä Oliverin valmistamaa herkkuateriaa. "Oi kuinka hyvää", Leeni kehui muutaman suupalan jälkeen. "Sen on parempi olla", Oliver naurahti, "Me tarjoamme sitä Éntrangessa." Oliver oli töissä keskustassa sijaitsevassa ranskalaisessa ravintolassa, jonka ruokia Leeni jumaloi. Puhe siirtyi päivän tapahtumiin. Leeni selitti toimistolla tapahtuneesta virheestä, jonka hän joutui korjaamaan, mutta Oliver ei vaikuttanut kuuntelevan.

Oliverin poissaoleva käytös harmitti Leeniä. Miksi Oliver oli järjestänyt kauniin ja romanttisen illallisen, jos hän ei halunnut kuunnella, mitä Leenillä oli sanottavaa? Oliverin käytös muistutti Oliverin käyttäytymistä silloin, kun hän valehteli tai salasi jotakin. Leeni toivoi, että Oliverin salaisuus ei liittyisi mitenkään Macyyn tai Gilberttiin ja Cecilyyn. Leeni ei kaivannut heitä luokseen, ei edes käymään.

Kun jälkiruokakin (jäätelöä marjoilla ja suklaakastikkeella) oli syöty, Leeni valmistautui nousemaan ruokapöydästä. "Odota", Oliver sanoi ja tarrasi Leenin kädestä kiinni, "Istu vielä hetkeksi alas." Leeni istuutui hämmentynyt ilme kasvoillaan. Oliver loi katseensa hetkeksi maahan, ja alkoi sitten puhua: "Leeni, sinä olet ihanin kaikista maailman naisista. Ymmärsin ainutlaatuisuutesi jo silloin, kun me tapasimme ensimmäisen kerran. Tiesin jo siinä vaiheessa, että meistä tulisi vielä jotakin. Vaikka ensitapaamisemme ei ollut maailman romanttisin, siitä hetkestä lähtien olen ollut onnellisempi kuin koskaan. Jos sinua ei olisi, minä en olisi mitään. Minä rakastan sinua. Minä tarvitsen sinua."

"Leeni, soisitko minulle sen kunnian, että tulisit vaimokseni?"

"Voi hyvä tavaton! Oi Oliver! Kyllä! Tulen! Tahdon! Voi Oliver!" Leeni kiljaisi. Hän oli aivan puulla päähän lyöty. Ei ihme, että Oliver oli käyttäytynyt niin oudosti. Ja Leeni oli luullut, että Oliver tahtoisi puhua vanhemmistaan. Leenin sydän löi tuhatta ja sataa. Hänestä tulisi rouva Brennan!

"Ja tämä sormus on aivan upea. Se varmaan maksoi omaisuuden. Voi Oliver!" Leeni sai vaivoin sanotuksi. Hänestä tuntui, että hän ei saanut suustaan ulos mitään järkevää. "Mukavaa, että pidät siitä", Oliver virnisti helpottuneena. "Pidän siitä? Minähän rakastan sitä. Mutta en niin paljon kuin sinua", Leeni sanoi hellästi.

Oliver riensi levysoittimen luo ja laittoi yhden hänen lukuisista levyistään soimaan. Soittimesta alkoi kuulua sama kappale, jonka tahtiin Leeni ja Oliver olivat tanssineet heidän ensitreffeillään. Oliver otti Leenin kädestä kiinni, ja he tanssivat auringon nousuun asti.

Heti seuraavalla viikolla Leeni ja Oliver alkoivat suunnitella häitä. Oliverin mielestä hyvä hääpäivä olisi jo muutaman viikon kuluttua. Kun Leeni tarkasti omaa aikatauluaan, hänen oli todettava, että Oliverin ehdottama päivä oli ainoa sopiva koko sinä vuonna. Leenin täytyi tehdä kaikki mahdollisimman nopeasti: etsiä puku ja vihkipaikka, laatia vieraslista… Leeni suorastaan ahmi häälehtiä ja häistä kertovia kirjoja.

Viikot kuluivat kuin siivillä, ja pian oli Leenin ja Oliverin hääpäivän aamu. Leeniä jännitti aivan hirveästi, kun hän valmistautui hääpäivää varten. Oliver oli kantanut suuren peilin makuuhuoneeseen vain Leeniä varten. Leeni ihasteli kermanvalkoista hääpukuaan, joka oli oikea löytö. Hänen ystävänsä oli nähnyt sen alennusmyynneissä ja päättänyt ottaa sen mukaansa. Pienillä korjauksilla siitä oli saatu täydellinen.

Koska lähestulkoon kaikki varteenotettavat vihkipaikat olivat varattuja, Leeni ja Oliver päättivät säästää kustannuksissa ja järjestää hyvin pienimuotoiset häät omalla takapihallaan. Oliver hankki ystävältään vanhan vihkikaaren, ja Leeni sai vuokrattua muutamia tuoleja ja hankittua verhoja pitämään tilaa hieman suojaisampana.

Vieraita oli vain muutama, Oliverin vanhemmat ja pari lähintä ystävää. Oliverin sisko ei päässyt juhliin, koska hän oli juuri sillä hetkellä ulkomailla. Kun Oliver ja Leeni vannoivat ikuista rakkautta, Cecily itki pieneen nenäliinaansa. Leeninkin silmät kostuivat, kun Oliver lausui itse kirjoittamansa vihkivalan. Ilmassa leijui kukkasten tuosu.

Leeni ja Oliver olivat varmoja, että tämä päivä oli heidän elämänsä onnellisin.

Itse seremonian jälkeen seurasi useita maljapuheita hääparin kunniaksi. Gibert piti koskettavan puheen, jossa hän ylisti Leeniä ja poikaansa maasta taivaisiin. Irina, Leenin kaaso ja läheinen ystävä, hauskuutti puolestaan häävieraita kertomalla huvittavia tarinoita Leenin elämästä. Cecily onnitteli paria useaan otteeseen, eikä vaikuttanut lainkaan kylmäkiskoiselta Leeniä kohtaan.

Kun juhlat olivat jo lopuillaan, ja aurinko alkoi laskea, Cecily tuli puhumaan Oliverin kanssa. "Isälläsi ja minulla oli hieman vaikeuksia lahjan keksimisen kanssa. Me mietimme kauan, mitä te tarvitsisitte kotiinne. Sitten isäsi keksi sen: me annamme teille toisen kerroksen!" Cecily sanoi. Oliver näytti kerta kaikkiaan pöllämystyneeltä. "Toisen kerroksen?" Oliver toisti. "Niin, teille rakennetaan taloonne toinen kerros, jonne mahtuu myös tulevat lapset", Cecily selitti painottaen kevyesti sanaa "lapset".

"Mutta… mutta… sehän on aivan liikaa! Ylimääräisen kerroksen rakentaminen maksaa mahdottoman paljon. En minä voi hyväksyä niin suurta lahjaa", Oliver sanoi. "Älähän nyt höpsi. Ajattele sitä vaikka… ennakkoperintönä. Sinun siskosi nimittäin perii talon, ja isäsi ja minä toivomme sinunkin saavan yhtä loistokkaan kodin", Cecily painosti.

"En minä oikein tiedä", Oliver epäröi, "hyvä työvoimakin on kallista." "Kuten hyvin tiedät, isälläsi on vallan mainio rakennusfirma, ja siellä oikein pätevät työntekijät. Suhteiden avulla rakennustavarakaan ei maksa paljoa mitään. Ja älä huoli, isäsi ja minä emme puutu sisustusratkaisuihinne", Cecily lupasi. "Minun täytyy puhua asiasta Leenin kanssa", Oliver sanoi. Cecily nyökkäsi ja halasi poikaansa hyvästiksi.

Oliver suunnitteli kysyvänsä Leenin mielipidettä hänen vanhempiensa lahjasta. Illalla Oliver ajatteli pitäytyvänsä päätöksessään vielä ennen Leenin tuloa makuuhuoneeseen. Mutta sitten Leeni astui huoneeseen, ja Oliver unohti kaiken muun. Leeni painoi oven hitaasti kiinni ja hymyili vienosti Oliverille. ”Tulehan tänne, rouva Brennan”, Oliver sanoi ja virnisti nauravalle Leenille.

Kesäinen aamu valkeni tavallistakin kauniimpana. Pikkulinnut heräilivät ja riensivät puiden oksille laulamaan. Sisällä talossa Leeni ja Oliver nauttivat aamupalaa.

"Meidän pitäisi puhua vähän minun vanhempieni häälahjasta. Se on… aika paljon isompi kuin luulin", Oliver sanoi ja selitti pitkällisesti kaiken, mitä Cecily oli kertonut. "Remontti ei siis olisi vain häälahja, vaan myös ennakkoperintöä", Oliver lopetti pitkän puheensa. Leeni vaikutti mietiskelevältä.

"Minusta se kuulostaa ihan hyvältä. Tai mehän päättäisimme sisustuksesta itse, eikö?" Leeni sanoi, ja Oliver nyökkäsi. Leeni jatkoi: "Tämä talo on ihan sopiva meille kahdelle, mutta ehkä tulevaisuudessa…" Leeni antoi äänensä vaipua kuulumattomiin. "Niin, ehkä tulevaisuudessa", Oliver sanoi ja hymyili lempeästi.

Myöhemmin päivällä Oliver soitti vanhemmilleen. "Minä ja Leeni olemme miettineen sitä ehdotusta, ja me päätimme hyväksyä sen", Oliver sanoi. "Kuinka mainiota, poika, kuinka mainiota", Gilbert sanoi puhelimen toisessa päässä. Hän lupasi laittaa asiat aluilleen, jotta Oliver ja Leeni voisivat rauhassa nauttia kuherruskuukaudestaan.

Jo kuukauden kuluttua kaikki oli valmiina remonttia varten. Kaikki huoneet joutuivat remontin alle, erityisesti makuuhuone. Sen takia makuuhuoneen kalusteet siirrettiin väliaikaisesti olohuoneeseen. Kun kaiken piti olla kunnossa, Leeni tuli hermostuneena Oliverin puheille. "Onko jokin hätänä?" Oliver kysyi huolestuneena. "Tuota… sinun on parasta istua. Ja varmaan minunkin", Leeni sanoi hajamielisesti.

Leeni ja Oliver menivät sohvalle. "Minä kävin tänään lääkärissä, ja-", Leeni aloitti, mutta Oliver keskeytti hänet: "Oletko sinä kunnossa?" "Olen, kaikki on hyvin. Oliver, minä olen raskaana", Leeni sanoi nopeasti. Hän tutki Oliverin ilmettä. "Me… me saamme lapsen?" Oliver kysyi. Leeni vastasi myöntävästi, ja Oliver jatkoi: "Kuinka pitkällä raskaus on?" "Vasta toisella kuulla."

Oliver sanoi hiljaa: "Me saamme vauvan. Minusta tulee isä… Ihan alle vuoden kuluttua meillä on pieni lapsi!" Oliver oli hetken hiljaa. Sitten hän vilkaisi ympärilleen, katsoi kalenteria ja lopulta iskosti katseensa Leeniin. "Mutta, eikö remontti ole jotenkin vaarallinen raskaana olevalle naiselle?" hän kysyi. "Niin no, se on totta, tänne tulee pölyä, ja-" Leeni sanoi, mutta Oliver keskeytti hänet jälleen. "Sittenhän sinä et voi asua täällä. Meidän pitää etsiä sinulle jostain asuinpaikka", Oliver sanoi, mutta Leeni tyynnytteli: "Kyllä me jotain keksitään."

Ja tähän loppuun kaunis hääkuva Leenistä ja Oliverista :D.

 

Noin. Tässä tämä nyt oli. Laittakaa toki mielipiteitä ja kommenttia, pidittekö :). Ja parannusehdotuksia otetaan vastaan. Ja kertokaa, pomppiiko nuo kuvat ympäriinsä teidänkin ruuduillanne. En ole kuvannut yhtään seuraavaa osaa, joten sen ilmestymisaikaa on vaikea arvioida.