Pääsiäsloman kunniaksi päätin julkaista uuden osan. Tämä on hieman lyhyempi kuin edellinen. Onnistuin välttämään valolla leikkimisen lähes kokonaan :D. Minulla on koeviikko alkamassa ihan pian, joten uuteen osaan voi mennä jonkun aikaa. Ja pitäisi varmaan tehdä sitä RKC:täkin jossain välissä Perjantai-iltana Leeni sovitteli ostamiaan mekkoja, kun hän valmistautui treffejä varten. Häntä hermostutti enemmän kuin hän kehtasi itselleen myöntää. Leeni sovitti pitkää, kaunista mekkoa. Leeni katsoi itseään surkean kokoisesta peilistä ja yritti nähdä, miltä vaate näytti. Mekko oli kesäinen, mutta aivan liian pitkä. Lopulta Leeni päätyi suloiseen punaiseen mekkoon, jonka edessä oli suuri rusetti. Kampauksen ja meikin laitolle jäi aikaa hieman päälle tunti. Leeni ei tiennyt, toivoiko hän ajan kuluvan nopeasti vai hitaasti. Toisaalta hän malttoi tuskin odottaa Oliverin tapaamista, mutta toisaalta hänestä tuntui, että hänellä oli liikaa tehtävää. Leeni kokosi hiuksensa nutturalle ja kiinnitti hiuskoristeen kampauksen vasemmalle puolelle. Leeni meikkasi itsensä huolellisemmin kuin koskaan. Jännitys vain kasvoi ja kasvoi. Leeni vilkaisi käsiään. Ne tärisivät hieman. Kun Leeni oli vihdoin valmis, hän istahti mukavalle vanhalle nojatuolille. Hän vilkuili jatkuvasti kelloa, joka näkyi puhelimen ruudussa. Viittä vaille… Neljää vaille… Leeni ei kehdannut avata televisiota. Mitä Oliverkin sanoisi, jos hän katsoisi kauniita ja rohkeita innokkaana? Kolmea vaille… Oliko hänen mekkonsa sittenkin liian avonainen? Kahta vaille… Mitä jos Oliver veisikin hänet johonkin lähellä sijaitsevaan hampurilaisbaariin? Hän oli aivan liian ylipukeutunut! Yhtä vaille… Hiuspinni oli näyttänyt peilin edessä ihan kivalta, mutta oliko se sittenkin liikaa? Kello tuli tasan, ennen kuin hän ehti irrottaa pinnin päästään. Ovelta kuului koputus. Leeni kompuroi ylös tuolista ja ryntäsi ovelle. "Hyvää iltaa", Oliver sanoi matalalla äänellä. Hän piteli tuomastaan kukkakimpusta kaksin käsin. Leenin mielestä se näytti huvittavalta. Hän oli huojentunut huomatessaan, että miehellä oli puku päällä. Pelot hampurilaisbaarista unohtuivat. "Nämä… nämä ovat sinulle", Oliver sanoi yllättyneenä. Hän katseli Leeniä ylhäältä alas ja näytti miettivän kuumeisesti, oliko Leeni varmasti se tyttö, jonka kanssa hän oli puhunut viikko sitten kadulla. "Voi kiitos, nämä ovat ihania", Leeni sanoi, ja mietti kuumeisesti, minne hän laittaisi kukat. "Sinä näytät upealta", Oliver jatkoi. "Kiitos", Leeni sanoi jälleen ja väläytti parhaimman hymynsä. Oliverin hermostuneisuus tuntui vähentävän hänen jännitystään. "Sinä näytät erilaiselta", Oliver sanoi ihmeissään Leenille. "Niin no, päätin vaihtaa silmälasini piilolinsseihin", Leeni sanoi vähättelevästi ja jatkoi, "Minne me olemme menossa?" Oliver kertoi, että he olisivat menossa hänen ystävänsä ravintolaan. "Saan varattua sieltä pöydän milloin vain haluan", Oliver sanoi tavoitellen rehvastelevaa äänensävyä. Ravintola oli kauniilla paikalla lähellä keskustaa. Leeniä alkoi jälleen hermostuttaa. Sisältä paikka oli outo yhdistelmä jykeviä puupöytiä, puhalluskoneita ja viidakkoa. Leeni ja Oliver alkoivat molemmat vähitellen rentoutua, ja pian keskustelu sai luontevan sävyn. "Oletko asunut kauankin Greenpondissa?", Oliver kysyi. "Muutin tänne kolme vuotta sitten. Koko nuoruuteni asuin Berryfieldissä. Entä itse?” Leeni vastasi. "Itse asiassa olen asunut täällä vasta muutaman kuukauden. En tunne täältä kovinkaan montaa ihmistä, joten on oikea onni, että törmäsin sinuun – kirjaimellisesti", Oliver sanoi ja naurahti. Illan edetessä pari tutustui toisiinsa paremmin. "Tuo näyttää todella hyvältä", Leeni sanoi, "saisinko maistaa sitä?" Oliver virnisti ja nappasi haarukanpäähän palan kanaa. "Nam", Leeni sanoi, kun hän sai maistiaisen suuhunsa. Molemmat alkoivat nauraa. Leeni oli aivan ihastunut Oliveriin. Hän saattoi vain toivoa, että Oliver tunsi samalla tavalla häntä kohtaan. Kun he olivat syöneet, Oliver johdatti Leenin pois pöytien luota tyhjälle alueelle. "Saanko luvan?" Oliver kysyi. "Emmehän me voi tässä tanssia! Kaikki tuijottavat", Leeni sanoi ja kikatti. "Ei meidän tarvitse välittää muista", Oliver sanoi ja otti tanssiotteen. Leeni ei voinut olla hymyilemättä. Hän tunsi muiden asiakkaiden katseet selässään, mutta hän yritti noudattaa Oliverin neuvoa olla välittämättä muista. Leeni toivoi, että ilta ei päättyisi koskaan. Valitettavasti Leenin toivo ei toteutunut. "Kiitos ihanasta illasta", Leeni sanoi kerrostalon ovella. "Kiitos itsellesi, minulla ei ole ollut näin hauskaa pitkään aikaan", Oliver sanoi ja astui askeleen lähemmäs. Leenin keho jännittyi. Tätä hetkeä hän oli tajuamattaan odottanut koko illan. Oliver kietoi kätensä Leenin ympärille. Leeni asetti kämmenensä varoen Oliverin olkapäille ja sulki silmänsä. Oliver painoi huulensa Leenin huulille. Leeni ei mahtanut itselleen mitään vaan nosti vasemman jalkansa ylös, aivan kuin vanhoissa elokuvissa. "Hyvää yötä", Leeni kuiskasi hiljaa. Oliver hymyili: "Enkö voisi tulla ylös?" "Et tänä yönä", Leeni naurahti. "Soita minulle", Leeni lisäsi ja irrottautui hellästi miehen otteesta. Leeni pesi meikit pois ja harjasi hiuksensa auki. Häntä väsytti, joten hänen liikkeensä olivat tavallista kömpelömpiä. Uneliaisuutensa takia hän onnistui tökkäämään itseään silmään kolmesti, ennen kuin kaikki luomiväri oli saatu pois kasvoilta. Kun hän sai vihdoin riisuttua punaisen mekkonsa päältään, hän rojahti huojentuneena sängylle. Leeni oli onnellinen, ihastunut ja hän malttoi tuskin odottaa Oliverin soittoa. Seuraavana aamuna Leeni heräsi yhdentoista pintaan. Hän päätti, että hän ottaisi koko päivän ihan rennosti. Leenin onneksi televisiosta tuli Sinkkuelämää-maraton. Sen kunniaksi Leeni oli laittanut jalkaansa useita kokoja liian isot housut ja vastapainoksi kaksi liian pientä toppia. Leenin suureksi yllätykseksi hänen puhelimensa soi. "Leeni puhelimessa", hän sanoi. "Hei Leeni, Oliver tässä. Tiedän, että me näimme juuri, mutta minun mielestäni meidän pitäisi tavata jälleen. Kesä on ihan kohta ohi, mutta minä olen käynyt vain pari kertaa uimassa. Mitäs sanoisit, jos me menisimme ensilauantaina uimaan?" Oliver sanoi rauhallisesti. Leeniä huvitti. Mies oli selvästi päättänyt nähdä hänet puolipukeissa. Leeni ei hirveän mielellään esiintynyt uimapuku päällä kenenkään edessä, joten hän epäröi: "En oikein tiedä, Oliver. En ole erityisen hyvä uimari." "Tulisit nyt, en minä voi mennä yksin esittelemään vatsalihaksiani", Oliver sanoi selkeästi hymyillen. "No hyvä on", Leeni sanoi edelleen huolestuneena. "Haen sinut yhdeksältä aamulla", Oliver sanoi innoissaan ja sulki puhelimen. Kun lauantai vihdoin koitti, Leeni oli edelleen epävarma. Hän keräsi rohkeutensa, ja hankki itselleen uimapuvun. "Lähdetäänkö sitten?" Oliver kysyi ja hymyili valloittavasti. "Mennään vaan", Leeni vastasi. Hän oli hankkinut jopa naurettavan ison lierihatun, jonka taakse hän saattoi piiloutua, kun oli aika esiintyä uimapuvussa. Kun Leeni ja Oliver saapuivat rannalle, Leeni meni heti istuman tuolille. "Minä taidan jäädä tähän", Leeni tokaisi. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Hattu osoittautui erittäin hyväksi hankinnaksi. "Älä viitsi, Leeni! Nyt mennään uimaan! Käy vaihtamassa uimapukuun, niin voidaan mennä yhtaikaa veteen." Leeni viivytteli pukuhuoneessa kauan. "Mitä sinä oikein siellä teit?" Oliver kysyi hymy kasvoillaan. Hän silmäili Leeniä hävyttömästi varpaista hiusrajaan asti. Leeni laittoi kätensä puuskaan. Tilanne ärsytti ja huvitti häntä samaan aikaan. "No, menemmekö me veteen?" hän tiuskaisi. Samassa Oliver ryntäsi veteen. "Hei, odota!" Leeni huusi. Oliver nauroi hänelle. "Tämähän on kylmää", Leeni kiljahti heti perään. "Eikä ole, höpsö. Tule tänne." "Ehkä minä otan mieluummin aurinkoa", Leeni sanoi ykskantaan. Leeni nappasi laukustaan pyyhkeen ja asettautui aivan vesirajan viereen. Hänestä alkoi tuntua, että ainoa huono puoli rannalla käymisessä oli uimapuvun pitäminen. Huomaamattaan Leeniä alkoi unettaa, ja hän torkahti. "Herätys, unikeko", Oliver sanoi jostain Leenin läheltä. "Mmm.. mitä nyt?" Leeni kysyi ja siristeli silmiään. "Olet nukkunut jo tunnin. Nouse nyt, jäät paitsi kaikesta hauskasta", Oliver vastasi. "Ai kuten mistä", Leeni sanoi ja nousi vaivalloisesti ylös. "Kuten tästä." Leeni ei voinut olla hymyilemättä. Oliver onnistui aina olemaan yllättävän romanttinen. Ehkäpä heidän suhteestaan voisi tulla jotakin. Don tuntui pelkältä huonolta unelta, kun Leeni oli Oliverin kanssa. "No hyvä on, uskon sinua", Leeni sanoi ja hihitti. Leeni juoksi heti Oliverin perään kohti aaltoja. Viime uimiskerrasta oli vuosia, ja onnekseen Leeni huomasi, että taidot olivat tallella. Ne olivat ehkä hieman ruosteessa, mutta kumminkin. Kun he väsyivät uimaan, Oliver ehdotti, että he menisivät istumaan syrjäiselle penkille kauemmas muista. "Ihan kuin yksityinen ranta", Oliver huokaisi. Leeni nyökkäsi hiljaa ja katseli aaltojen liikettä. Päivän päätteeksi Oliver ja Leeni vaihtoivat tavallisiin vaatteisiin ja istuivat terassille ihailemaan auringonlaskua. Tai oikeastaan Leeni ei huomannut koko aurinkoa, hän näki vain Oliverin. Tuli syksy, lokakuu. Synkät pilvet ja sateinen sää täyttivät maan. Synkkyys ja kurjuus vaikuttivat ulottuvan kaikkialle muualle paitsi Leenin ja Oliverin luo. Lähes huomaamattaan Leeni ja Oliver olivat seurustelleen kaksi kuukautta. He viettivät lähes kaiken vapaa-aikansa yhdessä. kun sää kylmeni ja jatkuvat sateet seurasivat toisiaan, he siirtyivät pois rannalta Leenin asuntoon. "Haluaisitko jäädä yöksi?", Leeni kysyi eräänä tiistai-iltana. "Minä olin täällä viime yön. Ja toissayön. Ja sitä edeltävän yön…", Oliver sanoi ja suuteli Leeniä jokaisen "yön" kohdalla. "En minä sitä kysynyt", Leeni sanoi ja virnisti. "No, ei kai yksi ylimääräinen yö enää missään tunnu", Oliver kuiskasi. Leenin aikaisempi ihastus oli muuttunut hiljalleen rakkaudeksi. Hänen oli hyvä olla Oliverin kanssa. Aluksi hän oli verrannut Oliveria jatkuvasti Doniin, mutta se oli tuntunut mahdottomalta. Don ja Oliver painivat aivan eri sarjoissa, ja Leeni paini mieluiten Oliverin sarjassa.

Noin, tässä oli sitten tämä osa. Seuraavan ilmestymiseen menee jonkun verran aikaa, koska minun pitää kuvata sitä kahdessa eri naapurustossa :D. Osa on eräänlainen muisteluosa, jossa palataan menneisyyteen niin Leenin kuin Oliverin osalta. Enempää en paljasta. Toivottavasti viitsisitte kommentoida edes jotakin :). Voin myös linkittää.