Olen tässä temppuillut vuodatuksen kanssa ja kirjoitan tätä toista kertaa. RKC Gairlock on ollut pienellä tauolla, koska olen tehnyt tätä. Ennen kuin kaikki menevät kiljumaan kommentteihin, että aloittaja on valmiskasvo, miettikää uudelleen :D. Olen leikkinyt valolla ja varjolla vähän liikaakin, joten yritän lopettaa sen mahdollisimman pian. Tuskin onnistuu. Kaikkien osien nimet ovat erilaisista lauluista. Voitte yrittää arvata, mistä olen tämän osan nimen keksinyt :D.  Lc Brennan etenee aika hitaasti, joten yhteenmuuttoja ei ole vielä nähtävillä. Laittakaa kommenttia, kannattaako minun jatkaa :).

 

Photobucket Leeni käveli kohti asuntoaan, joka sijaitsi Berrystreetin varrella. Tavallista raskaampi työviikko toimistolla oli vihdoin ohi. Leenin esimies, herra Cluncy, oli uhannut alaisiaan tulevilla työntekijöiden vähennyksillä. Leenin työpari rouva Hubert oli puolestaan valittanut aivan kaikesta, mitä Leeni oli tehnyt. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin odottanut viikonloppua niin kiihkeästi. Photobucket Leeni avasi asuntonsa oven ja astui sisään. Hän kantoi viikonlopun ostoksia toisessa kädessään. Leeni toivoi jälleen kerran, että taloyhtiön vanhat mummot suostuisivat hänen ehdotukseensa rakentaa taloon hissi. Hänen asunnossaan vallitsi tuttu tuoksu, mielenkiintoinen sekoitus vanhaa puuta ja tuoreita kukkia. Leeni oli koko päivän joutunut kuuntelemaan työkavereidensa juttuja ja juoruja. Macyn poikaystävä petti Macya jälleen ja Elenan äiti oli joutunut sairaalaan. Ketään ei kiinnostanut, mitä hänelle, Leenille, kuului. Ei sillä, että hänelle edes tapahtuisi ikinä mitään. Photobucket "Ei uusia viestejä!" vastaaja sanoi monotonisella äänellä. Ei tietenkään. Ei koskaan. Ehkä niin oli parempi. Leeni ei kaivannut ketään. Hän vilkaisi puhelimen ruudussa näkyvää kelloa kuin vahingossa. Photobucket Leeni hymyili. Hänellä oli ruhtinaalliset puolituntia ennen tapaamistaan Mariannen kanssa. Hänellä olisi aikaa tyhjentää joka perjantaiset ostoksensa kaappeihin. Photobucket Parinkymmenen minuutin kuluttua ostokset oli purettu ja Leeni oli valmiina lähtöön. Hän oli heittänyt vaaleanpunaisen neuletakkinsa sängylle ja napannut rakkaan vanhan laukkunsa. Marianne oli tapaamispaikalla aina ajoissa, mutta Leeni ei viitsinyt kiirehtiä. Rauhallisesti hän laskeutui portaat alas ja astui kadulle. Photobucket Marianne oli yksi Leenin harvoista hyvistä ystävistä. Marianne oli auttanut häntä, kun hän oli muuttanut kaupunkiin kolme vuotta sitten. Hän oli auttanut löytämään Leenille edullisen vuokra-asunnon. Kyllä vain, Marianne oli ystävä parhaimmasta päästä. Photobucket Leeni oli aivan ajatuksissaan, kuten yleensä kadulla kävellessään. Hän ei huomannut, että aivan yhtä omissa maailmoissaan oleva mies käveli häntä päin. Leeni havahtui vasta sitten, kun huomasi miehen tömähtävän päin hänen rintakehäänsä. Photobucket "Olen syvästi pahoillani, neiti", mies sanoi häpeissään, "Teillä on varmaan kiire kuvauksiin ja minä tällä tavalla keskeytin matkanne." Leeni häkeltyi täysin. Kuka nyt tänä päivänä teititteli ketään, ellei sitten jotakuta vanhempaa henkilöä. "Mitä.. mitä sinä oikein puhut kuvauksista?" Leeni onnistui kysymään ventovieraalta. "No mutta, tehän olette malli, ettekö olekin?" mies vastasi ja iski silmää. Photobucket Leeni naurahti ja punastui. Mies vaikutti itseensä tyytyväiseltä, mikä nauratti Leeniä vielä enemmän. Leeni ei muistanut, milloin kukaan olisi viimeksi tullut flirttailemaan hänelle. Toisaalta Leeni oli vuosikaudet yrittänyt vältellä kontaktia vastakkaisen sukupuolen kanssa. Photobucket "Koska tällä tavalla estin matkanne, sallikaa minun tarjota teille illallinen jonain iltana", mies sanoi. "Ei sinun tarvitse teititellä. Olen Leeni." "No, Leeni, saisinko puhelinnumerosi, jotta voisin soittaa sinulle?" mies jatkoi. "Hyvä on, herra Ventovieras", Leeni sanoi ja kaivoi laukustaan kynän. Photobucket "Sano vain Oliver", mies vastasi hymyillen ja otti Leenin kirjoittaman lapun. Oliver jatkoi matkaansa ja jätti Leenin seisomaan kadulle. Photobucket Leeni saapui tapaamiselle myöhässä. Marianne ei ollut istumassa, vaan hän seisoi keskellä heidän kantapaikkaansa oudoissa tamineissa. "Miksi ihmeessä sinulla on toppavaatteet päällä keskellä elokuuta?" Leeni kysyi hämmästyneenä Mariannelta. Photobucket "Minähän kerroin sinulle! Olen lähdössä pohjoiseen, New Milwaukeen kaupunkiin! Minähän sanoin sinulle, että lähden sinne töihin vuodeksi. Toppavaatteeni eivät yksinkertaisesti mahdu matkalaukkuuni, joten käyhän se näin", Marianne sopotti innoissaan. "Milloin sinä olet sanonut, että lähdet?" Leeni henkäisi kauhuissaan. "No mainitsinhan minä siitä kuukausi sitten. Kun sinä et kommentoinut asiaa, luulin, että et halua puhua siitä. Siksi minäkin olen ollut hiljaa", Marianne sanoi. "Nämä ovat siis jäähyväiset?" Leeni henkäisi. Hän toivoi, että Marianne vain juksaili. Photobucket "Niin kai, mutta ei tietenkään lopulliset", Marianne sanoi ja halasi ystäväänsä. "Minä soitan sinulle huomenna aamulla", Marianne jatkoi suojelevalla äänellä. Hän oli Leeniä viisi vuotta vanhempi, ja sen takia hän kohteli Leeniä kuin pikkusiskoa. Hän ei voinut kieltää, ettei Leeni osannut olla hyvin ärsyttävä kitisijä, mutta Leenin uskollisuus korjasi kyseisen puutteen. Hän toivoi, että vuoden ero tekisisi Leenille hyvää. "Hei sitten", Leeni kuiskasi. Photobucket Kuinka hän oli saattanut unohtaa, että Marianne oli lähdössä? Leeniä harmitti. Häntä harmitti se, että hän ikävöi jo nyt Mariannea. Kuitenkin hän joutui häpeissään myöntämään itselleen, että hän olisi kerrankin halunnut kerskailla sillä, että joku mies oli tullut juttelemaan hänelle. Useimmiten roolit olivat päinvastoin. Yllättäen häntä alkoi kaduttaa numeron antaminen tuntemattomalle miehelle. Photobucket Leeni ei ollut valmis uuteen suhteeseen. Erosta oli vasta… kolme vuotta? Leeni oli ihmeissään, mutta totta se oli. Hän oli 23-vuotias. Ehkä hänen pitäisi unohtaa Don. Ei miehellä ollut mitään väliä. Ei enää. Photobucket Leeni heräsi seuraavana aamuna aikaisin. Hän malttoi tuskin odottaa Mariannen soittoa. Hän tarvitsi kipeästi apua Oliver-asiassa. Marianne oli ehdottomasti paras, mitä ihmisten neuvomiseen tuli. Tai ainakin hän harrasti sitä paljon. Photobucket Leeni odotti puhelimen lähellä soittoa. Kellon tullessa yksitoista hän luovutti. Marianne oli varmaan kiireinen kaiken tavaroiden purkamisen ja muun keskellä. Kyllä Marianne vielä soittaisi. Photobucket Leeni meni kylpyyn saadakseen ajan kulumaan. Hänestä vaikutti siltä, että hänen elämänlaatunsa olisi kokenut kovan kolauksen yhden päivän aikana. Leeni alkoi miettiä, oliko hän elänyt elämäänsä Mariannen kautta. Leeni huokaisi, kun kyyneleet alkoivat valua pitkin hänen kasvojaan Photobucket Leeni istahti illan tullessa terassille, hänen ja Mariannen kantapaikan ulkopuolelle. Kadut olivat hiljaisia. Myös Leenin oma maailma tuntui hiljentyneen. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin ollut kokonaista päivää puhumatta Mariannen kanssa. Nyt hän jopa odotti töihin pääsyä, jotta hän saisi edes jonkinlaista juttuseuraa. Kaikki oli nurinkurisesti. Photobucket Tuli aamu. Tuli toinen. Niin Marianne kuin Oliverkaan ei soittanut hänelle. Viimeiset pari päivää Leeni oli oleskellut sisätiloissa. Hän päätti, että odottelun aika oli ohi. Hän ei jaksanut olla se, jota ei huomioitu hiljaisuuden takia. Se muuttuisi nyt. Oli aika luoda uusi Leeni. Photobucket Heti ensimmäiseksi Leeni meni kampaajalle. Hän oli viimeiset viisi vuotta leikannut hiuksensa itse, joten Leeniä jännitti. Photobucket "Mitä sinä haluaisit hiuksillesi tehtävän?" lempeä-ääninen kampaaja kysyi. "No oikeastaan minä en tiedä. Annan sinulle vapaat kädet, kunhan en lähde täältä irokeesin kanssa", Leeni sanoi ja naurahti hermostuneena. Irokeesin mahdollisuus oli ehkä poistunut, mutta eikö kalju olisi aivan yhtä paha? Hän pysyi kuitenkin hiljaa, kun kampaaja kävi käsiksi hänen tukkaansa. Photobucket Kampaaja päätti kokeilla hiustenpidennyksiä. Leeniä mietitytti suuri hinta, mutta kampaaja vakuutti, että hän ei veloittaisi paljon. Prosessi oli tuskallinen, mutta Leenin oli myönnettävä, että pitkät hiukset sopivat hänelle. Photobucket Leeni jatkoi uudistumistaan. Hän hankki itselleen piilolinssit ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Leeni alkoi jopa muistella, miten huulipunaa käytetään. Nähdessään lopputuloksen Leeni oli innoissaan. Hän oli unohtanut, miten hauskaa laittautuminen olikaan. Leeni väänsi kasvonsa takaisin peruslukemille muistaessaan seuraavan hoidettavan asian. Photobucket Leeni oli päättänyt kohdata yhden suurimmista peloistaan. Uuden ulkonäön innoittamana Leeni oli napannut rakkaan laukkunsa ja suunnannut ulos. Leeni oli kulkenut usein paikan ohi, oikeastaan päivittäin, mutta nyt hän uskaltautuisi sisään. Photobucket Vaatekauppa Boutique ei ollut nimetty omaperäisesti, mutta sen vaatteiden laatu oli suurenmoinen. Sama päti hintoihin, mutta kaupan asiakkaille se ei ollut ongelma. Photobucket Syy Leenin pelkoon eivät olleet hinnat. Leenillä oli säästössä rahaa, enimmäkseen edullisen vuokran ja halpahallissa shoppailun takia. Leeni pelkäsi, koska hänellä oli ollut ongelmia painonsa kanssa. Kun hän oli tavannut Donin, hän oli ollut normaalikokoinen 16-vuotias tyttö. Donin muuttuessa väkivaltaiseksi Leeni oli alkanut syödä paljon enemmän. Ison suklaaleivoksen kanssa mustelmat eivät sattuneet niin paljon. Leeni ei voinut kuvitellakaan menevänsä Boutiquen kaltaiseen kauppaan. Photobucket Pian Don oli alkanut huomautella ilkeään sävyyn Leenin painosta. Jo ensimmäinen kommentti oli masentanut hänet täysin. Leeni oli aloittanut laihdutuksen. Hän oli antanut sen mennä liian pitkälle jättämällä aterioita väliin ja kuntoilemalla liikaa. Lopulta kaikki vaatteet olivat näyttäneet liian suurilta hänen päällään. Photobucket Leeni marssi hieman peloissaan ja hyvin innoissaan sovituskoppiin. Hän päätti alkuun kokeilla vain yhtä vaatetta. Jos hän näyttäisi aivan aasilta, hänen ei tarvitsisi viedä paikoilleen valtavaa määrää vaatteita. Photobucket Leeni asteli jännittyneenä suuren kokovartalopeilin eteen. Leeni katseli hetken ihmeissään peiliin. Oliko tuo hymyilevä nainen todella hän? Leeni alkoi katsella vaatteitaan. Pilkullisesta paidasta hän oli pitänyt alun alkaen, mutta haalari yllätti hänet täysin. Se sopi hänelle varsin hyvin! PhotobucketPhotobucketPhotobucket Sovitettuaan haalaria Leeni innostui sovittamaan lähes kaikkia kaupan vaatteita. Tai ainakin hänestä tuntui siltä. Photobucket Lopulta Leeni valitsi kauneimmat vaatteet ja suuntasi kassalle. Photobucket Leeni poistui Boutiquesta huojentuneena. Yksin kaupassa käyminen ei ollut lainkaan niin kamalaa, kuin hän oli pelännyt. Se oli oikeastaan mukava kokemus. Photobucket Seuraavana aamuna Leeni heräsi aikaisin. Hän tahtoi laittaa itsensä sieväksi työpäivää varten. Yleensä Leeni vain harjasi nopeasti hiuksensa ja puki samat vaatteet päälle viidettä kertaa peräkkäin. Photobucket Leeni tunsi olonsa hassuksi. Tai pikemminkin hän tunsi olevansa tyytyväinen. Hän kulki selkä suorassa, mitä hän oli harrastanut viimeksi ollessaan 17-vuotias. Syvällä sisimmässään hän kaipasi Mariannea hyvin, hyvin paljon. Photobucket Neljältä Leeni palasi kotiin. Koko päivän hänen työkaverinsa olivat kysyneet häneltä, oliko hän uusi työntekijä talossa. Muodonmuutos oli muidenkin mielestä ollut valtaisa. Juuri, kun hän astui ovesta sisälle, puhelin alkoi pitkästä aikaa soida. Leeni nappasi puhelimen nopeasti käteensä. "Marianne?" Leeni huudahti toiveikkaana. "Öh, onko Leeni siellä? Täällä on Oliver, Oliver Brennan", matalaääninen mies kysyi. "Ai, tai siis… odota hetkinen, pyydän hänet puhelimeen", Leeni vastasi nasaaliäänellä. Hän odotti hetken ja hengitteli syvään nolostuneena. "Leeni puhelimessa", hän sanoi normaalilla äänellään. "Hei Leeni, Oliver tässä." Photobucket "Ai hei Oliver", Leeni sanoi hiljaa. "Ajattelin vain, että muistaakseni lupasin sinulle illallisen. Kävisikö sinulle perjantai?", miesääni kysyi. "Oh… no… kyllä se käy", Leeni sanoi yllättyneesti. "Mainiota. Voin hakea sinut kotoasi. Missä sinä asut?" Oliver sanoi. "Osoitteeni on Oakstreet 4. Asun kolmannessa kerroksessa, toinen ovi oikealta", Leeni vastasi. "Haen sinut seitsemältä, nähdään silloin", Oliver vastasi ja sulki puhelimen. Photobucket Leeni hymyili vienosti. Hänen ja Oliverin treffit olivat ensimmäiset pitkään aikaan. Leeni ei alun epävarmuudesta huolimatta malttanut odottaa lähestyvää perjantaita.

 Noniin. Tässä oli sitten tämä osa. Minulla oli hieman ongelmia tekstikoon kanssa (yhtäkkiä se muuttui minimaalisen pieneksi :O) ja jouduin sitten sen kanssa leikkimään. Toivoisin, että kommentoisitte ja kertoisitte parannusehdotuksia. Minun piti kuvata Leenin päivä toimistossa, mutta en sitten jaksanut. Koittakaa kestää :D.